~laskuja~

 ~huluvasta rupejaa lieviemään voate~ (hulpiosta, vrt. hulvaton)

~pittää olla hyä vääväri, että tullee hyvä hulpa~ (vääväri=kutoja, 

hulpa=kankaan reuna)

~törmän äyrhälek kokos semmosek kinokset, jäi alta onnele~

(joen törmän äyräälle, lumilipan)

~hulupa~ (rysän aidan sisäpää)

~vesi hulphaan kiehuu~ (hulphaan eli kovaa)

~niistähän tuillii hulupakat voatteet~ (väljät)

~sehän sae hulupakan akan itelleen~

~hulupalaitaa ei tarttep pallistaa~ (päärmätä)

~hulpasyrjää ei tarttek kääntää eikä neuloak kahteen kerthan~ (neuloa

eli ommella)

~rahansa hulppaavat minkä tienaavat~ (rahankäytön myöhäisestä alkuperästä,

ei kuulu suomeen, tai ylipäätään mihinkään, vääristymä)

~se niitä hulupatti se Mar~ (luki loitsuja lapsille, vrt. suojelevia)

~se sai Kortesjärveltä itelleeh hulupeja akan~ (lappajärveläinen, 

vrt. puolison hakeminen lähikylästä, vrt. yksinäisten asuttamat kaupungit, 

liian suuria yhteisöjä, oikean suomen vastakohtaa)

~neulo nyt hulpeet pualet yhteen~ (kankaan hulpiosivut)

~kaks äärt oli hulpelaa ja kaks oli päärmätty~ (kankaasta)

~paa ne hulpelot vastakkai ja ompele yleluuve~ (luotellen)

~suattaahan sitä huasttooh hulupettook~ (haastamisen vapaus)

~näpil piettii siit reunaast kiin jot ei jeänt se kuve hörkkiilleen, 

jot tul tasaine hulpilor reuna~ (ompelusanastoa)

~se huluppa tulloo paremp kum pannaan tämä pännär~ (pingotin,

r-pääte, vrt. metallia)

~huluppa~ (jyrkkä mäentöyräs)

~ku siitä salamesta piästääm pois nii aukii oikeih huluppee selekä~

~kyl sillä pojaalla o hulppee luanto ei sitä hualet paina~

~marjoja oli huluppeesti~

~ulkona on kylmän hulppee ilma~

~huluppis, se meni uppia, syvä oli mejän pyyvyksellä tämä pyytöpaikka~

(meni uppia, upoksiin)

~levejäviirusiss ol hulpukkaröijy~ (hameissa, väljä pusero)

~pohjaton hulpuri~ (suonsilmäke)

~tuolon sitteh hyvä lähes siittä huluppuaa yli äyräittev vesi~

(omat vesijohdot, luonnon luomia)

~kiehua huluputtaa tuossa paassa vesi~

~mäs hulskaseen nuo lapsen rievut~ (huuhtomaan)

~sitä rohtupulluu pittiä ensi hulskuttua ja sit vast kuatua luskua~

(rohtopulloa, rohto=lohto, vrt. lohtu)

~hurtankorvilles~ (leikattiin puupuikon nenä sukseen tuohesta pälästä 

kaulattaessa)

~hurtankorva~ (leveälehtinen sammal)

~hurtankorva tiev viereen kasvaa varraen kevväällä~ (korvasieni)

~sillä ei oo hultia eikä häpyä, menee vaikka ei oo käskettykää~

~siell oon satanu lunta viimme yönä aivan hultuppa~ (lumi!)

~sil ihmisel ei ol yhtäh suhtii eikä hulttii, se on niin vetelä~

~teki ni hulttiommasti sen tyän, ette sitä kattella viitti~

~huluheinä~ (nurmikohokki)

~huluta sitä palttoo että lähtöö murat tarkkaan~ (huljuta, kolttu

ja palttusuomalaiset)

~hulluutin kolomessa veissä~ (vaatteita)

~omin huluvisa ne lapsrukat suap mökin tönössä päiväkauvet olla~ 

(parempi kuin vieraiden hoidossa, mannejen toisilla hoidattaminen,

"päiväkodit")

~ne huluvas siältä meiläm pualesta tänne Hämeenkyröön~ (hirvet,

ikaalisista)

~huluvattu kun minuu suututtaa~ (väärästä kohtelusta johtuva suuttumus, 

lähes tuntematonta omassa elämässä)

~se on semmoineh huluvattu jotta se tok suattaa tehäm mitä tahttoi~

(nilsiän kieltä)

~setän hulpeisham minä olin nin kauvan kumma uletun omalt pöylält syömeä~

(oma sosiaalihuolto, suomen valtio=tarvitsee suomen kansaa,

suomen kansa=ei tarvitse suomen valtiota)

~näin syksysin se om pitkäin sateijej jäläkee eri veen ja ravan huluve~

(hulve eli tulva)

