~laskuja~

 ~huka~ (kalu jolla kalat nostettiin siika tai lohimutkasta)

~olipa semmonen huka että lastu lähtöö~ (iso puukko)

~vaikkei oos sem paree kynä se on niv viisas ja hukaava~

(hokaava, lapsi)

~voi taittamarallaa, kun tua tenava on hukaavaanen~ (hukat eli

älykkäät lapset, hukat=omia jumalaisia, piirteensä=omia hyveitä)

~kenne suur koira hukale lie juost~ (juossut hukalle)

~ulos koira siint hukalehtelemast~ (vrt. haukunta)

~telmeä hukalehteluo, ei kestä yhes paikas enemmä ku toisessakkoa~

(hukka-sanan merkityksiä, hukan heimon kieltä)

~nuapurim puoskat aina hukalehtaat meijjäm pihassa~ (puoskat eli lapset)

~mitä hänessä hukalehtaa~ (koirassa, huh-ääni)

~hukanelo, sanoovat, kun suuttuuvat~

~tuo matka on hukanhännällä mitattu, sitä suapi kulukee näläkärupeeman~

~ku sus ol suatu tapettuu vietettii viinajjuontajuhlii, hukahhäitä~

(viinaa juovat sudentappajat, vrt. karjataloutta edeltänyt elämä,

vastakohtia)

~tuo hukaniltainen semmoisev vahingon teki~ (hukan iltanen

eli koira)

~ei tääll ole vain ilveksiäkkä, ko tuolla tunturimailmassa, hukanilveksiä, 

ei net tule tänne~ (vittangin ilvekset, montako jäljellä)

~hukanjuoksu~ (leikki jossa hypittiin eteenpäin selkä suorana ja jalkoja 

ja käsiä jäykkinä maassa pitäen, vrt. eläimiä jäljittelevät omat tanssit)

~hukankoipiset~ (sudennahkarukkaset)

~kun kaorapelttonki vaan tuli hukankuussi, nii ei sii mont kaoranpiippa kans ollu~

(hukankuusia eli kortteita)

~hukanmarja~ (sudenmarja)

~sitähän ol matkkoo ihah hukammitalla~ (pitkästi)

~siinä kankaa reunassa on nii kova ja vahva huka nahka, että ei taho pystyvä kuokka siihe~

(hukan nahka eli sammalikko, vrt. maan, metsän)

~hukannuoli~ (poron pokkalihan sisässä oleva luu)

~hukanpillu~ (rakovalkean alapölkkyyn kapulaa varten tehty loveus)

~hukanputki~ (sudenputki, myös hukamputku)

~pitkeä hukansammalikkoa~ (hukan eli karhun)

~jos kuin varpusta ja hukanturvessammalikkoo~ (varpuja kasvavaa)

~enne ol olt hukavverkkoja joka talossa~ (vieraat talot, vieraat hukkien pyytäjät, 

etelästä tullutta roskasakkia, hukat=omat koirat)

~jot ne ei hukalehtas ku minkähä hukavuonat~ (alasti lapset, pukea vaatteisiin)

~huppurilla estik kovellettihi huhmarin sisus sopivan muotoiseksi~ 

(huppuri=taltta, purasin)

~hupporalla lykättiin olas suksem pohojaan~ (r-päätteiset sanat, 

hevosmiesten kieltä, vrt. pajarit)

~mitä salavostaki teit, niin net teit hukimporila~

~kapealla huppuralla~ (poistettiin puu kimpiastian uurteesta)

~huppuri~ (pieni kourukirves jolla veistettiin pahkakuppeja)

~huppora~ (hauen pääluu)

~hukara, sillä kus suap vuan nui ikkään nakatuks niin kyllä pyssyy~ 

(kala, kalakirveen väkäsessä)

~sittä minä näen siinä luonan seinärraossa puukon, oekee emä hukarin~ 

(ison tuppipuukon)

~jos ei miestä maariaksi niim mies on silloh hukasa~ (sanottiin 

variksesta, vrt. marian päivä=variksen päivä, omien pyhien päälle

ympätyt "kristilliset kalenteripyhät", puhdasta pahuutta)

~jos mie sanon, siit om minult itteltäin taas hukas~ (jos kerron tietoni, 

oikea tieto=taianomaista, henkilökohtaista, salatietoa)

~on sulat velet jo ja jäät hukas~ (kevät!)

