~laskuja~

 ~hullaannutat sen kersan kun sitä turhanpäälle härnäät~ (kersat, isojoki, 

vrt. erzat)

~hullaatu vielä vanhollaa mänemää miehelle~

~nuo kakarat on ihah hullaantunu~ (kakartajan heimo)

~kyllä minä sielä mettäsä marjastamasa niin hullaannun, etten ennää meinannu osata 

kotia tulla~

~mitähän tua Hessa taas oikein hullaaloo, kus se on pukenu tuallaasehen pukeehin~

(teuvan kieltä)

~määt tiijjä, vaekka se leski vielä hullaakse mänemään naemisiin~

~ai ku o hullakoitunnoa tuo miu voattiei~ (haalistunut)

~ku löi louhii ni kaik hullais~ (louhii eli salamoita, vrt. Louhi)

~jos mere puolt käi kovia tuulia~ (meren puoli)

~ei täs nääje mittää tehhä, ko aurinko hullajaa silmät~

~peäsken hullattu kun lentää~ (pääskyn)

~kattov vähän tuon hulliaisem perhään ettei se teep pahhaa~ (lapsen)

~ei saa olla iso muikku joka siitä tullee läpitte juuri joku hulliainen~ 

(nuotan perästä)

~ne nii ulvovat hullittivat niij jotta ihme~ (koirat)

~se on semmoine hullittava karvaltaan~ (koira, hallava)

~min olen aina ollut hullu siittä, että min olen kova ikävöimeen~

~minä olin niin hullu että minä Ouluun suksella paenallin~ (puolangasta)

~se ain yhtä päätä mietti ja tuumi ja tul hulluuks~ (sodassa kokemaansa, 

sotien pitkistä vaikutuksista)

~naiset ol paljo hulluimpia ku miähet~ (sahtia juotuaan)

~hulluksi sanotaa sitä joka oo arka ja säntäilee yhtäkistim mettää~ (kiimingin porot)

~se on hullu hoapa kasvamaan~

~minä olin nii hullu siihe että minä tanssisi illasta oamuu vaekka aena~

(omat jutut)

~poijan kuotat ne on hullumallaan kaekkeen semmoseem pahhaan~ (kuota)

~ne oli juuri hullut siihen ottamhaa~ (harjukset, tekemääni perhoon)

~hullummaksi se vain tuloo~ (vatsatauti, vrt. väärä ruoka,

vatsa=kääntyy päivässä ellei isompaa tautia)

~siäl on nys semmonen myteri ette hullummasta ov väliä~

~van sitte se tulliiv vielä hullumpi myrsky~ (myterit ja myrskyt)

~viis kuus hullua akkaa oli kirkossa~ (hulluja houkuttelevat monoteistiset

"uskonnot", vain vieras / vääryys tarvitsee uskoa, oma tulee itsestään)

~mihe hullu se Lempi men~

~mitä hulluja, ei niistä mittään oteta~ (aterioista / yöpymisistä,

rahankäytön myöhäisestä alkuperästä, "edistys")

~hullu vieköön~ (vrt. karhu, susi)

~korppihullu se ilimottaa saalhinsa~ (raakkumalla, vrt. kutsuu toisia korppeja)

~sil on hullun hyvä muisto~ (muisti)

~em min ool liioon ikänäp peliänny hulluja~

~ja kun sinnekkin öksyy, ei siel o hullua harmaamp~ (sumuisella järvellä)

~emmie tult siint hulluu haalijammaks~

~sen selvityksestä ei tullu hullua hurskamaksi~ (haalea ja hurskas, 

hullun piirteitä)

~älkää hulluissa niitä ostako valhmiina~ (ostamisen myöhäisestä alkuperästä)

~ei talohiset voikkaan kesäks ruvetah hulluilehen tuolla rannoilla~ 

(kuten herrat, väestön vieraimpia osia, molemmat teettäneet töitään

toisilla)

~hulluheinä~ (hullukaali, uskottu tekevän hulluksi)

~akka sano, että sitäkös sinä hulluileit, että vastaha sinä saet~

~mitä tua äijä on hulluulluk ku s or repiny hyväp päläsyt~

(pälsyt eli turkin, palsi)

~helppoha näitä o narrata, hullusii lapsii, mitä nää viel ymmärtäät~

~niityllek kun lähettiin niin ovem panivat pönkkään, ne sanovat että hulluset 

lapset mennöö metän hyväksi~

~lapset on kaikki viel pienii ja hulluisii~

~minä oesin hulluihhuoneella, jos minä ruppeisi elämätä miettimmää~

(liiasta ajatelusta)

~se meni hullujappäin koko asia~

~vet sukat hullujappäin jalkahasa~ (vrt. väärin)