~joki on nyt huluveillaan vettä~

~jos kauvan nuin kovasti holovaa, niin on kohta joka paikka huluveisillaan~

(holvaa eli sataa)

~sattaapi nii että oja o huluvisillasa vettä~

~kyl siit sale kohta tulie, kun tuul ni humahtelie puitel lalvos~

~alkaa puotah humahella~ (upottaa hanki, sään lämmetessä)

~mie kuuli vähä asjast humahust~ (huhua)

~sillä ol aekalaella niitä hummaoksija~ (taikoja, humauttaa)

~maaliskuu se maata näyttää, huhtikuu hummauksen antaa~

~kuiva rijo se kum palloar rietasi niin siin ei olluk kun yksi hummaos~

(rijo eli risukasa)

~tiä eij ole hyvän iel tulloo jokkuu sellaine humahus~ (oravien juostessa 

katolla, metsän eläin=kuuluu metsään)

~iso saarli hummautettaan korvviin~ (saali, villahuivi)

~hummaatin kiukaalle vettä koko kaahallisen~

~helemikuu helistää, maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humauttaa~

~se humautti~ (huuhkaja, vrt. taikoi)

~se aina kahesti isostij ja kahestip pienemmästip perrää hummauttaa~

(saloisten huuhkajat)

~se oli oma päänin kun humahti~ (korvien mennessä lukkoon,

minkä oire, verenpaineko)

~vähäm matkaa pies nin taas humaht~ (jäästä läpi)

~sinne ku humahti nii ei kylmä olt, niis ol lämmintä nukkuu~ 

(omaa lämpöään hallitsevat, vrt. ahneiden "vuokraisäntien" armoilla 

olevat, "edistys")

~josei maaliskuussa maata näy, ei huhtikuussakaah humaha~

~humahti pirtti ihan valosaksi~ (revontulten roihutessa)

~se humahtaa kertakaikkijaha~ (lumi katolta, keväällä)

~valkea humaht palamaan~ (vrt. taiat, taikuuden kieli)

~siäls se humautle~ (palokärki, suojelushenkiä / heimototeemeja)

~huhkaa se on sellainen erakkolintu, yksistänsäs se humahuttelee~

(metsässä, huuhkaja)

~lapia jolla lunta hummaotellaan talavella~ (vrt. luodaan, 

volgalla luo=hiekka)

~tuultah hummaottelloo~

~kulo humas puu oksat mustiks~ (kulot ja kasket)

~hoastella humasoo mitä sylyk suuhun tuop~

~millonhan tuo tyttö mieltynöön, se on semmonen humake jotta teköö niin 

hullunkurisija temppuja jotta ei uskosi~ (lasten mieltyminen)

~niill on pitkät seäret ja levveet siiven humakkeet~ (hankisääskillä)

~siihen äkkie se akka humahti, semmosie ne on humakehtajoeta~

(humahti eli ilmestyi, jokaisella noidalla omat voimansa, 

tietäjä Joutavaisen taikuus=jouduttavaa, sanojen tarkoitus ei ole

loukata vaan jouduttaa muutosta)

~semmonen humakka kuuluu~ (sateen lähestyessä)

~voe hyvänem minkälaesta humakkata ne pittää kun ne pölähtää yhtäkkie~ 

(tilhet)

~semmonen humakka kävi~ (kovalla tuulella)

~tulpa siitä kontista humakka~ (väljä)

~kylläpä sull on humakka paltto~

~humakka~ (reipas, uskalias, rohkea, vrt. toteemieläinten piirteet)

~peä on niin humakka ja niin väsyttävveä tuo elämä ja oleminen~

(humakka eli sekava, tautien oireita)

~humala apilja~ (mäkiapila)

~kurkkutauvisa ja pääntauvisa käytettiin humalahauvvetta~ (humalista 

tehtyä haudetta, humala=vieraita humalia vanhempi sana)

~tää on nys sit sellaist humalaheinää, joka kiertää pitkin ittijää~

(humalaheinä=kiertotatar / humalanvieras / musta-apila / kelta-apila 

/ kyläkurjenpolvi)

~humalaisempalolla sataa, tuloo suvi~ (humalaisen paloilla, isoja 

lumihiutaleita, vrt. talveen yhistetty huuhkaja)

~humalakukka~ (kullero)

~yhen kerram minä pottuolutta maestoi, se maestui humalankitkerälle~

(karvaalle, vieraat pullo-oluet)

~ei humaloituneet miehet oo yhtää mukavii~ (häirikköihin kyllästyneet,

ja kuka myy kansalle viinan, "suomen valtio" taustavoimineen)

~ne humalttuuvat siitä meisttää~ (mehiläiset)

~kun oikkeen äkkeessä löylyssä kylyppöö, siellä huonopäiset humalttuu~

~toemekas lapsi, nuin humovaa~ (luonnenimi Toimi)

