~laskuja~

 ~niin koskkoo jotta ei kärsik huovastak~ (koskee mahaan, 

mihin kohtaan)

~se ei kauvam pärjeäv veessä jos ei soah huokasta~ (saukko)

~henkäjäksen se pittää mehto vähän huokasee välillä~ (soitimella)

~se pani istu välillä että se sai huokasta~

~kun vähän huokasoo niin se raohuttuu~ (sydän)

~pohjosesta huokassoo~

~ku se tuulta huokasoo sillo se viep sitä tulta~ (tuuli ja tuli,

vrt. tuulet, tulen nimi tuntuu vanhemmalta)

~jouttaa vaem purku huokastak~ (joutaa pyry huokaista, ajateltiin 

naisten alkaessa käyttää alushousuja)

~sillo ku huokas ensimmäestä päevee vast kesäkuuta nii sillo sitä 

ol lunta~ (lumikesät, vrt. kesäkuu=kylmä kuu)

~se huokasi niin että tulen lieskat pitkällep puhalti sisästä~ 

(tervahauta)

~ol tehä huokassu kaksoset~ (tehnyt nopeasti)

~se huokas sivu nij joutuu etten kerinnä etes kunnolla nähä~ 

(jänistä ajava koira)

~mie ku huokasin siihen korripänthän niin seittemän kaatu~

(korri eli pilkkasiipiparveen, ostoaseillaan kesyjä lintuja 

murhanneet "metsästäjät")

~huokase kakspiippusella tuohon sorsaparveen~ (haulikolla,

tuliaseet=vääristymä, eivät kuulu suomeen, voitteko poistaa)

~huokasuavanto~ (hylkeen hengitysreikä jäässä, sortavala)

~oekeempa huokasuttaa, ku aatteloo etteese~ (vrt. menneeseen,

hetkessä pysytteleminen)

~sitä ei näytäh huolet huokasuttavan~ (kätkyessä makaavaa pikkuista)

~sit ku se tuultah huokasuttaa, ni sit se tekköö siitä sattee~

~Havukkajärveh asti huokamii sellasii maa ol lasehtinnu~ (huokamii

eli notkoja)

~siin on sellain mäen huokama~

~menöö kun huokatti~ (lujaa, vrt. vuokatti)

~huokaos peäs mutta jäepä toene~ (hyväksi kääntäminen)

~huakaus päällej ja hih~ (keskitie)

~mitä on päivää vähemp, sitä on huolta huokiamp~ (vähemmän)

~taitaa toipuak kun ov vähä huakeempi olla~ (taudin jälkeen)

~saunassa ol meärä olla huokein~ (synnytys, vrt. haltijat)

~ne ol huokeita kun höyhenet moata~ (pehmeitä, maanhaltijan korret)

~ne on sitkeimmät ja ne kulko huokeimmite~ (honkasukset)

~kylkijäi rupijaa kasvah sih huokelmah, se huokelma sit kylkijäist synnyttää~

(halkeama, puun kylkeen)

~huakelma~ (painanne)

~veti henki hapatuksis huilas ja huoki ison vastamaan alla~ (kelkkaa

vetänyt nainen, omat eli itse vedetyt kelkat)

~kyllä tualta nevalta huakii sitte kylmää~

~kylläpäs taas mettä huokii, jokahan tietää talaven tulua~ (jo)

~toi korkja kaljoo heiluu tos ja huakkuu~ (vrt. kalju)

~luulin tos huvoos olevam pualasia~ (notkossa puolukoita)

~sit huokoo myötem mänee ves~

~vesperäin, vesi on leikannus sellaseh huon~ (maahan)

~myyr teke peltto niit suuri huakojas~

~huoko, sellain kovero kaukalo, syvä loukas~ (loukas eli kolo)

~ne on huokoja kun ne puhkijaa voaran alta kivviin kolloesta~

(puhkeaa kivien koloista, vrt. heinät)

~kuuses oli semmossit huavo~ (halkeamia)

~ei taijak kaikkein keuhkokarsinat kestää, sinnehhäm meijän huakoimet mennee~

(kestää tupakanpolttoa, vrt. keuhkovaivojen parantaminen tuliheinillä,

vastakohtia)

~se on niin huakosta maata, että se kuivaa vallan jos sitä pöyhii~

~on vanhaa huokoist puuta melkei mätää~

~älä men nyj jäälle, jäät on nii huakoist~

~se oli niin tulenarkoa ja pehmyttä laohkea hyvin huokosta~ (taula)

~huokosta lihhaa~ (vrt. hirven)

~se on nim mäkistä ja huokosta moata~ (notkoista)

~hirvet meni huakomaalle~ (hirvien maa)

~kato etteesi huokomoassa~ (koloisessa)

~on huokosie, joista nousee huuvetta~ (huurretta, lumesta, lumitietäjät)