~vesat or rakentannu tonne järverrantaa semmoseh hullujjussin~ (napakelkan,

vesoiksi kutsuminen, mikä heimo)

~hullukual~ (hullukaali)

~pien hullukkaine laps ku oli, siis pantii vana nahka kätkyesse~ (pehmikkeeksi)

~haapalaiset hullulaiset, jukkalaiset hittolaiset~ (haapa ja jukka,

vrt. ju=mänty)

~hullulekarei tarvita ain kaks, ne lähteväs siippempänni viärest mutt eri suunttaha~ 

(rysän kiristysnaruja, siivistä aitaan)

~ja sill ov viel yks hullulliin nim~ (synnyttämisellä, vrt. haltijan nimi)

~älä nin hullumaisesti häärää~

~ov vattani nin kamalan kippee kon söin sitä räätikäslooraa nin hullumaisesti~

(lanttulaatikkoa)

~jos parkuma rupes ni äit hakkas hullumma vaa vihran kans~ (lasta, 

oudoksutut eli vieraat tavat)

~ei se hame ol ollenka hullumampääväne~ (hame=oma sana, tarkoittanut alkujaan 

perinteistä naisen pitkää paitaa / pukua)

~se o ni ykspäine et ku stä kiältä ni stä hullumi se mene~ (kieltämistä

inhoavat)

~kun kylmäk kesäkki on sillon niit on sitä hullummin~ (rapuja, ra-apu)

~olis se hullumminkih voinnuk käylä~ (hyväksi kääntäminen)

~pellavast ei nii käy, mut liinam pölly käyp hullummi~ (henkeen, vieraat kuidut,

vrt. pel-ava, vanhempi merkitys?)

~ko villavantutta pitää niin ne sierottuu kahta hullummi~ (kädet,

vieraita kuituja hylkiviä=paljon)

~hullunheikinkelkka~ (napakelkka, vrt. jussin)

~no joksie uot syönt hullunheinii ko aloit viinaa juomaa~ (hulluina pidetyt

viinanjuojat, tuhoavat itseään vapaaehtoisesti)

~hullunhumala~ (suomyrtti)

~hullunkaal~ (tulikukka)

~en tiäräk kuin sitä sanotaa hullunkaaliks~ (keltamoa)

~lapset viel söitki niitä hullunkoirammarjoi~ (koiranheisipuun marjoja)

~hullunkoirammarjapuu~ (koiranheisipuu)

~hullunkoirampuu~ (paatsama)

~nokesivat naamat ja sellaista hullunkurrii pitivät~ (nuoret laskiaisena, tytärsaari)

~se ov vua semmoene hullummoene sävväös taekka semmoene olo~ (halvauksen tullessa)

~hullummyssy~ (huppumainen päähine)

~vilusinine ja hullumpunane~ (hullu=punertava olento)

~johan sinä panit hullumpäen nutum peällesi~ (hameet ja nutut)

~aevah hullumpäeten sinä läksit sitä kantamaan~ (liian painavaa asiaa,

selän tappajia)

~nyt se asia men taas nii hullumpeeväsest~

~se on niin hullunrohkia nottei se ymmärrä peliätä mitään~

~hullunruoho~ (kerättiin ja kuivattiin, hullukaali / hulluruoho,

juoman uskottu tekevän hulluksi, vrt. hullut sienet)

~hullunsuolaheinä~ (vrt. hullu=jokin eläin)

~älä hulluntakkoja ota, väsyt liian pian~ (taakkoja)

~hulpoik~ (nuotan merkkikoho, polo)

~sitä kututaa hulluksipuuksi~ (leppää, vrt. jonkin haltijan puuksi)

~mitä sie huuvvat hullupuu, laulad ladvatoim petäjä~

~ei net näkijät silti hullupäisiä ole~ (näkijät eli noidat,

maa=maaduttaa, pitää maan tasalla)

~hullupäissäni tuli mökkipahanem myytyä~ (kaupoissa huijatut,

vrt. huijauksista hyötyvät "välittäjät")

~hullupäevänel läksinniit tuonnet tarpoimmaa~ (väärät päätökset)

~minä hullupää lähin sitte~ (tansseihin, vaikka olin perheellinen)

~ei meilä sääskiä ole, mutta kärpäsiä niin hullusta~

~melkei hullummastis se vaivaa suvel, vaikka lämpyi o~ (kolotus, 

lämpimästä pahenevat vaivat)

~ku yläskuuhu ottoa~ (vastakset, lisää koivu kasvuaan)

~niin sen kävi kun alako hullutam miesten kansa~ (vrt. miehen,

yhdessäkin liikaa monelle)

~ei se olet tämä karvakorte, tämä hassi, joka hullutauthiin saattaa, 

se on jovissa ja tämä on mettissä~ (hassi eli metsäkorte)

