~laskuja~

~se humpaelekse millo mistää päe~ (tuuli, muuttaa suuntaa)

~kummasti humpaeloo tuo kalalykky~ (ailahtelee, vaihtelee)

~ihmiset humpailee~ (kuljeskelee, kesällä)

~humpasi koko ämpärillisen vettä kiukaalle~

~viev vaen sille Immosellet tervveyksijä jotta minä sitä Hiltus-humpakkoo kävih huastattamassa~

(nilsiän kieltä)

~se sielä humpasti ympäri sitä saarta~ (kuljeksi, vrt. pyhäköt)

~missee sinä humpaastit, kun niim pitkääv viivyt~

~myö huasttooh humpatettiin kulukkiissa koko matka~

~se kun humpattaa hurauttellee metissä~ (posion huuhkajat)

~ja mulla ko nuo korvat nykyvähä humpattaa myötähä~ (humpattaa eli soi)

~vesi on avennossa humpauksissa~ (veden paineen aiheuttamassa liikkeessä)

~Veikko lähes sie ophaksi, net humpiaiset lähteväp pian kulkemham mihinkä sattuu~ 

(oppaaksi marjaan, lapsille)

~kävelläh humpittaa~

~kylöppeeh humpittaa~

~tuammoseh humplan tek se Annukka siitä kankaasta~ (väljän vaatteen)

~mekoit vuah humplas piällä~ (lasten päällä)

~siäl humpottelet pitkin kylää, etkä pirä töistäs vaarin~ (pitää vaarin)

~humppa kuite~ (voimasana, vrt. hu-alkuiset haltijat)

~mienen virka teille mittää, työ luuletta jot mie haasta humppii~ (salatieto,

henkilökohtaista, omasta elämästä kumpuavaa)

~humppa~ (marjoista ja ruisjauhoista laadittu pöperö)

~kyllä moomma tämän päivän mithan humppaallu riiat ja räävelit~ (liiat ja laavelit)

~mujjeet humppaelloot~ (liikehtii rannassa)

~ne ku humppassoo ku on nuhhoo~ (humisee korvat, vrt. jatkuva humina)

~humppili~ (suukko)

~semmosella kiireellä ja humpulla lähti~ (vrt. humulla)

~vaek ol kantava immeine nii tanssi niettä humpsi~ (vrt. laskaana)

~pittää tulem poekkeen humpsoo~ (lyödä ulos, uuninsuusta, sisäänlämpiävässä uunissa)

~kyllä tullee paha ilima, vaarat alethin humpsahtelemhan~

~humpsahti umpipilivhen~

~humpsautti se lunta nyt rekikeliksi kertaheitolla~

~humpsooppas nuttuusi vähäl lumeej jotta pöly kariseesi~

~lum tul katolta jotta kuulu vuan yks humpsaus~

~minä humpsil lumes eikä olluj jälem piiriä~ (jälen piiriä)

~ompa emä humpsu, kyllä tällä kutka selästä lähtöö~ (iso vasta)

~älä siin humpsuttele lapsii kuulle~ (puhu hassuja, käytöksen muuttaminen lasten

kuullen, alkuperäistä vai myöhäistä)

~kantapeä pit olla verel, sellaisii humpsutoksii oli ennen~ (kantapää verellä,

ensimmäistä kertaa kalaan mentäessä, vrt. paljain jaloin)

~tuul ku pittää sitä humpsuutostaa vuattein kanssa~

~tehhään tul ja humpsutettaah havulla sinner reikkään savvuu~ (louhikossa

olevaan koloon, sukupuuttoon tapetut mäyrät)

~tie ol ummees, humpsuutin polvejaim myötel lumes~

~ryypätä ihtesäh humpukkaa~ (humalaan, outo asia)

~se on sinul luulotteluus ja humpuukiitas~ (sairauden paraneminen kalaruualla, 

ruokavalion vaihtaminen=tärkeimpiä luonnonmukaisia hoitokeinoja)

~ne päiväh hiihttooh humputtelloo~ (miehet metsässä)

