~koht ku mä oti lusikal velli ni hul paikal ylös~
(tuli ylös, maitoa vai viljaa hylkivä)
~kyllä siellä jo alako niv ves hulahella ree alla~ (keväisellä jäällä)
~se vesikallijo oo semmonej jonka yli vesi hulahtelee~ (vrt. kivi)
~a mie ko hulahin avantuo, ko mänin poukkuu huuhtomua~ (pyykkiä)
~sillon se hulaht se ves jeän alta~ (jään murtuessa)
~niim meni päivä että hulahti~
~sit taas hulahutti sel lumem pois kolmes päiväs~ (kevät!)
~kyllä toi lahti tolla meiningillä tullee vettä hullailleen~
(vrt. maininki)
~siin oli pitkä hulahinen~ (nurkkasalvos, saunassa)
~ne on jo alavammat muat veistä hullaesillaasa~ (hullaisillaan eli
tulvillaan, kevättulvat)
~elä pane sitä sankoa ihah hullaisillee, suotta läikkyy moaha~
(pyhä vesi)
~suo on hulasveilä~ (lumien sulaessa)
~rokat pannaah hulasvetteen turppoommaa~ (herneet, rokka-sanan
vanhemmat merkitykset viittaavat lihaan, pyyntieläinten / lintujen
lihaan, vrt. lokka, lokakuu=rokakuu)
~järven jää on jo hulasveellä~
~hulakastiv veisas~ (veisasi, vei-su, vesu, visu, omaa vai lainaa)
~ompas tässä talossa hulakka tupa~ (avara, talot ja tuvat)
~aitat salavotaan nelijälleh hullaalle~ (hulas=nurkkasalvoksen
ulkoneva pää)
~hulas ol se pykälä millä hirret pantiir ristii~ (salvoksen hirren loveus)
~lähethän pojat jokitörmäle, sielä on isot hulhaat~ (hulhaat eli
törmän yläreunaan syntyvät lumilipat)
~hulas~ (pirtin lieden otsa)
~vähäm pistää kallio pitemälek ko itte seinämä on~ (kallion hulas
eli lippa)
~pittää siinä ollav voeta, oekee hulasvoe~ (pannulla, rieskaa paistettaessa,
voi-sana=maitotuotteita vanhempi)
~ei sitä latteeta tarvii nii paljov vei kans hulata~ (vesipesun
myöhäisestä alkuperästä, vrt. vanhemmat lattiat, vaihdettavia)
~kala pit aika hulauksen ko hyppäs~
~ei se ol ku yks savivere hulaus, ku mää siäll ole~ (omat mitat)
~hulaus~ (kylpemisen päälle huuhteleminen)
~kaikki nurmet on hullausveillä~
~toasko sinä peset hullausveellä, vaikka minn oon sanonna, että vettä ei soa
peästeäs silla ala~ (silla eli lattian, vrt. home, terveyshaitat)
~koko suo on hulaveellä~
~se tianoo on aina huleellaav vettä kevväisi~ (tie-noo)
~tuala vainiolla on vettä joka paikka aivah huleellansa~ (v-aini-o)
~juoksuvesijen aikan tehlää pyykkii, kun on ojat oikeih huleillaa~
~jäät oh huleillaa jo, se ko tuulajollel lähteevät~
~joki tuluvii nii että rantasaratki on huleisillaa vettä~
~siin oli eilen oekein hulellammikko~ (kevät, muutoksen aikaa)
~ne meni ihan hulemmehhuun, jospa ne säelyypi~ (hulemehuun, hillat)
~siellä on rantaniitty aivan huleveessä~ (niitty, nity, niti, ni-iti)
~lapset missä lie hulhavalla~ (hul-avan jäljillä)
~minne lie se poika huluhavan mehtään joutunna~ (vrt. hul-akan,
metsänhaltija, vrt. tuulen)
~on koira päästetty huluhavalle~ (vapaaksi, metsään)
~se on huluhavam puustellista~ (köyhästä ihmisestä)
~pöllyytti tuhkaa~ (keväthangille, vrt. taiat)
~se on aevan huluhavin jälillä koko ihminen~ (hulu-avin, haltijanimiä)
~isä ol kunno mies, mut pojast tul iha mualima hulivili~
~hulivili, ei se välitä misthään~ (vrt. villit metsänhenget)
