~laskuja~

~minä huosaimella rapakiven kansa kaikki pesin~ (astiat tuohipesimellä)

~mie olen ny koko päivän huosannu tuot tupaa~

~huosoak kovast et se lähtyö lika pois~

~huasuat sie ni mie sitä mukkua huuhon~ (yhessä tekeminen)

~om pitoja huosattuna laettoo~ (laittaa pitoja, valmistautua pitoihin)

~kai seinii pestii huoseimenkää~ (kortepesimellä)

~siin o hyvvee koivikkuu vaikka tekis huosiiloita~ (tuohipesimiä,

metsä=omat kaupat)

~ensim pestiin kylymällä veellä ne astijat ja sittel lämpimällä veellä 

ja huosialla~

~tehtii huosijoita, joilla pestii ennen kun kaikki ol puuastijat~

~huosia~ (kuusenhavuista tehty patapesin)

~hosia, se on korthem mallinen, mutta sit ei syö elävät~ (kortteen

mallinen heinä)

~siinä huosijamessa ol vuan tuohsuikaleet kierretty semmoiseks mytyks~

~huosien om pyöreä pallukka niinkun oesij joku kerä vaen~

~sitä vaan huosijaintumpulla hiekalla hangattiin tuppaa~ (puhtaus,

omia arvoja)

~huosiantuudikko~ (merenrannalla hiekkakummuilla kasvavasta karkeasta 

korteruohosta laadittu huosian, inkeri)

~huosimella hankattii se ol sellane pyöriä pöhelö~ (puumalan kieltä)

~mää ottamaa katajii huosimeks, saahaa seinät puhtaiks ja lak~

(tuohi, korte, kuusi ja kataja huosimet)

~hosintukko ol töyterö kova ja sillä kehnättiin~ (hangattiin)

~annahha tuo huosijo kun pitäs pestä nuo kehlot~ (kehlo, vrt. kelo)

~käyppäs sielt ̮yliseltä niitä hosioja~ (kortteita hakemassa)

~hosioita~ (kortteita, käytettiin puuta hiottaessa)

~huosijoes sinä pytyt, minä huuhtele~

~ei tarvinnu olla hiataa kun sillä huasioitiin~ (kuivista kuusenoksista 

tehdyllä pesimellä)

~ensin se pes sillä hosiomella, sitten noiv vielä hiero kuusehavulla ja huhto sen~

(puhtauden ystävät)

~tekivät huosiomia mustikavvarsista~

~hosioin om parempaa ku santapaperi ja sillä on kravattu lusikat ja kapustat~

~otas sie tuo huosthaas, ei se muuten taija säilyä~ (kemin itä-suomalaiset)

~ka pitävvyyn omassa huostassaan, tottapahan sieltä suap kun tarvihttoo~

(saa haettua, apuun)

~naisii huostasha se ol~ (saunan lämmitys, kotitulet)

~toenem pata iha pyykih huostassa~ (pyykkipadat

~seun huostinna sisaresal lapsii sen kuolusta astik~ (vrt. lähekkäin

eläminen, oikean suomen asutusmalli, vielä kun saataisiin jostain omia

malleja tukeva valtio)

~hiilet huotaat kuumuutta uunisuust saunaa~

~kyllä tuosta seinärausta huotaa kylymee~

~otappas tuo iso huotar ja lohkase sillä, niin lähtöö pala~ (pitkä puukko, 

metallia=r-pääte, vrt. huotra)

~ja se alko taas satamhan tuota huotarinsiiettä~ (vitiä, pakkaslunta)

~tähttiil läpi sattaa huotarintervvoa~ (huotarin tervaa, pakkaslumesta)

~huotaripuoli~ (lohen vatsapuoli, paloitellussa kalassa)

~liivi helmas ol semmone paksu ommel, se ol huoter~ 

~ko paljo saathiin kallaa, niim paistethiin huotero ja herkutelthiin~ 

(lohen vatsapuoli)

~sillol iso huotra vyössä~ (puukko)

~huovuntareikä~ (hengitysreikä jäässä, kurkijoen norpat,

vrt. laatokan, montako jäljellä)

~minnuun tuli semmonen huovuttaja~ (hengenahdistus)

~mie souvan ni huoppaa sie~

~sitte kun se sae sen nuotam potketuksi sitte se ranttaam männessä 

sae huovata apuna jo aerokkaalle~ (soutajalle)

~verkkoo laskiissa souvetaa, nostaissa huovataa~

~toinen huopaa että öykki menee etehempäin~ (öykki=pieni jokiruuhi)

~minun hääty tulla huopaamala joen yli~

~se puhuu kaksiappäin sit asiaa, se soutaa ja huapaa~

~hiän on aina kahen vaiheilla, soutaa ja huopovaa~

~siinä on soanus soutoaj jos huovatakkiv van tähän sitä on jo peästy~ 

(saatu oma mökki, perusoikeus oikeassa suomessa)

~äskön nin kivenkovvaan kinas, mutta jopas täytyy huavata~ (perua sanojaan)

~ka kuhan nyt syöt ja pikkasenniip puhallat ja huopoot~ (huokaiset, 

matkan jälkeen)

~kyl ne puhu sitä, että se huopoo sieltä, ku sula on~ (huokuu ilmavirtaus,

sulaneesta vedestä)

~ei se sen koomi oo terveesee huovanna~ (hakattu mies, nähnyt tervettä 

päivää)

~huovata järvestä~ (nostaa hölmää, järvimalmia)

~mää olii ehtol joo unee huoppes, ku Matti kerkis töist kotja~

(unen huoppeessa)

~unetta, jos mens huappel~ (huoppeelle eli nukkumaan)

~talavella o huovetta~ (suojaa)

~lähetään ennenkuu huopeen aeka tullee~ (aamulla, omaa liikkumista)

~jopas siellä oli paha huove kun piti koahlata suksi jalassa pitkin moan pintoa~

(kevät!)