~pitäs keittee sitä humputusta~ (puuromaista jälkiruokaa)

~heräsin kun semmonen humputus kävi huonheessa, ja tuli oli irti~

(vrt. Tulen emo=irti oleva tuli, vapaana liikkuva tuli)

~syvän humputtaa~ (jyskyttää, kannattaa kuunnella)

~voepi tuo kojo lähteät tulipalosta, kun se noin humputtaa~ (kojo eli kajo)

~korvat alakaa humputtoaj ja huuhittoa~ (humista, yleinen oire)

~se konttovaa että humu kuuluu~ (reipas lapsi)

~siinä humussa ne lapset voan kasvaa~ (leikin touhussa)

~sais tuoj jouluhumum pois että tulis täsä ihimine~ (vieras juule,

oma ihmisyys, oikeita suomalaisia häiritsevät vieraat kalenteripyhät,

voitteko poistaa)

~paljon on nyt mujjeeh hummuu~ (pieniä muikkuja)

~myö ei iha niitä pieniä humuja otettu~ (kasvamaan jättäminen)

~on niin kova sauhu humu, ettei paljo näjekkää~

~valkie tellättiim palaan tuulen alta~

~tuut taas meillet tänä iltana puhuhuu humuja~ (omat illanvietot)

~tuulta hummuil~ (etelästä)

~tuli aeka humuilima~ (tuisku, vrt. hu-haltijat, hu-umu)

~sil sai ottaas semmosii pikkusii humukalloi~ (lippihaavilla, täkykaloiksi)

~koevikossa voate alako humutak~ (vaate eli kangas, vrt. uhripuut)

~mettä humuaa~ (humisee, lauhan ilman edellä)

~tuulla humuuttelee~

~Jukka pahasti hunahti~ (erehtyi)

~se ol hunajat, mitä imettiin imijäisist~ (pillikkeistä, lapsena)

~napanuoraluku~ (tuli mesi ja hunajaserkkujen jälkeen, vrt. napanuora

suvun pääluvun kertojana)

~hunahuttaa nenähee~ (honottaa)

~siinä se voa istukselii pirtin penkillä, eikä korvoasa hunahuta vaikka mitä sanos~

(liiasta sanomisesta, menettää voimansa)

~piettii hunerii tahvanailtan~ (tahv-ana, tap-ani, vrt. juhan-nus, 

kaikelle löytyy kotoperäiset ja vieraat lähteet, joulukuun pimeys=luonnollista

yhdessäolon ja tarinankerronnan aikaa, metsässä pidetyt uhripäivät=ei tunnu 

luonnolliselta, ellei lumen tulon kunniaksi, kuu ja päivä piilossa) 

~jo minust on hunero tulluk ko päiväkki menee sekasin~

~tämä luu sanotaa hunkasluuks oikeej ja sannoo ne sitä vaevaselluukski~

(isonvarpaan luuta)

~tartteeko sitä ny noin hunkastaa yhlen parsinneulan takia~ (kadonneen, 

neulojen arvosta)

~ettei ne jouvu aiva hunuhavaj jälille~ (hunu-avan, ava=emohaltija)

~se kuluki erestakaasi ku hunialasta penialahan~ (hunjalasta penjalaan)

~tuo mies hunkailoo, liekkö eksynnä tieltä~ (kuljeksii)

~se kuv vain alkaa hunkuttaa, niin kyllä tulee sateet~ (huuhkaja)

~musta hunna tulloo~ (koira, hu-unna, vai hund)

~aiva se mun työni meni hunnakkohon jonka ma eileen tein~ 

(vrt. hunningolle)

~kun tuuli kääntyy kaakkohon, niin sanotahan jotta pian sataa ku tuuli 

kääntyy hunnakonloukolle~ (hunnakon loukko, vrt. haltijoiden asuinpaikat)

~siin se taas on hyvä kalu hunnankanteel~ (hunnan kanteella, viittaa koiraan)

~mnää katoin stää hunnankanteelt~ (salaa, ei viittaa koiraan)

