~laskuja~

~mää luule et se äijä jutu ovah huina, ei simmotis ol päät eik pärä~ (päätä eikä perää)

~mitäs sää tääl huinastelep pymjäs, onk sul jottam pahoi meininkei vaik~

(pimeässä liikkuvat pahikset, vrt. vorot)

~ihmisiä niistäkin on tullu, vaikka ne piänenä oli nin huin purjein~ (huin purjein, 

ilman hoitoa)

~meiltä on aika huipahlos Heikkilän taloon~ (huippaus, omat mitat)

~huipana pökkä~ (villiruusun kiulukka)

~veikii huippais mäntyy peän nim mielpuol tul~ (tuli mielipuoleksi, puuhun potkurilla 

laskenut poika)

~annahhaan kum minä katon ylös niim meinoo ihah huipata~ (pään asennot, tasapaino)

~jos vua äkkiä noosoo makkuulta nis silloh huippoo~ (matala verenpaine)

~kasok ku Emma männäh huippoo~ (kulkee reippaasti, omat hyveet)

~pitää antaa köyrellen, se on tarvihtevainen, sillä se huippoo~ (huippoo

eli ääntelee, köyri eli kekri, uhripaikka kahden toisiinsa hankaavan puun 

välissä)

~kyllä se oli aika huippaus, kum mä sen äijän järven yli sourin~

~tielt on aika huippaus Kiekkosillev, vaikkem minä sit tarkon osaas sanoa~

(tarkkojen eli luonnottomien mittojen vieraudesta)

~missee sinn out huipotellu~

~siitä pit männäh huipotellak kinttuteitä~ (omat tiet)

~mut kuv vähä nousee ylös niin silloon se huippasee~ (huippaa, verenpaine)

~tuollaisia huippanoita ne oksat~ (hieskoivun)

~tulleehan se huippausluonto vaikka~ (huimaus, kipeästä vatsasta,

monien vaivojen oire)

~kyl siinä sai huippiak ko täältä Loimaallem meni jalkasi~ (vampulasta)

~pitkillä askelilla männäh huippii~

~otettiin katavaisek köpik kätteej ja huipittiin nii~ (kepit, huidottiin)

~moon viälä nin huanos lais notta päätä huippoottaa~ (taudin jälkeen)

~niinku perkelee hännäm päästä lyätys se viimeine huippu~ (häijystä ihmisestä, 

perkele=hännäkäs olento)

~kum pistää simmoneh huippu järvee~ (niemen huippu)

~se kasvaa ihla huippuu viimmeseks sellassen tupsun~ (ruoko)

~on niinku lakki tunturii huipun nenässä~ (vrt. laki)

~porot makasit sielä korkean tunturin huipula ko sielä tuuli ettei sääsket 

ja mäkärät olis syöny niitä~ (älykkäitä, pohjoisen eläin)

~puhuteltiin sarviks niitä pitkiä huipuja~ (rapujen tuntosarvia)

~nii somat letit paksut tanakat, ei olt mittää huippuloi~ (huippuloi

=eripituisia latvoja)

~et kyl o hävyttömys huipusas~ (ilkeästi isälleen puhuvalla pojalla)

~huipumpi tulloo tämä kaato~ (haukannokkalapikkaan kauto, kuin tasanokkalapikkaan)

~huippu pää että se menee nahal läpi~ (äimässä)

~kiv ol huippu nenästään~ (suippo)

~että tuli se alaku, huippunem pää aina~ (kehrättävään villaan, pyöritettiin sormissa)

~vene se on huippunem molemmis nenissä~

~huippukota~ (pyöreistä puista tehty keittokota)

~se huippukärki oh hyvä hieka elim mullal luonnissa~ (lapiossa, suippo)

~huippukärkinem puukko~

~rauvuskoivul lehti on huippukärkinen~

~huippulatva koevu on koeraskoevu~

~päreppuuksi kattoa huippulalvan männyn, se on hyvä juoksemhaan~

~kasvaa pitkässä semmosessa huippurassa~ (rönsyilevä kasvi)

