~laskuja~

 ~huoltaa kylömee, että käöp oikee semmonen huohla~ (kallion kyljestä)

~koivuhuolaimest saa hyvän koukan kun om mies joka osaa ottaas sen irki~

(huolaimest eli halkeamasta, köyden päähän)

~tulee huolain sih puukon haavah~ (tuohta kiskottaessa)

~se kasvokii sill aikoa se puu huolamet kahe puole, ei peästkeä pois eneä~ 

(miehen ympärille, sadussa)

~sellasele puolele mihi ei aurinko paista siihe tehhää huolain että saadaan hyvä tervaspuu~

~huohlaimest mie ain ota kirvesvarre ja haravaselkämä~ (vrt. ostan terät,

oma ja vieras)

~huolamest juoks sirkee pihka~

~meä lämpöne läppie, horniast huohlamie, harvo tuo tulen näkkyö, usiamma sauna löyly~ 

(lapsia kylvetettäessä)

~niihe tulloo huolot~ (jänisten nakertamiin omenapuihin, vrt. volgalla elävät 

villit eli oikeat omenapuut)

~koevusta kuj jälttä ottavat, siihen kasvaa semmoineh huolo~

~huoloist teim pytingin~

~jonsei meiläm mettäs os siel huolos, nin ei sittem missään~ (ole mustikoita,

huolo=notko, rotko)

~tuohom Melekkaah huoloo asti se ol menny~

~ku paatiss on ne kaaret, ja siit niiss ov viel ne huolot mis se ves juoksee~

(paatti=kaarivene, suursaari)

~kivlouhukko, siin o sammale alla huoloja~

~voe iskettiim petkelillä korvool lujjaan, ee suanuj jiähäh huohloja~

(iisalmen kieltä, ii-salmi)

~kivseinästä huohlottaa kylymee~ (huokaa, huohottaa)

~moasta sieltä nousoo kylmä huohma~ (huhma, hohma)

~savun sisäst näkkyy tulen huohma~ (savunsekainen liekki,

nokivalkean aikana)

~sillä on huono huomaj juoksu~ (huoman eli järjen,

vrt. tunnejärjen)

~huamaamattomuuressaan tekee vallan toisiap päi~ (huomaamattomuus,

vrt. toisten tunteiden huomaaminen)

~huomaamattomus tul~ (kutsuttaessa sukulaisia pitoihin,

yksi unohtui)

~eppäs ok kovinkaa hohmaavain noin isoks kakaraks~ (huomaavainen

lapsi, kakara=kaakkurin tai kuikan heimo)

~van kyllä se on huohmoavaenen~ (pikkutyttö, tunneäly

=naisten vahvuuksia)

~sittem minä huamattij jotta löi salahmaa niin kauhiasti~ (töysän kieltä)

~se huohmaiht että nyt ol lahnoja rannassa kutemassa~

~itköö sittek ku huamaattoo~ (herää, unissaan nauranut lapsi)

~pitääs ruvetak kärmehekki huamaattemahan talavihorrosta~ (yrjön päivänä,

yrjö=urjo, uro, ujo)

~kyllä poijjaan kelpas nin kauan kun se oli mun huamassani~

(olla huomassa)

~ungat on emääsä huomassa~ (ungiksi kutsuminen, unka,

vermlanti)

~älä vaan multa tuup pyytään, ei mulla oo henkeni huamasa ittelläninkä~

~näin nin tutun näkösem miähem muttei o henkeni huamasa kuka se oli~ 

(henkeni huamasa eli muistissa)

~mie jätän sinuh henkesti huohmaan~ (hyvästelyjä, vrt. varjosi)

~onnehuamas minä pääsim pois siit paikost~ (onnen huomassa, 

vrt. suojelushenget)

~onnehuamaa se kivi sihe airaseipääseen kävi et sä stä osannu~

(onnen huomaan, onnen vaikutuksesta)

~jottei kala huohmant et siel ov vies mitteä~ (savustettiin

tai rovattiin verkot)

~se oli männym meton soetimellej ja ei olluh huohmanna missee se on se mehto~

(menossa mukana, vrt. metsät tyhjiksi ampuneet vieraat)

~kyllä se kasuvattaa pikkuluita, ekkö ooh huomannu~ (odottaa lasta,

raskas=laskas=rakas=lakas, jälleensyntymiseen liittyvää sanastoa)

~huohmootko minum puhheessani mittääs Sotkamom puhheesta erroo~ (oma puhe)

~eks sinä huamannum mitä se tarkotti~ (huomaa-vaisuus)

~ei se huamaa piänestä, sille pittää ärjästä~

~hohmasikkos sinä panna peltit kiinni, ettei lämpyset me harakoille~

~se on tappanna koko uammuu~ (tappanut, kovista tuskista, 

ummetus, munuaiskivet, umpisuoli)

~Jussi se näkkyy aetuutteleva toata Kurika Olokoo ja urimoep sen pitävää 

huohmenissaa~ (rantasalmen kieltä)

~kyllä sehhii huohmii, kuhha alakaa tuul käyvvä ommaa ohtaan~

(muuttaa omilleen)

~se kulkoo nin aatoksissaa, s ei huohmi mitää~

~mä tei semmose huomio~ (oho)

~olimma aevaa väärässä huomiossa~ (vrt. luulossa)

~en niihin niim pah huomijot mitä sieniä ne on, syötäviä elli muita~

(syötävät ja muut)

~min en oop pannunna stä huohmijoo~ (vrt. mieleen, tunnemieli)