~sanosi hunnankantilt vaa, ilman tiätämät, et se piräs tual päi olema~

(hunnan kantilta eli arviolta)

~se on juur siinä hunnanpuntaalla, ettei tiä pyssyykö talosas vai joutuuko 

maantiälle~ (hunnan puntaalla, kahden vaiheilla)

~hunni tulee~ (sudesta)

~hunnin häntään~ (hunningolle)

~kauni muaro peräs karamine oo mont miäst viän hunnika tiäl~ (karamine

eli juokseminen)

~hunnikkakuore~ (pieni kuore)

~on joutunu hunnikon kelkalle~ (vrt. haltijoiden ihmis ja eläinhahmot)

~pikku hunningaesie kun lentelee~ (hyönteisiä)

~panes ne samaan paikkaan mistä olet ottanu, ettei ne jouru kaikki taas hunninkoil~

~ota pois se vasara niiltä lapsilta ennenku ne viä sev vallan hunninkolle~

(vrt. hunnit, hunkarilaiset)

~hunningolla kaet ne un kaekki asiat, kun isänt ei muuta kuj juopi ja rellaa~

(juomisen alkuperää, huonoa omatuntoaan viinalla turruttaneet "isännät")

~ko rokka ol syöty, ni sit panniit hunnu päähä ja sit söivät hunnustoslohkoo~

(häätavoista kerrotaan ulkopuolisten silmin)

~sulhane kutsutaa purkamaa sitä lettii morsiammeelt, ku käyvvää hunnustammaa~

~hunnutushärmäksi~ (sanottiin morsiamen pään katetta, hu-untu, 

vrt. utu, untu, metsänhenkiä)

~sie oot ku hunsahetu~ (huolimattomasti pukeutuneelle, vrt. eetu)

~miksi ihiminen siittä tullee että aikansa hunsailee ja sitte viettää kituelämää~

(vieraat ääripäät, oma keskitie)

~ne kasvatti ja piti sit niinkun silmäterää ja nys siint tuli toillaih hunsvatti~

(lelliminen=ei ole keskitietä)

~mimmone hunsu snä olek ko snä haaskaat tollai ruakaa~ (vrt. hansu)

~hää sano se o hunsvakka, näät mis nuorikot pittiit huntujaa~

~mitä ne ihmiset ajattellee ku tuommosia huntaloja sikiöjä pannaal lehtiä viemhän~

(sikiöiksi kutsuminen, mikä heimo, rovaniemi)

~Hanna oli nuorempana semmonee huntantuura~

~sillo se läks hunttoamoa messeä~ (susi)

~koko päivä män tuas huntatessa ihan väsyksiin astik~ (touhutessa)

~ou tyhjän hunttoomata~ (höpöttämättä)

~niinkon kouko kolmen tiä haaras~ (karhu)

~moaha tulloo valkeeta hunteroo kun pakastaa~

~huntintuppi~ (karhunsammal, vrt. suden)

~elä siihe peltoo tie, ei siil leipä kasva, suensammalet ja huntintupit~

(sudet ja huntit)

~kehe hänestkii lie sellane hunttijo tult~ (kehen tullut, jälleensyntyminen)

~huntsakka~ (horjuva / kookas ihminen)

~semmonen huntsu ämmä jos oli hössö miäski~ (yhenlaisuus)

~nii on huntsu jott ei siivoo itsiää~

~huntsukka, tyär, liukasta sorttia, vähä lierakka mutta kieräliikanoinen~

(tytär, tärännön kieltä)

~pitkä nutun huntta ol piällä kun tul meillä käymään~

~hunttoo sitä lyötii, kepillä koetettii suahah huntta nurin~

(kapulaleikkien nimiä)

~se on joutunna huntaj jälille~

~em mie poa tuota uutta palttuo peällei ilma korjoamata, se o sellane hunttana~

(liian väljä)

~huntteikko~ (rahkasammalikko)

~kaks hunttia mettäst, ja silloi ne sulet tul~ (sanottuaan, hunteiksi ja

susiksi kutsujat, hunnit vai ruotsalaiset)