~tuumoat et nyt o poika jo hulivili jälil~ (hulivilin jälillä,
kun ei tule käymään kotona)
~ei siihe voi luottaa, se o ain sama hulihaittu~ (mieltään muuttavasta,
vrt. tuuliviiri)
~hiaralla pesthin hulikat ja raennat~ (pytyt ja kiulut)
~voehulikka, semmonem pikkunem pytty~
~ei hulikka pestyk koska, se ol taikinaine ain ni sit juur rupes käymä~
(taikinan juuri)
~olen niim pahoo hulikal, et ku sisäl kerkii niil lähret taas~
(vatsa löysällä)
~hulikkalaurat~ (orsien päällä olevat leveät lautat joilla pidettiin
astioita)
~se tuli takaisiin ni et hulina kävi~ (kahvi, vrt. kaikki,
vatsataudin oireita)
~niillä oli sulap pystyssä ja ne piti semmoseh hulinan~ (metsot)
~vattani pitää semmost hulinaa~ (vrt. toimii liikaa, hylkii jotain)
~ku äet ol poes kottoa niim myö piettiih hulinata~ (lapset)
~hei hulinata eikä mittää kituelämätä~
~se meni oikeev viakkaastir rantaan että vesi hulisi vaa~ (rantaan
uinut hirvi, eläinten katseleminen=omaa uskonnollisuutta)
~paa nyt se potti kohta niin täytöhö, jottei se hulaja~
(potti eli pullo)
~ku hulis siltapaa lehti puus~ (jäätynyt lehti)
~aloin sit kahmalollaen niitä silpova, ni ne tul että hulis siitä
venneesee~ (kahmia siikoja veneeseen, oikeat veet=oikeat saaliit)
~ne nii hulisee kun ne laulavat~ (hailuodon hanhet,
montako jäljellä)
~ni ät hulisi~ (elämä päivälässä, oli iloista, vrt. tarujen päivölä)
~lapset männäh hulistaat~
~ei semmonen hosuminen hulita mitään~
~vesi juakse hulitta~
~kylmää vettä valettii hulitettii huuhelles~
~ku olis tos kesel vähä hulivilikeltaist, nii kyll olis kaunis~
(matossa, räikeän keltaista, hulivili=keltainen olento)
~ko sitä ollahan niin hulivilisiä ettei sitä aatellam mitää~
(nuorena, miksi vanhojen opit eivät muistu mieleen, vrt. lapsia
ja nuoria pakottamalla vieraaseen istuttavat "skoulut",
järkyttävää resurssien tuhlaamista, luonnotonta, väärin,
ei näin, voitteko lopettaa)
~pihlajapiiskalla piiskasi tietäjä sitä haotoa, pitkä pihlajahutja,
hauvam peällä ympäriisäk kuluki ja pieksi~ (piloissa olevaa
tervahautaa, taikakalut)
~tuotti metäst pitki huljoi~ (kuusenhuljia, pärekaton päälle)
~ne lepät ol aika hutjija~
~sil pojal onkin tavalisen komja toi hulja~ (jalkojen välissä
heiluva oksa)
~meä oli sillo sellaine hutja poika~ (oksa=tekee vallattomaksi)
~hutja~ (nuotan perien tiuha osa, sikko)
~männä kevänä minum piän sae semmoesen tärräökse, että se oekeeh huljahtel~
(pää, vrt. aivot)
~minä pyöritin kättäni saavissa ja vesi niim mukavasti hulijahteli
laetoja vasten~ (omat taiat, luonnollisia)
~puunattu permanto oli niin liukas ja mnää huljatin nurin~ (pahaa
aiheuttavat hyvät teot, puhtaus=omia hyveitä)
~huljaht veteel laeturir reonalta~ (laitur, latur, vrt. naulat,
kaikki rautaan liittyvä lainaa, ugreilta, tataareilta, ananjiinoilta,
200 vuotta sitten, 2000 vuotta sitten, mitä väliä, kulttuurin
tutkijoiden tulisi erottaa itse keksityt ja pakotetut / tyrkytetyt asiat,
vertauskohdat löytää tästä päivästä, läpeensä vieras mannesuomi