~kun on toinel lonkka niin kipiä jotta aivam m oo hukas~

~iliman mehtie oesikkih huulet hukassa~ (pulassa)

~se ihlah hukkaa terveyvee~ (juomisella)

~se hukkas aekasak kaekissa lystissä~ (omat työt=oma lysti,

vrt. vieraita töitä tekevät "bilettäjät")

~en tieläm mikä ne linnut ja kaikki on hukannuk ku ei niit oo ollenkan~

("metsätalous", "maatalous", oikean suomen katoamisesta)

~mikähää sihit tulee, kuh henkeesä itteh hukkas~ (hukkasi eli tappoi 

itsensä)

~mie kuulin että hää hukkajaa poikkee~ (hukkaa lapsen pois,

keskenmenolla)

~hukattaa~ (teeri)

~sie hukelehat ko nälkäne koira~

~tuo penikka on semmonee hukelo~ (koiran)

~se syyvvä hukeltua, jot ei uo aikua pureksiikua ruokuasa~

~teeri pirtim päälä hukersi~ (kukersi, omat kotieläimet)

~saimma ison hauvin, kyllä oli huki hyyvhän tarpheshen~ 

(uistimella, huki=koukku tai piikki) 

~hukipaola~ (pitkä köysi jolla talvinuotan huki vedettiin

laskuavannon yli)

~taitaat ellee hukittain~ (vanhin eli luonnollisin naimaperinne, 

eläinten kaltainen, omiakin naimatapoja vanhempaa)

~hukiverkko~ (perän viereinen verkko kesä ja talvinuotassa)

~se ol sus ja mörkö ja hukka, kolmet nimiä~ (suden kolme nimeä)

~maltas mittää ko hukka tulloo~ (kurittomalle lapselle)

~niin kauan kun Puro-Juhoilla oli hammas leukaluussa, se piti hukat poissa~

(taikakalut, omat susien karkottajat)

~kukas tuon matkan tiennee, mikä lie hukka hännällää mitant~

(hukkien maa)

~sitähän ol matkkoo ihah hukaj juostak~ (hukan juoksema)

~ei siin ouk kuh hukkii paussa~ (hukkien paossa, kylmässä tuvassa, 

ei kelpaa muuhun)

~siinnä suojassa ei ou ennee hukkijakkaa karussa~

~sil on sulhasii ko Viron hukkii~ (paljon) 

~juosttiim pakkoon, hukka rupes ottammaan kiinik~ (hukka-leikissä)

~hukka, ketä sai nyvästäs se jäi hukaks~ (jäi hukaksi, leikissä)

~otappas hukka hännäst kii~ (menneestä asiasta)

~tämä uusi piika on niin hijas, eipä paljon jalaka jalasta erook, 

eikä juoksevalta hukalta häntee katkase~ (suomen kieltä puhuvat mannet, 

vrt. suomalaisen vaimon ottaneet, haukuttu piika=talon ainoa oikea

suomalainen)

~kyllä siinä tullee niitä hukan luijjahuksia, ei sitä aina saa sitä viljaakhan~ 

(metsästyksessä, hukan lujauksia)

~suomalaenen on kova leivänsyöjä ja venäläenennihhän se on se leivän hukka~

(vieraina puhutellut leivänsyöjät, sotkamo)

~sillo oli huutavas hukas~ (merellä ukkosella)