~pistykorva kuh haukkuu linttuu, ajokoirah huntti nelisttää sinnej ja karkottaa 

linnum pois~

~se tyttö o iha huntij jälillä~ (vrt. suden)

~sinne män vaivalla hankitut kalat huntihhäntää~

~luuvakset otettiin syksyllä ja miehet tek ne puhettöinää~

~isossa huntissa luuvakset pysy kylymässä~ (huntissa eli kuopassa, lattian alla)

~panivat huntin korviisa ja olivat siinä tervahöyryssä~ (huntin eli kankaan, hurstin)

~kävel huntti kol neljä päivää~ (kuljeksi, vrt. hunnit)

~hunttikarja~ (susilauma)

~hunttimättäittev välis~ (kasvaa muuraimet, sudensammalien)

~koirahunttu tul ja säekähytti toem mul lapsen~

~toi raita on semmonen hunttu puu~

~hunttumaita, semmottia hylykyjä soita jokk ov velen alla ollu~

~pannaah huntturkaupalla jotta ei tarviheh häntä mittaillak~

~mummo männä huntturoittaa saunal~

~Kaisakii männä hunttuuttaa lumhankes muihe peräst~ (lapsesta)

~huntua, kanahkkaa vesipaikam päällä~ (kalvoa)

~ne on semmosia hienoja huntukaissia~ (hiukset, vrt. untu)

~tuol hiä viel näkkyy männä huntustavan~ (hitaasti kävelevästä)

~älä hunttuu nii kovast, mie en kerkee peräst~

~viel se mummo vua männä hunttuvua~

~vappaa aikona sitä huntuttiiv vuan nuapurloissa~

~viimen kuitennii lähti mökilleen huntuuttamaan~ (omat mökit,

oikean suomen elämänmalli, mistähän saataisiin oikeaa suomea

ymmärtävät / tukevat päättäjät)

~huntuvat~ (untuvat)

~huntuvia sattaa~ (lumihiutaleita)

~oha tuol aitas vielkii se huntvakka, siel se pit lakkia ja peävoatteita~

(äitini, päähuiveja)

~monta kertaa huvaahlin enneko pääsin ton ahteen ylös~ (huoahdin)

~kum mie huuhahlan, nii siit mie oler riski taas~

~myö käytii siit Mari kans siihe vähä vetämää henkejännä ja huohahtammaa~

~ei pikkustakkaam maltah huuvvahttook~

~mitäst tyhjä huakka~

~mitäs huano huakaat kun turva on kelkasas~ (vrt. kelkoissa pidetyt 

suojelushenget)

~mitäs surui sit noi nuorell ihmisell on, että sit noi tarttee huvata~

(sydänsuruja)

~huokaa syvän, älä halkee~

~no jos se on joku raskas mieli mulla se mie huokaan~ (huokaan,

huolet pois)

~huakat jumalam puale~ (minkä jumalan)

~taivahan isäm pualeen tiätysti, huathin siitä asiasta~ (siitä asiasta, 

jokaisella jumalalla vastuualueensa)

~jos syksyllä om puup painon alla, huakaa kansa takan alla~ (painon

eli lumen)

~huakaka ny välil ja juaraan kuppi kuumaa~

~ku yän raskaasti makaa nii tarttia viäl päivä huvataksia~ (lepäillä)

~ovvat suurust huakaamas~

~mennään nyp päivälliist huakaamaa~

~se niinkun se tuuli huakas vähän että mää näir rantaan~ (huakas eli taukosi,

elävä olento)

~totta se ny vähä huakaa~ (sade)

~saiva vähä luitas ja kontejas huakata~ (kontejas eli jalkojaan)

~kum mettän puut huakaa, huakaa ihminenki~ (pakkasen hellittäessä)

~kyllä siittä pahat ilmat taas tullee, kum mettä ni huakaa~

~tunturihan se kansa huokaa kovan iliman eelä~

~ei siitä hyvä huakaa~

~kyllä se ihminen niim mum miäleni pahotti, ettem minä sille ikänä hyvää huakaa~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)