jossa suomalaiset joutuvat käyttämään vieraita työkaluja mutta
elävät silti omaa elämäänsä)
~kuham minä huljautan nämä asttiit, ei näissä määp pitkkään~
~kuatooh huljaot vei muaha asteesta~ (juvan kieltä)
~huljautti pikkusen se että muan kastel~ (sade)
~kyl siälä o huljakasta mettää~ (pitkää)
~sillon huliakas niska, ei niin paksu mutta pitkä~
~oli hakemassa onken pahlaa ja löysinki oikee huljakkaa~
(pahlaa eli vapaa)
~hulijakas petäjä~
~oli niillä siä vaa huljakkaat hirvijuhlat~ (vrt. juhat, julat,
sanoja joilla omia ja vieraita lähteitä)
~kyl siit uuni taas lämmint puskie, kun on noih huljakas raasu~
(raasu eli laasu)
~minä sik kaarun vähä huljakkaasti~ (hyväksi kääntäminen)
~se onkih huljakas mies tekemiäm pijaan silt valmist tulie~
~huljakas mäki~ (jyrkkä)
~Maija on aika huljakka~ (pitkä)
~siäl ol sitten huljakoit honkia~
~on siinä huljakat sukset~
~tuli tuosta venneestä vähäl liijjannih hulijakka~ (omat eli itse
tehdyt veneet)
~se onnii huljakka pelto eikä mikkään tierake~ (tiera-ke)
~kylymäh huljakka~ (sää)
~huljakka~ (kylmä tuuli, huli-akka, vrt. hulivili)
~sielon semmone hulijakka ilima~ (tuulinen)
~onpas tämä kalja taas sellaastakin huljanaa, jottei siltä jano lähre~
~nii huljua ko kevväine jiä~
~ei nii voi tehä, sillo omat miehet joutuu huljavale~
(vrt. vieraille miehille / naisille menneet, multikulti=no kulti)
~ei sinnep päässy, se oli se niitty ihah huljeillaav vettä~
~miähem puhet sais ollaj jänttiä, jott ei se mitää huteraa ja huliua oo~
~semmosta huanoo rantaa, huljusta~
~kuttiit pesttään korvosssa huljutellaan~ (kudelangat)
~pial limottu, se monastit täyty huljutellap pois että pysy puhtaana~
(verkot kesällä)
~vähä perumaine myrsk, tuul huljuttele puitaki et luulis poik menevä~
(vrt. pirummainen, perimmäinen, lähteet monet)
~Lilija se kirnuta hulijuttellee~ (lil-ja, vrt. lilli)
~pittää huljuttee se korvo hyväks~
~tuul huljutta puit et luulis puitten katkeva~
~se o huljuun nojila koko mies~ (huljun nojilla)
~se ol vissii kettu ko tuost riihelt hulkaht tuon metsää~
(kotiketut)
~tuoppas pentu se pemppus tänne, nii minä vähä hulukaatan tuossa taasassa~
(pesuvadissa)
~em minä oon nuihin ommiim puukkoihim pannu hulukkia~ (holkkia,
omat puukot, itse tehdyt, vrt. ostoraudasta)
~sillä sitä vishin kuttuthan hulukiksi ku se pannee samalla äänellä ku se lentää~
(hulkiksi, urostelkkää)
~kävelin hulkkoilin metsäs ristii rastii~ (listiin lastiin)
~se uv vähä häveliäs ja hulukkonee~ (riehakas koira, vrt. hulkkonen)
~hulkkonen~ (2-pohjainen pyttymäinen puuastia)
~sepä taesi joutuuh hulukkostem purolle~ (kadonnut)
~mäni metsä hulkkuma, ja öksy~
~avokellossa aekuiset miehettii kävelläh hulukottel saonasta tuppaa~
(alasti)
~siel hää kaike kessää hulkutteel pitki rantoi~ (veen ystävät)
~ne taes tanssiah hulukutellaj joskus~ (tanssikivellä, omat tanssipaikat)
~koira juosta hulukutteloo~
~siis kaks yöt itköö, siiski itköö vaik hulkuttelloo~ (lapsi itkee)
~tulloo puhasta, kun paljossa veessä hulukuttaa~ (puhas elämä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