~huippuri olivas semmottep pitkäp puu ja niitten kans venutetti sit rantta~

(vedettiin kortteita, huipurit=purilaat)

~se ov vuan kippeys minussa, minä oun kuitenniik koettana kävelläh huippuroejja~

(eteenpäin elävän mieli)

~siin on eäretön semmone huipukas kivi~

~kappea lahen huipukka~

~sehäm piti sellaist huippuamiist~ (suo)

~niin se vaju ja huippus kaukaant astikka~ (hyllyvä suo)

~se pit ollap palijo viisaampi kun sinä joka aekoo meitä huiputella~ 

(vrt. läpeensä vieraat yhteiskuntarakenteet, suunniteltu suomalaisten 

alistamiseen, huiputtamiseen ja työstään hyötymiseen, "kansantuote")

~ne huiputti pahastis sitä siinä metän kaupassa~ (metsien siirtymisestä 

vieraaseen omistukseen)

~oamulla meinoa niih huiputtoap peätä~ (aamuhuimaus, ei kuulu matalaan 

verenpaineeseen, vrt. korkeaan)

~kyllä maar se huiputti paattia ku oli myrsky~ (pomarkun paatit)

~huis haukko miehijä myöti~ (haukottelevalle)

~huis tuutia lulla ei soa ukko tulla~ (tuutilaulut, vrt. uni ukko)

~huiskaus näky ja kuulu mutskaus~ (pikkupojan pudotessa ullakolta, 

vrt. vieraat talot, oma asuminen=maan tasalla asumista)

~se on semmoneh huiskahos, yhen kerra aatteli yhtä, toesen kerran toesta, 

ei siihen ol luottamista~

~a siinä onki huisaus matkoa~

~kuv vähä huiskahtaa nin se katuaa kohta~ (liikahtaa, katoaa huoneenhaltija)

~oksat huiskaht kasvoja vasten kum mänin koivun alite~ (puun vihat vai

lempeä kosketus, elämä=sitä miten sen haluaa kokea)

~vene huiskahti ja parila putosi jokhee~ (parila eli tuulaskoura)

~se män että huiskahti alas~ (savilastissa ollut reki, pihtipudas)

~nii se kesä män nii hyväst jot huisaht~

~mänii jo päevä nim pijal loppuu, iltapäevä, ni että huiskahtoa~

~huisaa höölää hiuksep pääsä lööhää~ (keinutettaessa lasta käsivarsilla)

~saro se semmosem piäne huisaukse, mutt ei se mittän kastan viäl~

(satoi huisauksen, omia ajanmittoja)

~oli siin pien satteen huisauski välil~

~sit tehti luutti, koivussi luutti ja kuusissi huiskoi~ (luudat ja huiskat)

~tuvam permanto kuurattii huiskal ja sannal valkuseks~

~vihrasta lyätiil lalvap pois ja siittä tuli huiska~

~kuusenoksista huiska ja sillä sittem pestiim punkkaa~ (puiset punkat)

~kaikki puiset astiat huiskalla pestii~

~huiska havoista tehtiin, havok kuivi ettei niissä neulasia ollu~

~kuusenoksast siit tuli vahva, hyvä huiska siit tuli~

~ne laitto kuivast kuusen näreest huiskii ja sitte tuareist näreenoksist 

taas sitte kuarittui huiskii~ (kuuset ja näreet)

~kahila on ku ol latvassa pehmee huiska~ (kaislassa)

~huiska~ (maruna)

~ei eneä tehäp puhettöitä mitää, se kun kuvia katellaam miten ne moalimassa 

huiskoa~ (omat puhdetyöt, vieraat tv:t, "edistys")

~suvenkorento yttysie syöpi seäskie ja mäkäröetä niijen sejassa se huiskaa~

~siinä häntä huiskaa koerralla~ 

~sillä hännällään huiskaa~ (vedessä nuijapäät)

~se huiskaa käsillään~ (pieni lapsi)

~moa joka huiskaa, läilyy, kun se on tuoresta~ (huiskaa eli hyllyy)

