~laskuja~

~älä tommoneh hupahousu o ettäs oitis kaikki rahas haaskaat mitä sulle annan~

~se on niin hupaanej jottei siller raha koskaa tee pesää~ (rahankäytön

vieraudesta, ei kuulu suomeen, voitteko poistaa)

~se ol hupasemp nahhaale~ (tehtäessä samasta palasta jalkineen päällinen ja varsi)

~se männöö vielä hyvih hupaiseks kun kuivvaa~ (kevätkesän lehti)

~ol siellä hupasijjae iltoja mutta ol siellä kurjoo elämätä~ (uittotöissä, 

vieraat työt=vieras kurjuus)

~voi kun on hupanen siä~ (hupanen eli hyvä)

~see hupasemmalla paekalla ei tämäj joev varressa oot talua kun on tuo meijän tönö~

(talot ja tönöt)

~no se o hyvvää, makkea ko mahoto, ja hupasa~ (kuivattu liha)

~tämmöiset päevät ne oes ninkuh hupaisampia iha~ (lämpimät, aurinkoiset,

omat pyhäpäivät)

~nuaruuren aika oli hupaasaa~ (vrt. ahdistavaa, oikea nuoruus ja vieraaseen 

elämään pakottava nuoruus, vastakohtia)

~on se kuitennik keväppuoli hupasampaa~

~ossaa se juukeli raatatah hupasastim melekeen sitä yhem päevän syömätäkkik kuuntelee~

(hupaisa puhe)

~hupasasti sielä aika meni olis sielä ollu pitemphänki~

~ov vain hupasestik kesä menny~

~niijen kansas soattaa elellän niin hupasesti~ (lasten)

~kyllä siellä soaressa hupasuutta piisas~ (omia hupipaikkoja)

~ei se o oekein hupakkakkaa, ei se o oekein selevä eikä oekein hupakka~

(selvän ja hupakan välissä, keskitie)

~hupakka~ (tyyni ja lämpimähkö ilma)

~niillä tyttöhupakoella nuita lie olluk kaekellaesie taekoja ja mitä heitä lie ollu~

(oikea taikuus / oikeat noidat, mennyt miespuolisilta "kansanperinteen kerääjiltä" 

lähes kokonaan ohi)

~kyllä niitä hupalintuja on~ (sääskiä)

~out tuossa hupattamata~

~jotku aena hupatti että suven jälet on nähty~ (suden jälet, puolangassa)

~tule nyt, sisko hupattoa~ (hypittää polvella)

~ei ne ollup pahansopusia, ko ne hupauntu joukosa olehe~ (lapset)

~hupaviiva~ (etu ja keskisormen väliin johtava viiva, kämmenessä)

~taltim mieltä piähäs, eläkä tyhjjee hupelehak~ (lapselle)

~sihku sittä tekköö hupeloksi, tekköö pahan elämäj ja särkköö aevoja~

(sihku eli häkä)

~lapse hupeluus ja vanhuuve höperyys~ (elämän kaari, uralilaisen elämän tunnuksia,

vrt. kaksi kaarta, alisessa toinen)

~lapset tekkiit sen hupeluuvessua~

~hupeniakuu~ (hupeneva eli vähenevä kuu)

~se ol paremi sit jo hupentuns se liha~ (kuivattu liha, kevääseen mennessä)

~ei niitä vastoi maksa tehä enne päivä pallaimista, ne lehet on viel nii nuorii~

(päivän palaaminen, kesäkuussa, vrt. heinäkuun helteiden alkaminen,

tasaukset ja seisaukset=vieraista kalentereista opittua hömppää, 

vaikeita havaita oikeassa elämässä, jokainen kesä erilainen)

~oot sie siinä huperehtamattas~

~sem miehen kansar rupesi huperehtamaan ja se soatti sen täöteen ja sitte heitti, 

ei ottannakkaa akakseen~

~lunta sattooh huperttaa~

~se ol parraa hupi se käkisilä olo~ (leikkien nimiä)

~nät kui sie oled ain hupihauta, ed ole tyytyväine~ (inkerin d-kieltä)

~poekani tyttö minulla on olluh hupikumppalina~

~nee mnuu hupilaissian ova ollu~ (kissat)

~missee äetin pien hupilaenen~

~vanhim poika kuoli Muoniihon hupimatkale~ (vieraat huvit, omat uhrit,

oma hupi=kumpuaa arjesta, omista töistä)

~hupih hupim mustapohjoo~ (joutavasta puheesta)

~ei ne ooh hyväksi ne hupireissut~ 

~elekee työ joutavoo hupista, ei siinä ou mittää perree~ (enon kieltä)

~ouh hupisemata~

~kyl se Antim muija on ihlah hupisemas sen suurej joukkoh kans~

(vieraat suurperheet)

~lunta on satooh hupittanna~ (koko päivän)

~lentee hupittaa~ (varis, vastatuuleen)

~päästiimpään koskem päälles soutamalla kun isä seisaltaam meluah hupitti~

~se huastoo hupittaa puuta heinee, vettä petäjee~

~vakkaattannookko tuo nuim mahija puita kerätäk kuh haka männöö varttasam 

myöte että huplahtaa~ (pielaveen kieltä)

~tyhjjee huplatti jonnij joutavvoo jossa ei ollup perreekkääk~ (vieraat

tyhjän puhujat, vrt. hupan)