~sitt on huutava hukka, jos valakee peesee pesästä~

~kyl sit huk hyppyssin tule jote asioi pitkäl puull aja~ (aja pitkällä puulla,

vrt. metsäpyhäköt)

~ny on hukka merrasa~ (vrt. piru)

~siell oh hukka esis kovalla myrskyllä~ (järvellä)

~viel teijät hukka perrii~ (omat oikeudenvalvojat, yllättäen sukupuutossa

mannesuomessa)

~viärhä hukajjunnulle~ (hukan junnut)

~munon puukkoni olluk kevväästä saakka hukanteillä~

~sielt se tulloo, ei ne huka jälis uo~ (tulee mieleen, laulun sanat)

~män täähip päivä kuh hukankulukkuun~

~se on aevan hukan jälillä~ (kadoksissa)

~ne pelkäs että jos se kuolee ilman nimetä ettei se joulu hukalle~

(nimeämätön lapsi, vrt. toteemeilta saadut omat nimet,

hukan heimon nimet=hukkaa kuvailevia sanoja)

~myö hullut korjattii koko kesä mut mänivät hukal~ (korjattiin käpyjä, 

mihin käyttöön, vrt. sukulaiskansojen tavat)

~juokse suolle ja mää hukille~

~ko huka löödäis, ni ei ikä mittä muut pyydäis~ (eurajoen d-kieli, vrt. rauman)

~se män hukan kunniilla~ (turhaan)

~oottaks työ hukat pois~ (kärpäsille)

~ylttäähän semmoineh hukka niät~ (iso ajokoira, pöydälle)

~on siinä emä hukka~ (iso koira, hukka=iso)

~nuo Juhoilan hukat söe kaikki ne poijat~ (hukat eli kissat, metsonpojat,

koirat ja kissat=eivät kuulu suomeen, kissa-sanan vanhempi merkitys

=tiainen)

~hukkalenkki~ (harhaan kuljettu / turha matka)

~viä mennessäs ja tua tullessas ei tu hukka askelta koskaan~

~hukkapisto~ (turha yritys)

~se o hukka men, se arkkiveis, ko semtti arkei tehti~ (tehtiin arkiveisuja, 

tärkeinä pidetyistä tapahtumista, omat laulut=omia, henkilökohtaisia,

vrt. vieraiden lauluja toistamaan opetetut apinat, "edistys")

~ettei ne pääs hukkah siit~ (lapset, miksi katsottiin perään)

~kersat kulettivat hukkaan sen pataravan~ (padan kaapimen, vrt. sukulaiskansa 

ersat)

~ko hukka tulee täythen~ (vrt. mitta)

~eipähän se koira sitä luuta syöny, hukkaan se sen vei~ (piiloon)

~kyllä meni talavi niin hukkahan~ (kutomatta, omat työt)

~mänöö hukkaan tuo ves kun on kuiva pakka jottei se jaksa imeä~

(sadevesi, pakka=mäki, vrt. pa-akka)

~onks siel kukkaa taik huurank ma hukka~

~s on kulukenu hukkahan kolomek kertaa~ (turhaan, vaimo lääkärissä, 

rahasta parantajia teeskentelevät lääkekauppiaat)

~harvon vanha koira hukkaan haukkuu~

~sen kanssa sua teutuva hukkaan koko päivän~ (visaisen puun kanssa)

~minä hukkaam metäsä pimiään astih hajin~ (omat metsät, vieraat lehmät,

karjaeläimet=eivät kuulu suomeen, kaukana kotoaan)

~ei meirän Esko enään hukkaan syä, se kantaa jo puita ja vettä sisään~

(esko-poika)

~enkä saannuk kun yhrem mettäksej ja toista ampu hukkaan~ (metsot 

ostoaseillaan sukupuuttoon ampuneet lökäpöksyt)

~kävelih hukkaa kun en osannum mettäst pois~

~ei se mene hukkaa heittämhää, kyllä se sattuu aina kiinni poro~

(lappalaisen suopunkiin, vrt. lassoon, onko poronhoidossa

mitään omaa / vanhempaa, tiedot myöhäisiä)