~välyt huiskaa, kulkoo huiskaa~ (välyt eli salamat, vrt. välke, välkkyä,

vrt. vali, valo)

~ei hänttäs huiskasnu enemät ko jänes ko oraksilt läks~ (karhu)

~oltiim metäst huiskaksii hakemas~

~siit on tullus semmonen huiskalev vaekka se ol poekasena niin hiaskasvunen~

~jos sai huiskattuu pamppuleikissä ympärilläolevaa, nii se joutu sokoks~

(leikkien nimiä)

~että näih huiskaaj ja jaksah huiskatak kaikem päivää~ (pirteä vanhus)

~ne nosti kolttuansa, ja menivätten niin että huiskaa~ (tytöt, 

padasjoen kolttusuomalaiset)

~siinä mänee ja huiskoa väliim punasta ja sinistä~ (revontulissa)

~vähäv vaah huiskauttaa lankoja vetes muttei niitä siäl ruettu hiaromaan~ 

(värjäämisen jälkeen)

~sitten taas huisauttaak kun se joutu havattemaa~ (havahtumaan, lapsi heijassa)

~silloon se huiskahuttaa hännälläh~ (susi, läheltä seurattu)

~se on semmonen hyviv vaalea se nuuha ja se on siinä hyvil löyhässä se lähtee 

pois siitä ku huiskhauttaa~ (pöly verkossa, kolarin kieltä)

~siinä ku se ov veesä vanteet läjäsä niin se on, aika huiskek käy sielä~

(lohien huiske rysässä, ii, oikeaa suomea elättäneet lohijoet)

~ehi sieltä semmonem pitkähhuiskee varpu~ (pantaa varten)

~tuolta mehtästä otettiin selekäim pitkäh huiskee puun oksa~ (takkavitsaksi)

~kommeita kangaskoevuja pitkän huiskeita~

~pitkän huiskkea mehtä~

~huiskea imeine, joka kulkoo ikääv väly~ (väly eli salama, vrt. väläys)

~se huiskeli näin kaikki huoneet noin oveem päin sillä vihirallansa~ 

(emäntä kylpyvihdallaan, pääsiäistaikoja)

~mualimoehem piässä huiskenneltiij juhannussa~ (vieras juhannus, 

oma liikkeen aika)

~uusi luuta huiskii mut vanha tyynik keväsee~ (liiasta uuden 

ihannoimisesta, kaikessa hyvät ja huonot puolet)

~sillä kylvöttii huiskittii sitte ku saunassa oltii~ (vihdalla)

~rarul sittem me naiset, huiskittiim pois se päistäre~ (rarul eli lihdalla, 

pellavista)

~ne lensiit huiskiit siihe~ (lepakot)

~kum minä vastikkään kokosin korriil lankakerät ja kujelmat niin tuolla ne un 

ny ympärip pirttiä huiskishaiskis~ (järjestyksestä pitävät, kaikella paikkansa)

~tuul seko huisot lasta~ (puuhun ripustetussa kiikkupussissa)

~kuivast katavast tehti huisku, liotettin kuumas veres ja sen kans laahatti 

niit puulautassi~

~penkit ja pöyrät pestii ja huiskun kans ja valkost sil tuliki ku santaa tellättii~

~sellasel huiskul rapsutettih patoja~

~ol niillä huisku jonka ne henkäs kattoon~ (kattoon riippumaan, kätkyen)

~tuullee nii että puut huiskkuu~

~kousathaan ettei se saa huiskua~ (vahvistetaan, lohipatoa)

~niin kauvon kylymällä virutettihin että se hieta huisku pois~ (kuumalla vedellä 

ja hiedalla pestystä puulattiasta)

~huiskukset tul olla nuarempii ja oikein sitkeit havui~

~siält mentih syksyl hakeh huiskuksii~ (metsästä)

~pellole vietii kesäl vippuu, siit sitä ko nuonikkää huisuttel se senko hypäht~

(lapsi vipuun, pussiin tai kätkyeen)

~nuinikkään karhu oli huiskutellun niin kuh hyssytellys sitä tyttöö niin kuh 

hoettookseen~ (eläinsadut, tosiin perustuvia)