~teä hame o sellane humatta, en mie taho tätä peällei~ (vieraina pidetyt 

väljät vaatteet)

~se ja huhuttoa nii, nii humiam makuisel eänel ni et~ (metsäkana eli riekko)

~pitää aina humeeroija enne ku rupiipkii nii suuree asiise~ (humeeroija 

eli ajatella)

~meni korvani humehloksii~ (lukkoon) 

~korvat selkis humehluksista~

~pesä on humehluksissa~ (ummessa, tulen pesä)

~kulkee humeltaa, mettiä marsii~ (vrt. marsi-sanan kotoperäiset merkitykset,

mari, masi)

~puut palaa humentaa pesässä~

~se tehä humertaa, vuan siltä tulloo niin vähän jäläkee~

~ol ilmas hummiisii et ei suan henkittiä~ (hyönteisiä)

~mun korviinin kumminkin on tullus semmonen että pittää semmosta huminaa~

(korvien humina, vrt. soiminen)

~mist sen tuule tieteä, kust se tuluo ja kuhu se mänyö~

~rupes humina kuulumhal lännestä~ (maanjäristyksen edellä, rovaniemi)

~sii huminas se meni~ (elämä työntouhussa, haluatko nopean vai hitaan elämän)

~ei muuta ko potke menehen niin se meni että yhtenä huminana~ (pitkä liukumasuksi)

~joutui huminahautaan~ (puolisoista se jonka pärepihti konstaili häissä, 

molemmista taloista tuotiin oma pihti, häätaikoja) 

~huminierashan se ussein niihin kansa~ (mummo lastenlasten)

~pää minulta jäi sen sairauvvej jäläkeen humioksi~ (jälkitaudit)

~s om pois taijoltaan, humio~ (sekava, taito-sanan alkuperää)

~valkki humise ni et luulis koko muuri hajova~

~mettä on humissu, kyl siit suoja tulee~

~semmosisa paikoisa ne niitä aavisteli olevan aarnihautoja ko piti semmosta töminää, 

ko muutama mäki humisee sillai ko kulkee~ (vrt. ontot paikat, uhripaikat, haudat)

~nosta niät haima humise~ (haima humisee)

~sehän on se vanahapiika joka humisee~ (taivaanvuohi)

~sade tule ko möhöttäjä nii humista~ (vrt. ääntään muuttavat / hallitsevat linnut,

vatsasta puhuminen=linnuilta opittua)

~kuulkaa, kun tunturi jylymää~

~sit ol lintuva nim paljo että mehtät humis~ (jämsän lintumehtät)

~tuli humistaa~

~omenakkin tuul o humistan ales kaik~

~ota hyvä liimake ja huimenna sillä jos järki äityyvät humistaan~

(limo eli vitsa, vitsalla uhkaaminen=voi olla omaa, taikakaluja)

~tuuluo humisuttaa~

~tuul humit tänneppäi~ (humisi, puhalsi)

~tiätää pitkällist saret semmonen kun kauvan humittaa~ (ukkonen)

~se humitti ja täritti nii yällä~ (yöukkoset)

~ahvenet ajeloo kalahhummoo veim pinnassa~ (hummoo eli poikasia, 

ahven=petokala)

~siin män pilal hyvä mies ko hummoantu korttipellii~ (kuka tyrkyttää

kansalle uhkapelejä, "suomen valtio" taustavoimineen)

~kun se rumastip pannah hummaeli~ (huuhkaja, vrt. kauniisti,

vastakohtia tarkoittavat sanat, luma)

~tuonnem mänövät hummalikot~ (koiranpennut)

~se äite pelkäs että isä tullee taas juavuksissa hummankäkenä kotio~

(pelkoa ympärilleen levittävät juopot, vieraan elämän uhrit)

~soon hummastanu jo rahansakik kaikki~ (rahalla=ei saa mitään omaa,

oma=maksaa vaivan)

~sajekkesänä varsinniv vesi humpaa järvessä ylös ja alas~

~rantapuolelekos neh hummaavat~ (porot)

~jos mnuul tul konnamporras, mää hummasin takasi, kirvoti~

(kudontavirhe, pujotin takaisin)

~laaki löe kovastin niin se tuli vähän hummeloksi~ (laaki eli halvaus)

~voe mikä hummelo on tuo tytöm mekko, eihän sieltä näö kum pikkusev varpaeta~

(hummelo eli väljä)

~puhuttiin kaikem maliman kaskut ja niin kum mitäki~ (rakovalkealla)

~se on ainova joka menettää humöörinsä, on niim pyrröllähä~ (soiva metso)

~aivan son pöpiksi tullu se Aukku ei sillole mithän hunööriä~ (järkeä)

~minnäs raatuh se puukku ny humos~ (humos eli katosi, taikuuden kieltä)

~sinneh heitti tyttö nenäliinasaj ja lähti humottammaan~ (vrt. teki taian)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)