~mie kuulij jot sitä loajittii, mie voa en ottant siit huohmioo mittää~

(loajittii eli puhuttiin)

~että se ee siitä huohmiota kiinnitäm mittään~ (ohut linturihma)

~huohlas kuivattii halkoloi~ (kolossa, uuninsuun yllä)

~se o musta ko uuni huohla~

~huoklas mie pijin ussiisti ruokaa lämpimän~

~onks tuoho puuhu lyöty kirviel vai mil, ku siihe o kasvant tuollane huola~

~petäjäs ol suur huohla siel ol linnupesä joka kesä~ (kaikella tarkoitus)

~siin on iso huohla, ei siint soa kunno lautoa~

~se kallio ol huohloja täännä~ (onkaloita, halkeamia)

~siinä ol emä huohla~ (jonne putosin)

~kyl on kuuma, koiraki huahottaa suu auki~

~käi iha huohotuttamaa~

~ootte tullu että oikee huahutatte~

~kortej joka on ni huajista katkeemaa~

~on huojis soutoa kun om purkotuul~ (purje / myötätuuli, vrt. huokea)

~tulii huokiimpata ilimoa~ (ukkosen jälkeen)

~tuoppas se voe lämpösee huojistummaa~ (notkistumaan)

~kuj jalat pantiiv varriiv vettee, niin se tuntu vähä antavah huostosta~

(helpotusta, omat hoidot)

~tuulee että mettä huojaa~

~ei täst pieseh huojahtamaankaan, kun on toi vähä kattottavan~

(vähä eli lapsi, vrt. vaha, vahva, vanha)

~kyllä siell o huojakka~ (puuskittainen tuuli)

~siitä tulloo vähän huojakka tuosta suovasta pitäsit tukkie pannas se muuten koatuu~

(suovat ja suojat)

~se ol koko huojennus sillek kun nii itkuinel laps kuol poes~ (alkuperäinen 

eli luonnonmukainen suhtautuminen elämään, vain terveillä on väliä)

~kyl se sit jo huajenta~ (vatsan alkaessa toimia, ähkytaudissa)

~piti aikusin aamula mennäk kokemhan~ (madekoukut)

~sehäm puolem melekeih huojenti sitä ja se katkes~ (suksi johon tehtiin 

mäystimen reikä)

~ilma on huojentannu~ (lauhtunut)

~eks tul meil pieneks aikka, taeras surus vähä huajenttu~ 

(oma myötätunto)

~ei vaivat valittaim parane, huolet voivottaih huojene~ (vieras 

valittaminen)

~o se sängys jo hiuka istuskel, mut se o ni heikk ett se oikke huaju 

ja hääly~ (taudin jälkeen)

~puut huojuthin tuulessa, kyllä sen sai arvatakki että saje tullee~

~siitä läksin kepin kansah huojumaa suonel lyöjäl luoksek~

(suonen lyöjät)

~taitaa tulla sare koska toi tuuli huajuu sem mukasesti~

~se ol niiko ois maailma tätä viisii huojunt~ (iskun päähän saatuani)

~kaikki alako huojuva silimissän ja olin pyörtyvä~

~taitaa huojuakii imeinen, kun ruoka pysyy sisässä~ (huojuva eli 

pyörrytyksestä kärsivä, nykyistä yleisempää, vrt. häkä)

~siel on nyt tyvem mutta vähäm puullatvat huojuskelee~

~narroo hulluu ja huojuta pölöhyy ni samallaise palaka suat~

(hullut ja pölhyt, pölhy=lahonnut puu)

~se kun tuuli vielä huojutti nuinikkään~ (kuivaa puunoksaa, 

luulimme kummittelevan)

~siellä or ruvennut tuuleen, katom miten huojuttaa kuusikkota~

~kun tuuli huojuttaa niin siihen alakaa peästäm moannousemata juuriin välliin~

(maannousemaa eli tyvilahoa)

~minua niih huojuttaa ja huimasie, kun en os syönnyk koko päivän~

~hänel on mukava tapa sit tuuittaa ja huojuttaa istuissaan~

(tuudittaa lasta, sylissään, vanhimmat kätkyet)

~se on semmonen huakaavainen herram perrään~ (vieraat herrat,

omat herat, oma usko=maauskoa, jopa tuulta pidetään metsänhenkenä)

~pittää vähä huokaija työ pääl~

~mitä ot nii aatoksissas ja huokaeleit~ (läheisistä välittäminen,

huomaavaisuutta eli tunneälyä)

~ikävissääh huokaelloo~

~sillo alako viimmesiä henkijään huokaella~ (kuoleva)

~minä paljo tässä istukselej ja huakailen~ (portailla, istua paljon

eli pitempään)

~jakkama huakailen tos vähä päivällisem pääle~

~siälä on sattee hanke, tuuli ni huakailee puittel lalvoisa~ (sateen hanke, 

tietää sadetta)

~tuullah huokail jo niin kevväisestip petäjikössä~ (kevät!)

~huokaeloo luoteesta~

~ku mettä huokailee, tullee suvi~

~näyttie tulevan pitkäaikai sale, ku se noi huakailie välil~

~sataa niih huokaillen eikä jaksak kastellam maata~

~huokamed va lietsuttat~ (vihaisella ihmisellä, inkerin kieltä)

~jos huokast taekka rykäs se pist rintaa~ (keuhkoihin iskevät taudit)

~välii huokaseitoo jottei saa~ (sade huokaisee, pitää taukoa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)