~heän hoastoo huplittaa vielä lapsen kielellä~ (lasten kieli)

~se ku ov vanhuuvve huporo, se ol männä mehtää~ (omat hautausmaat,

kuolema=kierrätystä)

~meijä suo on nii vesperäne jot siel huppovua~ (uppoaa)

~mie kävellä hupoittelin ijät ja onnet~ (pitkät matkat)

~jää ritis nii kovast mut ei hupottaant~ (riti rati ralla)

~pittää hupottoon niihen kansa, ollal lapsellinej ja laalattoo~ (lapsia,

emoiksi syntyneet)

~puolahuppaa~ (puolukkasosetta / hilloa)

~uskokki sitä, ko se huppasee ja hölöpöttää, mitä sylyki suuhun tuopi~

(vieraisiin uskomisesta, vrt. "media")

~huppaluura~ (niittyvilla)

~huppaluuri~ (virkattu päällyshuivi, vrt. omista kuiduista)

~ei tuo tuommoineh huppana piäseh hangessa minnekkää~ (pieni lapsi)

~yks pehmee rieska huppana ol vua evväänä, ni eihä se mihim piisanna~

(hankasalmen kieltä)

~huppastilla kaike iltoa, kaikki tytöt paitaisilloa~ (lasta hypitettäessä)

~ota minnuu huppatijalkoa~ (polven päälle)

~kevväinen lumi sullaa huppeesti~

~sai kainaloja myöte huppelehtaa~ (lumessa, lumiset talvet)

~kun ollaan huppeloeta huimie~ (lapset, huima aika)

~se on huppeluksissa kun näim paljo vettä o~ (luoto)

~tämä vitilumi on niin se om pakkoomista kuh hiihtaa, huono keli, ei sitä 

peäsekkään niih huppineliä mänemmään~ (rautavaaran kieltä)

~huppio~ (huppiainen, unenhaltijan nimiä)

~huppiskeijaa~ (lasta nostettaessa)

~huppiskeikkaa kum mennää~ (lasta vuoteesta nostettaessa)

~se meni huppiskeikkaa~ (kaatui lapsi)

~meni huppis ninko Koskeniskaäijä lakki~ (kosken-niskan-äijä,

omat haltijanimet)

~aeka hupponesitä o jokkaene musikkana~ (lapsena, vrt. muska=mies)

~minum piän tulloo semmoeseks hupposeks, ku minä oekeev varissa makkoo~

(liian kuumassa)

~huppomätäs~ (lammessa liikkuva sammalmätäs)

~huppurilla estik kovellettihi~ (huhmarin sisus, taltalla,

milläpä ennen rautatalttoja)

~hupporalla lykättiin olas suksem pohojaan~ (metallia=vieras r-pääte)

~huppuri~ (pieni kourukirves jolla veistetty pahkakuppeja)

~huppora~ (hauen pääluu)

~kaplaarreijät tehhään hupporimella eli huporrettaan~ (rekien

myöhäisestä alkuperästä, onko kukaan yrittänyt kivisillä kaluilla)

~siis suur rätti oli viel temmattu yli pään, näin niiku silmil hupuks 

temmattu, nuorikkoo ei näytetty~ (häissä)

~huppuhan se usseinki veetää ettei kärväsep pure~ (lapsen päänsuojaksi)

~hupun alla se sitte törötti pirtil loukosa~ (parkkiamme)

~ah ko sie pölkäät päiväm polttamist, olet pant räti huppuu korville~

(päivää pelkäävät, vrt. herkästi kuumenevat / palavat, 

tietäjä Joutavaisellakin käynyt kerran, oksetti ja pää humisi, 

piti levätä vähän aikaa, kehon varoituskeinoja)

~huppu~ (vilukko)

~huppu~ (hillo)

~puolukkahuppu~ (puolukkasurveesta ja ohrajauhoista tehty pöperö)

~huppuu puppuu, huttua puuroa~ (panee ruisrääkkä)

~huppuhäntä~ (susi)

~lapset huppuvelee~ (vetävät peittoa päänsä yli)

~pittää huppukorvissa nukkuak kun oli niim paljo seäskiä~

~minä meen sänkyyn huppukuuroon ukkosta pakkoon~ (ukkosta pelkäävät, 

jumalista kovaäänisin)

~peittäkee se lapsi huppukuuruun, sen kasvot palele~

~lapsena minä olim pimmeessä nim pölkö, että makasin aina huppukuurussa, 

ettei mörkö päässyp pahhaa tekkeen~ 

~saali se piti olla sellaneh huppuliinanen~

~oli oikee huppusaali pääsä~ (iso villasaali)

~männynhuppuset~ (kerkät)

~kuusenhuppuset~

~siihen kuhnesaaviin laitetaan viel männyhuppusia~ (kerkkiä,

parantavat kylvyt)

~huppuset~ (lattialle levitetyt pihlajan, tuomen tai kuusenoksat)

~huppusauna~ (kerkistä / heinistä laadittu kylpy jossa istutaan 

saavissa hupun alla ja hengitetään höyryä)

~kihti o nii kiskonnu suonijai, täytyy suvel tehlä huppuskylpy~

(omat kylpylät)

~teillen tässä huastooh hupruutan, tyhjee emätöntä lasken~

(tyhjää eli emätöntä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)