~tyttönee siinä huiskutteli lapsev vakkaa~

~siksi se täsä ov vähä ruvennuh huiskuttelehe~ (huimaamaan, korkea verenpaine)

~voe hyvä ikara kuitenniik kum myö huiskutelttiin~ (juostiin, touhuttiin,

lapsena)

~muuta ko kauhiat aallot mennäh huiskutteli~ (himanka)

~ruvetti sitä huiskuttama tyvest et saatti se sulaks ja sit tehti vaolo siit~ 

(vaula, katkenneeseen vitsalenkkiin, omat varaosat=maksaa vaivan)

~tuuli rupes kovin huiskuttaan noita puskia~

~ei halu halatel lähre, hujaa huiskuttaat tarttee~ (hujaa eli siitintä)

~tuoriel vastal huisutettii kaik pölyt seinilt ja nurkist~

~ehä tuul kivvii huisuta~

~äet haotas porolla kivet ja pärreillä huiskutti, ni ne kiihkos palammaan~

(aamulla, pihtiputaan tulen vaalijat)

~isommat lapset sai huiskuttoav vakkua~ (lapsen vakkaa)

~huiskutti suurta pataa pitkällä kauhalla~

~ennenku uimaannim menttiin, vettä käellä huiskutettiij ja pirskottii, 

että, näkki moallej ja minä vetteen~ (vrt. nakki, nakkila)

~sillä tauvvola huiskutim ette kalah menevät, sinne perhän~ (tauvvola

=nuotan köydellä)

~se tulevat pilvet joita saapi kepilä huiskuttaa, etkä sitte tiä mihin menet~ 

(kepillä pilviä, tunturissa)

~siällä tenava kättänsä huiskuttaa~

~huiskutti kättiän kuj jätti hyväst~

~huiskutettiin taas ojasa ja survottiin kurikan kans siinä astiasa~ 

~kesällähän ne virutettiin heti tuosa ojasa, huiskutettiin siinä~ (pyykit)

~ne huiskutethin kahella kolomella veellä~ (vaatteet)

~huiskutethiv vielä sielä avenosa~ (pestyt vaatteet)

~pellavalankaa huiskutethan kuumassa veessä~

~se pesthään ihvi pois, haileassa veessä, huiskutethan, ei niitä saa hieroa~ 

(villoja)

~sitä piti poekkaev varroo, se piti muisttoo ottoo ihan eikä vuottoov 

viimmestä makkeeta~ (ottaa pois, jos ei haluttu lapsia)

~huismanheinä~ (kuisma)

~minä makasi huisputkee~ (sikeästi)

~huisruaho~ (kangaskorte)

~meijuja tuatii huissam mäellekkii~ (meijuja eli juhannuskoivuja,

omalta kuulostava sana)

~joka kyläs oli huissa jossaim mäjel~ (huissa eli kyläkeinu)

~pyhäsittäi ja iltasittai oltii huissalla~

~kauvankos ne siel pysy semmosses huissas~ (lapset kattoon ripustetussa kopassa)

~oli suuria keijuja, niis polttivatten helluntaitulia ja juhannustulia ja huissasvat 

ja laulovat ja tanssivat nurmella~ (vrt. me, vrt. vieraat mäkikylät)

~se oli huissu~ (kattoon ripustettu lapsen koppa)

~huissutetaal lapsia~

~miv veljäin kun ol tuskahiij ja rauhaton sit käsis huissutettih~

~se nim paljo huajisti kun tolen kuulin~ (totuuden, jostain asiasta)

~kuoleman eillä hyvih huojisti~ (vrt. huojentua)

~ähkehhän se äijjän auttaa puhkep puoleh huojisttaa~ (ähinä ja puhina)

~se vähä huost minua se taut, se on toisinaa vähä paremp ja sitten se ov värremp~

(tautien luonteesta)

~saro semmost huissu~ (tihkua)

~satta simmost piänt huissu~

~se poik o valla huisun kelkol~ (heitteillä, huisu=jokin haltija)