~om monta huokosta siellä pohjassa, josta se pulppuaa hethen vesi~

~jonniimoinen huokonen tuohon potakkakuoppaan pitäsik laittook~

(ilmanvaihto, vrt. kivillä peittäminen)

~siäll o myyrä huakossi~

~mie panin sen puukon tuah seinähuakoseh, kukas sen ny siit on ottanuh~

(jokaisella esineellä paikkansa)

~men sauna et hikihuakoses aukeevat~

~ku vastalla saunassa oikei varissa löylyssä hakkuap nahkuase, 

ni kyllä ne sitte ihohuokoset aukiip~

~se men, että ves huokosista tippu~ (vrt. hiki)

~huokosettit tukkeetuu ihan kerrassaa yskässä~ (tukkeutuu, ihohuokoset)

~häntäluu on tos huokoses~ (persraossa)

~kyllä tuo kova yskä on sittev vaikea, kaikki keuhkoh huokoset ov 

varmasti tukossa~

~on nim palava, että ves juoksii pitkin selekähuokostan~

(palava eli kuuma)

~siinä on semmonen huakonem mäkiev välissä, märjempi notko~

~Haiskahhuokoin piän suopotikka ihlan tiän viäres~ (suopotikka)

~se oja luikertelii pitkin niijen vuorteh huokostev välissä~

(omat ojat, luonnon luomia)

~väki om mennyj jo huakoolle~ (makuulle)

~siin niitul ol sellane huokuo jot se pyrki olemaa vesine~ (painanne)

~älä laske sitä voijetta sin pershuokuose se polttoa~ (omat voiteet, 

omista aineksista)

~huakopaikaks ne sannoo taas tätä notkopaikkaa täsä~ (jalkapohjassa)

~ne huokoreiät on niin kauhian suuret~ (hylkeen nahassa,

ii-joen hylkeet, montako jäljellä)

~oh huokosimet tukkeessa~ (nuhaisella)

~kyl täs huovussa on yöl siit kylmä~ (notkelmassa, huonoja

majanpaikkoja)

~koivuvasttaan kuh huokkuu, yskä lähttöö siihen~ (taikakalu)

~en taho suaha huokunee oikee hyväst~ (hengittää)

~se niin huokumisen salapasi~ (yskä)

~linnarosmo siint pojast tul, ei se äitikää huovu siint mitteä~ (kaupunkien 

pilaamat suomalaiset, iso joukko)

~mie en huovu hihaheinkoa~ (puhu)

~eijolt talos henke huokuvaa~ (ketään)

~se on semne lähte silmäne paik et siit ain huoku kylmä~

~maa huakuu viälä lämmintä, ei se lumi siinnä pysy~

~järvi ku huokuu sev ver lämmeä~ (tulee valvatus, sula kohta jäätyneessä järvessä)

~tuolta suolta aena huokuu se kylömähenk~ (kylmä henki, vrt. Kul)

~siittä tullee vielä kuuma päivä, ku tuo pelto nin huokuu~ (aamulla)

~muuttuu ilimat, koska nuo hetteet alakkaa huokuo~

~kun mettä tohajaa ja huokuu hilijaasella tuulella niin silloon tuloo pian saret~

~meri huoku ko myrsky iel~

~hyvästpä siellä huokkuu tuulta~

~kyllä se nyt huokua höhkäsöö~ (tuulee, kuka)

~puut huoku niin mukavasti~ (lämpimät suvituulet, ystävät)

~syksyllä meri alakaa huokuuj ja rupijaa joutuun nouseen, tullee myrsky~

~sula, se melkein huokuu joka kerta~ (lapsen päässä, hengittäessä)

~puunkylest huaku pihkaa~

~sellaist huakumiist pitää~ (revontulet)

~kylhän son nöyrä olevinnaan, mut miusta siintä huokuu niin ylpiä henki~

(suomalaiset ja suomalaisia teeskentelevät)

~siihikkii ves neitie maan huokuvaist myöti~ (neitii eli tihkuu, lähteeseen,

veen kieltä)

~nenän huokumet~ (sieraimet)

~meillä oltiij jo huokuisalla kaekki~ (levolla)

~huokuma~ (nurkkasalvokseen lyöty lovi joka tukittiin sammalella)

~virta on hangant kive vierie sula huokuman~

~sellaine vie huokuma, se ol ain kostia se paikka~ (veen huokuma)

~siin oj jokuu semmoine lähtie huokuma~

~nenähuokuist~ (sieraimet)

~siel kallioi huokuses ol nii paljo marjoi jot ei mei huolint etemmä männä~

(vahvialan kieltä)

~kolome sillä on aina tuommosta huokureikää vaikka se on umpijään alla~

(hengitysreikää, hylkeellä)

~huokureijät~ (nahkiaisella, sierainaukot)

~se kivi oli kepjä ja huokusekkaista~ (huokoista, nahkojen käsittelyyn

käytetty kivi, vrt. vieraat raudat)