~ollevak kynten ja konttin hukkam palentun ko en enä omaksen tun~

(jalkani ja käteni)

~tek hene hukka~ (hänen hukkaan, lapselle)

~on niitä vain joutunu hukhaanki, ois niitä muuten enämpiki~

(lapsia hukkaan, kuollut)

~Helemin oli niin kova ikävä jotta se lähti aivan tulla hukha~

~minä kankistu hukkaan kum ma istu~ (istumisen haitallisuudesta,

vähäistä luonnonmukaisessa elämässä)

~koko päivä sil reisul hukkahus~

~kyl siihe hukkahus paljo metseä ko kevveäl pit niitä aijaksii 

halaissa ja sit toas niihe seipäihe~ (vieraat aidat, vieraat seipäät,

oma ja vieras metsän hyödyntäminen)

~kylhä ne hiileest puhhuit pärehesse~ (puhalsivat hiilestä, tulen vaalijat)

~palijo väkiä hukkaantu siinä, ku se förliisasi~ (laiva haaksirikkoutui,

mannejen ahneudesta alkunsa saanut "joukkoliikenne", laitonta oikeassa

suomessa)

~enne vanhua ku ol viel hukkiiki metsäs~ (hukkametsät)

~tääl on kaik hukkahumpukis ku ämmä on pois kotto ja kakarat on vallan pääl~

~olen mie nähny hukkailfveen, ennen meitä laukotti~ (juoksutti,

hukkailves=iso ilves, vrt. hukan värinen)

~juosta hukkasoo~ (hukan lapset)

~hukkalikko~ (karhunsammalikko)

~päälimmäisee hirteen, tehtiin sit semmost hukkaläpee viäl että oli 

laskeentumisvaraa~

~ison hukkasen kun panee ylle~ (susiturkin)

~hukkanuorasilla~ (oltiin, leikkien nimiä)

~kyllä se mennöö johonnih hukkapaekkaan~ (vilkas poikalapsi)

~hukkapala~ (teurastetun eläimen niskasta lyöty pala joka heitettiin 

pois, vrt. hukille)

~se ol hukkapel, se koetos, em minä toeste eneäm mäk koettaankoa~

(omat ja vieraat koitokset)

~se um mennyh hukkapiiloon~ (kadoksiin)

~joutui Hukka-Pirkon haltuu~ (kadoksiin, vrt. pirjon, vrt. haltijanimet)

~hukkapuhet tulee~ (asiatonta)

~mie menin kysymhän oliko niillä ollut hukkarauha~ (hukkien kanssa solmittu,

enontekiö=oikean suomen puolella)

~hukkarepo~ (iso kettu)

~siinä yks hukka laukotti toisia ja jota se löi se hukaksi~

(hukkasilla oltaessa)

~hukkasuoni~ (poron takajalan jänne, johon hukat purivat)

~net katiskot on hukkatallessa~ (tallessa hukassa)

~ei mennäs suorii teitä, jos joutuu viel hukkatiellek ku sielt on nii 

vähä ajettu~

~niitois paljoo vielä niitä neuvvoja, mutta mennehet hukkateille~

(neuvoja eli omia työkaluja)

~pas sie solmu sel lankans pääh, ettet hukkatikkii vetele~

~hukkavälly~ (sudennahkainen)

~sitä hukkelie sitä nyhettii~ (hukan eli karhunsammalta)

~hukkelikkoja on rämemaella, ne paenuu astuissa syvvään~

~hukkelisammalie~ 

~poeka putos järvee ja män iha hukkeluksii~

~ja siittä sitte hukilla hakathij joka venhessen~ (kalat, hukilla=koukuilla 

tai piikeillä)

~Anna-Loviisallej jätin takkim ja se seh hukkoitti~

~hukku vei, varkaam pää kantaa, ehkä hänen tua takasi~ (vrt. karhun

kutsuminen varkaaksi, volgalla haukan)