~näkky tual iräm puol olevas muutampi pilve huisui, mut tuski siit pirempä saret 

sentää tule~

~koivu lalvan tul tommone välipaik ku se meinas kualla, mut sit kasva rojot sentän~

(rojot=pitkät hoikat oksat)

~sii on koko peev tullus simmost huisukka ales~ (tihkua)

~siel o simmone huisuk ilm~ (huisukka eli tihkusateinen)

~se huisutta lunt jo, talv siit ruppe tleema~ (pikkuhiljaa)

~se huisutta koko peevä simmost ikä sume~ (sumua)

~lunta siäl tullee huisuttaa~ (lumi!)

~hämmähäkinkinua otti nuam pesimen tyvehej ja huisuutti sillä sitä juamaa~

(kinua eli verkkoa)

~siäl o semmost huisutust, se kasta läpitte~ (tihkusade)

~se män huit hiitee~

~se paenu seh huit helevettiin~ (hiidet ja helvetit)

~oot sää kans aika huitahaali, joka yä karraap poikaim peräsä, tiäk kenen kans 

kullonki olet~ (poikahulluus)

~huitaheinä~ (osmankäämi)

~poika ampua huitasi kivärillä teiritokkaa lenthon ei höyhöntäkhän puonnu~

(vieraat kiväärit, omat teeritokat)

~lepähhuitale~ (pitkä ja kapea leppä)

~ainha meil olkii huitara kääes~ (keppi lapsilla, käärmeiden karkottamiseen)

~huastaa vuan, eikä tiijä tok huit haitijaa koko assiista~ (huit ja hait)

~sehän ol jo huithaitijjaan~ (ammoin, aikoja sitten)

~ei ne olluh huithapelia niinkun nykyään~ (nuoret ennen, vrt. vieras viina, 

vieraisiin töihin pakottaminen, suorassa yhteydessä toisiinsa)

~se on simmonen huithaperi, ei se ittekä tiärä mitä se tekis~ (oman

tekemisen puute, tuottaa huithapereita)

~se o älämäikäs ollus simmone hiuka huithaperus, ette seem puheis ol mittä 

luattamist~

~konttiäijä tulee ja viä sun, ja mikä mörkö ja huithiiva ja mönninkäinej ja männinkäinen~

(haltijoiden nimiä)

~pah huiti kaulahas, ettet palellu~

~sanottih kahel taval, Mäkelän setä sano huiti, mut meiläv vaari sano huivi~

~pääs ol lapsilkih huiti~

~höyräpilevet jouttuim männäh huittii~ (menee huittiin)

~tuommoset pouvvat ja mies ei perustah heinänteosta huitihaetia~

(omat poudat, vieraat heinätyöt)

~älä ota yläoksii siit ne o huitikkoi~ (liian taipuisia, vastoiksi)

~se huitivalkonen ohkonem pellava oli musta~ (vaate jonka läpi kylvetettiin 

sairasta lasta)

~huitivalkonen~ (viti, talven väri) 

~koera peälle ärhenteli van kum mulla oli vähän kepakkata käessä niim minä sillä 

saen sen vähän huijotuksi~

~vaarassa piti vittan kans poroja huitova ennen ku jäit matkasta~

(jäivät matkasta, ihmisiin kiintyvät porot)

~iltasella rupes tuulla huitohon ja aamuks tuliki saje~ (huidot ja sateet)

~mie olin sillo tuollane lapse huitsava~ (vilkas lapsi)

~muari huitti ja minä sain kutoo~

~huittaja huitti niitä pualaan~ (lankoja)

~viisas männöö vippuuhen, hullu huittaa sivuiten~

~huittapolun aekaa sait linnulta kysyvä~ (tietä, huitta eli 

kinttupolun aikaan, oikea eli autoton suomi)

~olen niin marjastanu, et selkäni on vallan huittiin kankistunu~

~ymmärspäs sekii pakuo huittia~ (käärme)

~se män huitti metsää päi~ (omat suunnat)

~siit sit vasta huitoi verta tulla~ (haavasta)