~huokusi~ (soittotorven puhallusaukko, toinen torvi nimeltään luikku,

pitempi varsi ja huokusin)

~huokusnahka~ (nahka joka neulottiin paulakengän iltin jatkoksi,

ruojuksen etupuoleen) 

~ei huakuu nuaressa hukkaan mene~ (lepo)

~huolamikko koivu~ (halkeillut)

~huolhamine kirvesvars se ov vahva siit kestävä~ 

~ei tuost saa ko pärepuita, ko on huolainniekka~

~jälttä ko syövät petäjist nii petäjät on huolanniekkoi~

~ku puu lohotaa siis huolamass on pihkaa~

~huohlapetäjä~ (halkeillut petäjä)

~jos ov väjestä mettässä joku niin se huolheuttaa, jos ei määrälhen tule~

(huolestuttaa, ajallaan)

~a elä huoleha mistiä~ (kurkijoki, oikeat suomen pääkaupungit,

oikeiden suomalaisten asuttamia)

~kyl minä ittekkii asijaih huolehli~ (itsenäisyys)

~ruppee huolehtimmaa toese asijoeta~ 

~totta ne nookki huolehtii noot sukulaiset~ (minunkin asioistani)

~hyvih huolehti vual lähttöö, ol kun hypy hiilliim piällä~

(hypy eli hiilen höytyvä)

~elä huolehi huomisesta, huomine tuop huolet tullessaa~

~miks te jäittä talaveks mökille~ (vrt. talvikylään kokoontuminen,

jäänteitä maja ja kota-asumisesta)

~se on sitä miesvaenootaah huolehtinna~ (surrut)

~se nii huolekkahast tekee työsä~ (vrt. omat työnsä)

~jokka oli oikei, oikein huolekkahaja kalamiehiä ei nep palijo kaikki nukkunu~ 

(vaan vahti verkkojuontaan, vrt. apajalla nukkuminen, kevätkala)

~olokoohan niin huolekkaeta ettettä sytytä talloo sillä aekan kum myö käyvvään 

kylässä~ (lapsille)

~huolekas peremies kisko ja pani pärreet kuvolle~ (kuvo, kupo?)

~aina äiti huoleksuu Väinöstä, kun se on kaukana vieraalla maalla~

~lintu o luotu lentämää, huolelline laolamaa~ (vrt. ilosta laulaminen, 

pitkävetisyydestä laulaminen, suru=vetää hiljaiseksi)

~no mitteä tuota nyt niih huolelliseks rupesit tyhjän takie~ (tyhjästä

huolijat, vrt. liikaa tunteella elävät)

~hualema tulee kuusee~ (halkeama, josta vuosi pihkaa)

~ko siittä teki kirvesvarren taikka haravallavan siittä hualemasta ni s oli 

sittel lujjaa~ (koivun huolemasta, omat kaupat)

~koivus on niim paljo niit hualemii kun ne otti ennen tuohta~

~mik on sellaneh hualeman syrjä~ (halkeaman reuna, siihen kasvanut lylypuu)

~hualema~ (sininen täplä ihossa)

~see o ni hualemaist koiju, ei stä ränt plankuks saha~ (omat koivut, 

vieraat plankut)

~semmone hualemakoro, puu kasos semmost halkeinta~ (vrt. koro=palokärki)

~niihä sitä sanottii, huolehhaota kämmenessä, onnej jalakapohjassa~ 

(peukalon tyvessä kulkevista kämmenviivoista / tavallista syvemmästä 

kämmenpohjasta)

~toeset sano että siitä ihmisestä juorutaan jolla on huolenlampaeta~ 

(valkoisia kohtia kynsissä, huoliin yhistäminen)

~isä näkyy olovan semmonen huolempitämätön ettei käök kahtomassa koko tyttövä~

(isät ja "isät")

~elä tuosta vielä huolestu, ehkä se asija selevijöö~

~huolestuu siitä, että kunka siinä mennee ku se nuoim pitkittää sitä 

lapsensaamista~ (laskauden pitkittyessä)

~vivussa se makkoo, siitä on nii huoleti~ (lapsi, vipukätkyessä)

~saatta olla aivaa huoleti~ (vieraille)

~ja etenkin niistä halamemmaista ni sieltähän sai oikee huoleti ottoat tuohija~

~ja sitte puottaa päänsä alas ja makkaa huoletonna miessä~ (jäällä maannut hylje)

~jo se on huoleton nuille kamppeilleen~

~se o huoletoin imeine~ (joka ei katso lapsensa perään)

~voi voi ko huoleton emä, ei harjaa lapsem päätä, täit syöneet nilelle~

~minua ei nukuttannai, minua huoletti nii~

~koko päivän kävelin niin poloviani niin huolettaa~ (väsyttää)

~miun tää vanhemp veli oli huoleva~ (huolehtiva)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)