~ei ilman toimenkan tul ete kertta päeväs hullutels saa~ (terve

hulluus eli hulluttelu)

~mukulitte hullutust~ 

~lehemäkankut rupiaa lypsähäv verta ja mitä kaikkia hullutuksia~

(seurasi hämähäkin tappamisesta)

~yhreksää laija hulluutta oj ja tuppihullu on kymmenes~ (vrt. pähkä)

~taas sitten se hulluus tul, pariv vuolem peästä~ (naimahulluus, 

menin uudelleen naimisiin)

~ei s olet tyttären hulluuvesa~ (nuori, ajattelematon)

~pakkasiks seun kun nuin hulomahtelloovat nuo revontulet~

~hiä kyt ja kyt, mut hulmaht itsestiä tulel~

~kurellumi~ (horsman ja ohdakkeen haituvat, omia kuituja)

~nii hulmailuo ko sus naijessoa~ (läheltä seuratut sudet)

~männä kesänä oli hulumassu ukkonen petäjää~

~se kun kylymä sattuu hulumasemmaam pihallek kum mennee niin siitä 

puhaltuu rinnat~ (turpoaa)

~kun tuul, hulumaiseephan se tul nuamale~ (tuli ja tuuli,

tulen nimi=tuntuu vanhemmalta)

~on sielä semmonen tuulen hulumakka~

~ja tuota hulmanaa ko mien päällei paa~ (väljää vaatetta)

~se hulmoo iha että männöö tajuttomaks~ (salama) 

~ukkonen hulumas~

~se paikalla hulumas kylymä yö ne~ (muuraimen kukat)

~minnuo hulumovvaa~ (huimaa)

~aena näky se hulumaos voan silimissä~ (sisälläkin, salaman leimahtelu)

~ee se jyrissyv voan tulta se hulumaottel~

~hulumauta hänestä enimmät tongat pois~ (vaatteesta, tomut, roskat)

~kaikki paikat hulmeesa~ (tulvillaan vettä, vrt. halme)

~hulummeuksissa ne ol pitkät aijjat~ (pökerryksissä, salaman iskettyä 

taloon)

~sellaeseks hulmiks tekköö immeise, sellaeseks mäjyks~ (auringonpisto)

~se oh hyvih hulumin näköinen elävä, sen suapi ottoos sulin käsin kiinik~ 

(siipioravan)

~olin minä kumminii aika hulumi, kunen nuorena naimisiin männä~

~se ahmii ko hulmi ruokaa~ (vrt. hullu, eläinten / haltijoiden nimiä)

~se oj järjetön hulumi syömhän~

~sallaittai voa joka ottoa, hulmi~ (ottaa salaa) 

~kenes koira hulmi se tuola pihamuassa juoksentelloo~

~hulumit syövät lampaita~ (hulmit eli sudet)

~met sanoma koiraa hulomiksi jok on semmonen iso ja ku se vielä jotaki varastaa~

~myö oltiin siellä piossa ja siellä sai herkkuja hulumia~

~se puolukka ei kum paranoo kun se kylymä hulumii~

~annetaampas hulumijaisen huokasta rytteekössä ryöhytellä~ (tulelle)

~pitäs panna nuo tytön hiukset letil kune hulmottuat koko uamun~

~ne isttuuh hulumottaa, ne ei ällyyp pelätäk~ (metsonpojat)

~meijännik koera oli semmonem penikka hulumu se oli oekein kylänjuoksie~

~se hulmu oli päässys sinnet tokhan~ (porotokkaan, vrt. susi)

~no se Iita on loppuunsa asti vaan semmonen hulumu~ (vilkas, vallaton)

~kyll on koko hulumu tytöks~ (vrt. pojaksi)

~onko tämä hirviän hulumu~ (väljä, alushame)

~tuleh hulumu~

~emä tuleh hulumu näkyy~

~muikuh hulomuja~ (pieniä muikkuja)

~susi on semmonen hulmunti että se viä lapsenki~ (hulmu eli hullu)

~kun ne hyvi hulmus ne tappurat ni sitte ne ol selekeitä~ (selkeitä kehrätä)

~se liaskas vaij ja hulumus~

~revontulet hulumuvaa~

~tuo loppakorva se syöjä hulumus kaikki pystökorvalta~ (loppa ja pystykorvat)

~se on niin itteensä päin, että kaikki hulmuaa~ (ahnehtii)

~tuuli hulumuuttelloo tulen liekkie~

~sehän tuulla hulumuutti viime yönä kovasti~

~se hulomutul män oja ylite~ (tuli, levisi metsään)

~ja tuolla se on toi laht sellasta huloota~ (vetelää maata, umpeen kasvanut lahti)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)