~aij ai kuv veri huittoo~ (pulpahtelee, valtimot)

~huittooria annethil lapsen imiäk ko s oli keitetty, sanothin että s on 

tervhellistä lapselle~ (huittooria=eläimen selkäjännettä)

~huittopoika soitti kuusel lalfhan~ (kiipesi orava)

~larva ja huittu~ (puussa)

~se huittu pimiäs häviis nin sai ympär lierikan kierteä~ (polku, mäkisokkelon)

~kum mänet voa sitä huittuva myön, ni et seä mitenkeä eksymeä peäse~

(huittuva eli polkua)

~ehä siin olt ko kapja huittu vaa mitä myöt mäntii~

~huitturoota~ (männyn tai kuusen vuosikasvaimia)

~kuuto aika ja pimiä, sen ku sellaista huittutietä myöte sinne mäntii~

~kyllä sitä huituva juo, kuu se ov vaen kotona kirnuttuva~ (kirnupiimää,

maitotuotteiden myöhäisestä alkuperästä)

~se voi vaivattihin että se huitu tuli erillehee~

~sihti jolla voi erotettaan huiusta~ (tehtiin juurista)

~evvääksi saathiij jokuner rääpys ja huitua~ (muikkuja ja kirnupiimää)

~kirnusintua sanotaan huijuks~ (sintu)

~se ov vielä lapsellineh huitukka, irtonaeneh hyvi~ (tyttö)

~vaka ihmine, eij ole huitukka~

~se oj jo Anni pitkä huitukka, kohta pitemp äetijää~

~huitupytystä fiili keräthiin päälispelkalla päälispythyyn~

(viilin alkuperää, vrt. vieraita tuotteita myyvät "supermarketit")

~sitte oli huitupyttyjä isoja joihinka nes siivithiij ja panthiin 

happanemhaj ja~ (maidot)

~huitupönttö, siinä ei sittem muuta mittääp piettyk kö sitä huitua, 

siin oli sittep puukauha laijalla~

~tuvasaki oli puukorvosa huitusintua ja puukauha oli siinä laijasa 

josta sai juuva~ (piimän juojat, vieraiden perheiden piirteitä)

~tätä pitkä huitura ol siin mie tallasi tietyst sen huitura pääle~

(käärmeen, vahingossa ja tahallaan sukupuuttoon tapetut eläimet)

~se on semmonen hieno huituva se arpaheinä~ (jouhivihvilä)

~niis ol sukkii ja lapasii ja huivii ja vöitä~ (morsiamen jakamissa 

lahjoissa)

~ne ennen suluhasikshan ne kävi, ne män morseimen kotih ja huivie 

kysy jotta sai rahat panna~ (omien lahjojen paikan ottanut raha)

~pittää jottait tuuvva, jottei se vieh huivia piästä~ (tultaessa 

tuliaisten kanssa lapsisaunaan)

~no huivitha niillä ol enempi, hyviv vähän ne pit niitä hattuja~ 

(naiset)

~ei ne naiset ennen käyttänyp pääsä muuta ku huivia vaa~ (ennen=1-2 

sukupolvea aikaisemmin, entäpä 1000 vuotta sitten) 

~pohja valkea aina huivissa, raijat siniset ja punaset~

~ne piit aina vanhaasta miehep päässä huivin kesälä ku ne keinoa kävit, 

päähän se sen käärit ja taakses sioit sitte~ (kesähuivit)

~liina ol liina, huivi on toas mitä kaulassa pijetää~ (pääliinat)

~huivikangas ol yksimpiistä ja laitettiiv viiruja~ (yksi lanka / piin rako)

~huiviliinanen~ (pitkä naisten päähuivi)

~semmonen huivimyssy peässä ja lakki turjake~

~lakkipäisiä ne uu sielä jo naisek kaikki, eipä sielä huivipäätä nävy~

(jo kaikki, huivit lakkeja vanhempia)