~sinnehän se tukkiev väliin hukui~ (mies tukinuitossa, vieras ahneus, 

omat uhrit, "työelämä")

~ei hukuv veressä, ei palat tulessa eikä mahrum maar rakoo~ (mikä se on.. nimi)

~jos alassuiv voa synty, tää hukkuu, tää kuoloo vettee, tää synty alassui~

(alassuin syntyneestä, vrt. tämä hallitsee vettä, tästä tulee vesinoita,

myönteinen ja kielteinen ajattelu)

~sitä sanotaan että se on näkki joka viepi ihmisen kun hukkuu~ (näkki=nakki)

~tuala jojenpohojas on hukkunehia puita~ (uppotukkeja)

~sanotaan, että ehä honka huku~ (honkaveneestä)

~se koevu hukkuu~ (uitettaessa, hukkuvat puut)

~ko vares hukkuu koivuun~ (katoaa koivun lehviin, kesän ajanmittoja)

~se oli emäst vissii hukkunnu~ (hirvenvasa, vrt. ammutut ja päälle ajetut emät)

~se hukku semmoseen kanervikkoon~ (kyy)

~älä kiitän ny ettei se huku~ (neulaa annettaessa, kiittää-sanan alkuperää)

~siltä onni hukkuu joka hämmähäkin tappoa~

~tuohol lahteen se hukkuu sitte~ (laskee, puro)

~joka vaaraan antaa se vaarassa hukkuu~

~se oh hukkualuvetta tuo niitty, kevväällä se ov vei alla~ (jokiniityt)

~ne o nii hukkusii viel, jottei yhtiä ou yksiniä jättämine~ (lapsia, 

hukkusii=pieniä, avuttomia, lapsellisia)

~kiukkuvvaa kuh hukkuiset lapset~

~pien hukkuinen~ (lapsen hellittelysanoja)

~hukkulapsi~ (pieni lapsi, vauva)

~ol oekee semmonev veikee hukkura jolla ne sysäs~ (tuohipesin, lattianpesuun)

~hukooairos pit olla vahva ja leviä lapa, et se polvistu kovast~

(yhdellä airolla soudettaessa)

~sit ei huksoa kaikkia~ (huksaa eli hoksaa, hukan heimon hyveitä)

~se laskettiin järvee noin sinne hukuksiin ja sitte onkee piettiim peällä~

(liipun eli haavin)

~niitut oli kaikki veen alla hukuksisa~ (niitty=jokiniitty)

~kuivan aekana on näkyvissä, tuluvan aekana hukuksissa~

~Matti pitkäparta lapsia ulos hukuttelee~ (houkuttelee, matin päivänä,

matti=haltijanimiä, ma-atti)

~ei se o hullu joka hukuttellee, mutta se o hullu, joka hukutuksiim mennee~

(houkutuksiin)

~ehä mie nyt matikoihe tautta lähe ihtijäin hukuttammoa~ (tautta eli takia, 

oma eli järkevä elämä)

~se oli hyvim pelättävä se näkki kun uimaam mennään että se hukuttaa~

(pelätyt veenhaltijat, ihminen=maaeläin)

~kaik hukutti tarttumoat mis olkii vähän vierettävä moa~

(tarttu eli perunamaat, vrt. tarto, sanan vanhempi merkitys?)

~ja Krank hukutti Kerkolan kylän aluet, neljä sata hehtaarii~ ("maanmittari", 

maiden siirtymisestä vieraiden omistukseen, kaikki virkamiehet manneja)

~ne sai sillai hukutetuks ihmisiä, kun antovat kahveeta ja kaikkee hyvvää~ 

(houkutelluksi pellavatöihin, talolliset, vrt. rahalla ihmisiä houkuttelevat 

"firmat", koko virallinen suomi=perustettu manneajattelulle)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)