~iski kalan huoveesta~ (lokki, kiven suojasta)

~huove~ (virraton paikka kiven kupeessa, koskessa)

~minä oliv voan siinä huoppeessa, ettee se parane~ (huopeessa eli luulossa,

paranevat ja paranemattomat vaivat)

~lumi huovehtii, alkaa vähän suveamhan~ (lämpenemään)

~hanki huovehtii~

~huovelumi~ (pehmeä ja upottava lumi)

~kylläpä tätä huovenetta nyp piisaa~ (suojailmaa)

~jo huovensi hangen~ (pehmitti)

~kylläpähäh huopenoo, kum pietää~ (pehmenee, paksu vaate)

~iltapuoleen alako hanki jo niin huoveta, että se puotteli~

(kantavat hanget, etelä-suomessa kaukainen muisto)

~alakasihhan se tästäpuolii huovetellak kun oesis sekkeenä~ (sekkeenä 

eli selkeänä, kevätilmat)

~kovaa talavee, mutta vielä se huovettaakin~ (tammikuun kovat)

~on jo huuhtikuu eikä ou paljon huovettanna~ (kylmät talvet)

~paljo se tännäennii huovetti tuota lunta~ (pehmensi, sulatti)

~ku se rupes huovettammaa nii se jo siitä hömäht~ (hömähti kasaan, lumi)

~kyllä päevä toas jeäm pintoa huovettaa~

~kyllä nyt alako huovettaan, kelitkin pian on kaikki~ (kelit,

vrt. kävelykelit)

~jopa rupes huavettamaa, kyllä se taas kevät tuloo~

~ennen Matin päivää ei saisi huovettaa, tullee pitkä kevä~

(vrt. ma-ati, vieraat kalenterit, oma maa)

~ei se oot tänä yönä oekeen kylymäny kum mielii huovettammaan~

~päävä huovettaa~ (lunta)

~hank murtuu jotta se huovettaa~ (upottaa)

~lumen pinta huovettuu~ (pehmenee)

~kun saa levollisestin nukkua nin se o huaveunta~ (haaveunta)

~nukuin simmattes unen huavinkis~ (huovingissa eli horroksessa)

~aurinko näin keyväisii huovittaa tiet~ (vrt. huovinen)

~onpa mukava ku pakkanen vähä huovittaa, ei tartte niin kovasti huoneita 

lämmittää~ 

~leppä on huppoo puuta palamaa~ (hupaa)

~se ov voelleh huppoo~ (tuore rieska eli lieska)

~tämmönen suvi seun hupa lumelle~ (kevätsuvet, suvi=lämmin ilma)

~hampailleh hupaa~ (makeisten syöminen, vrt. omituiset "hammashoitolat")

~kivikko se on hupa kenkil~

~kyllähän se on hupa suksille~ (hiekkainen tie, vrt. vierasta 

liikkumista tukemaan lähtenyt "suomen valtio")

~elä sinä niih hupa oot tuohellen~ (tuohen kohtelusta, arvokasta)

~siep oot hupa syömhän, et hulumi purekhan~ (enontekiön suomalaiset,

vrt. saamelaiset)

~kylläpäs on hupa tuuri~

~ehä nii huppaa lintuu, jottei höyheniijää kanna~ (vaatteista valittavalla)

~yhes yös käivät jäät nii hupaks~

~tiä taitaa ollal liija hupa kattila siihe keitoksee~ (hupa eli pieni)

~saanam purattasin, min oon näev vanaha ja hupa~ (purattasin saanan?)

~rapu o iha hupa kala mutta kallis~ (vrt. veenhaltijan hahmona

pitäminen, oma perinne=suojelee elämää, vieras tuhoaa)

~on se olluh huppoo kun on näen kaovva yhessä oltu~ (hupaa eli hauskaa)

~aika hupa immeinen se un~

~kuhan hiljalleen kämpii niin huvempi on aekoa vietteä~ (vuolijoen kieltä)

~ei se aika kulukkaaj jos ei jotaki hupaa oo~

~minull on siinä olluh hupa kun on kaksi pienokaesta olluj ja kovvoa 

työtä om pitännä tehäk kivasti~ (kivat eli omat työt, omien hyväksi 

tekemistä)

~vanhaim mielestä ei sais olla ollenkhan huppaa~ (vrt. vanhojen 

miesten kirjoittamat "uskonnot", sen näkee naamasta..)

~no jos tää päivä män huppiin, niin tottapahan huommenna tasattaan~ 

(oman eli luonnollisen työnteon luonteesta)

~se siinä joutessaan hoasto jotta huvemmassa työ kulu~ (haastaen

tekeminen)

~ei ollu ikävä yhtää, siellä meni huvassa aika~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)