~huivirassie oli semmonen kookkaampi, naeset pitivät huivijaan siinä~

~se tyttö vaikk on ison talon tyttö, eij ooh hattua päähäsäp pannu, 

mitä liem millonnik huivisipattua~ (hattujen myöhäisestä / vieraasta 

alkuperästä, vrt. vieraista kuiduista kudotut huivit)

~huiviväävi oli kaksniitistä~ (väävi eli kangas)

~se ol semmonem pitkä huja se keppi~ (suksisauva ennen)

~huja se on kyrvässä se ittes suoni~

~poika on nuin isoks kasvvooh hujahtanna~ (vrt. kasvava huja)

~nii se män se vespeä jotta hujaht~ (lapsivesi, seisaaltaan)

~hujakehtelooha niitä syksysinä iltona pimmee hämärässä~ (lepakoita)

~se kiireelleh hujakehtelloo~ (pääsky)

~lumi juostah hujakehteloo~ (tuiskulumi)

~siälä taitaa käyrä aika tuuleh hujakka, ku huanehet niij jähtyy~

~toano ol sellaine tuule hujakka~ (taannoin)

~koht rupes ves karehtimmoa ja tuulehujakka käymeä~

~tuuleh hujakka~ (huj-akka)

~järvelläek käv aeka hujakka~

~jeällä ei tarkenes, siellä käöp semmoneh hujakka~

~kuluk semmosessa hujakassa ja vilustu ja sae semmose yskä~

~vesi tulloo aeka hujakkata, häränsilimissä oekeen kuohhuu~ 

(häränsilmissä eli kosken pyörteissä, härkä=harka, hara, haka,

etelästä tuotua lihakarjaa vanhempi sana)

~pannaks pittää ollah hujakka varpu~

~tuvassa ol aika hujakka kun kaheksan penskoo teuhas~

~olin siinä kymmenev vuojeh hujakoella kun sae ensimmäeset kengät~

(vrt. itse tehdyt)

~pitkä puu hujakko~ (pitkä ja hoikka)

~tuas om pennut tuvassa hujakoemassa~ (telmimässä)

~tuultah hujakoep~ (tuulee kovaa)

~siittä sun poijjastas onkin kasvanu aika miähen hujales~

(pojasta mieheksi)

~pitkä hujalej ja honkankolistaja~

~semmosia pitkiä petäjäh hujaleita mehtässä~

~asteita huja haja, ne pittää korjata sinnem missä niitä pietää~

(sotkua inhoavat)

~siellä ne un nyh hujaa hajan tuulevvietävinä~

~ne joukkona tekee sitte semmosta hujatonta~ (lapset pahaa, 

vrt. joukkoihin pakottavat "skoulut")

~siihen aekkaan kum minä pystyh hiihtammaan se ei ollus kuh hujjaos voan~

(100 kilometrin matka, rautavaaran hiihtäjät)

~on sinnet tästä aeka hujaus~

~sil oli hyvä hujautella~ (vastalla)

~laulooh hujjauttel~ (tyttö)

~karhu viheltee hujaotteli~

~vielähä se ku illala läks työstä hujaottel aeka viisii~

(laulajien maasta mykkien maaksi 100 vuodessa, "edistys")

~se laoleli hujjaotteli~

~sai oikeen kuumalla vihralla hujauttaa ei se arjeksunu yhtää~

(hikistä ja likaista ihoa)

~sais voan kaikki suojaa ennenkö se hujahuttoa lume~

(syystyöt)

~tuommosella vavalla sta saattaa hujjautella onkia rannalta käsin~

(pitkällä)

~kurk ku huus huijjautti~ (säikähdin, metsän kovimpia ääniä)

~se Kaesa eijj ov vielä koulussakkaam mutta se laolooh hujjaottaa 

jo monta laoluva~ (omat laulut, omilta opittuja)

~tämä viheltteeh hujjautti~

~myö hujjaotettiil lasten kanssa kelekala mäkkee~ (kelkkamäki)

~se hujjauttaa sen ylös~ (vipurihmanen linnun)

~ku se tulloo sitte uip siihe nii ampuva, hujauttoo siihe~

(omat koskelot, vieraat tuliaseet)

~sillejj oo mittää hujetta eekä hävy häevettä~

~tuul hujeldeloo nurkissa~ (vrt. ujelteloo, huje=uje)

~vihels hujelteli~

~käö tuommoenen tuuleh hujellos tuossa ikkunassa~

~oekee hirvitti se hujellus, ku piästi suksilla siitä jyrkästä mäestä~ 

(kova vauhti)

~oikei pitkii leppii sellasii hujeloi~ (kasvoi rannassa)

~elä hujella, tulloo kärmeitä~ (vihellä)

~sillä hujeltaa niiko haluvaa~ (pajupillillä)

~se kun isttuu vuan se alakkaa hujelttook~ (viheltää istuessaan,

vrt. laulaa)

~elä mänej järve jiäle, kuikka jo hujeltaa~ (vrt. karhu, kurki,

haltijoiden eläinhahmoja)

~kyllä pian sattaa, koska tuuli nin hujeltaa~

~kaik hujeltaa tuvakii kylmäks eteläst päi tuul~

~tuultah hujelttaa~ (vrt. hui-akka)

~vähä tuultah hujels pitkim matkoo kun järveä pitkin tultiin~

~niihän ne niistä ennustvatte, että mihim päe se oekee hujels, 

ni sinnem män tuul~ (tähdenlennoista)

~joka hujeltaa pitkim mailmaa sen ku kerkiää, ei sukahan siit olep 

perehen elättäjäksi~

~viti oo hujua~ (kevyttä pakkaslunta)

~sillä kepilä se nuoinikkää hujo~ (karkotti susia)

~hujokka ol mattee muotone kala~ (kivinilkka)

~sitä hujokkaa ei saant ko merel~ (merikalat)

~niitä sai kevättalvel niitä hujokkoi~

~s on se poika niim pitkä hujoppi jotta yhtä pitkä ku isäsä~

~kylömä tuul käyvväh hujottelloo~

~tuultah hujottelloo~

~poeka sano sillo, että hää hakkoo, ja paekala läks lenteeh hujottammaa~

(lentävät pojat, vrt. sadut)

~sukset männäh hujottaa luikkaast lavula~

~paju kasvooh hujottaa yhessä kesässä~ (käsivarren mitan,

vrt. Maan emon puu)

~tuo tyttö niij joutuin kasvaah hujottaa~

~ei mikkää uskosi, että se un muutamassa vuojessa kasvaah hujottanu 

äetisäp pituseksi~

~kasvoah hujottaa~ (pihlaja)

~ku se iästä oekeen tuultah hujottaa, sillähä se käö nuin kylömästi~

(pakkasviima, talvituulet)

~monta päevee oj jo samalla laella tuultah hujottana~

~ei ol mittä huju~ (järkeä, ymmärrystä)

~sill oh hyvä huju~ (vrt. haju)

~mnä sai siit hiuka huju~ (hajua, vihiä)

~ei tiijäh hujuja eikä hajuja~

~kyl siäl aukeel kävi kylmä tuule huju~

~se jo yhestä ovesta veto käypi, ammonko jos onni usseempi ovi, 

sittä se jo huju käypi~ (huju eli veto)

~lämpöseh hujua o ilemassa~

~on semmoneh huju tullup peähä ettei muistap paljom mitii~ (humina 

tai suhina päähän, korkean verenpaineen oireita)

~karju hujukkoa sanottii suoraks~ (vrt. suoro)

~eikä se ymmärräh hujutas sitä ihtestää, piteä neuvvuu~ (pitää

neuvoa, oman oppimisen luonteesta)

~hujuaa sen tavarans ympäri mailmaa mitä on kokhon saanu~ 

(tyhjäksi jättävä turha tavara)

~hiuka hujuttaa pakase lunt~

~sae piti valveilla ku ropsutti kattoa, ja tuulla hujutti~

~kyllä tuolta selläältä käy aikas hujuu~ (huju-tuulet)

~tuultah hujjuuttelloo~ (kuka, hui-akka)

(tähän päättyypi suomen murteiden sanakirja osa 3)