~laskuja~

 ~hupsa huttu, vepsä velli, anna taikinan hapata, leivän juuren jurnutella~

~yhtäkkiä käikii sellaine hupsaus, sukset putoiskii alemmaks~ (hangen pettäessä)

~joka ov vähä semmoneh hupssaus jotta se on semmonev vähä löyhhäys niin sitä sanottaaj 

jotta se on kevytmielinen~ (hih)

~lunta hupsahti niskahein~ (puiden oksilta)

~hupsahaappa minuv viereem makkoomaa~

~siihev voi hupsahtaa aivan kokonhan~ (lettoon)

~män yön lum hupsahtkii iha allaa~

~ajattelin lähtii oikijal kiäl, mut hupsahiki lähtemiä vasempua~ (käden suunnat)

~itek kuhis se loavullaah hupsahtaa~ (oikea suomalaisuus, erilaisuutta,

yksilöllisyyttä)

~siinäpähän kohen männöö kun kumpii ovat vähän hupsahtavia~ (yhenlaisuus,

kaksi yhenlaista)

~se on vähän semmonen hupsankenkä, öykyy ja naoraa~

~ei näestä pöllyäk kun em ma hupsaottele~ (vaatteista)

~elä hupsehik~

~sitä taettaa hupssautuva immeinev vanahetessaa~

~lum on semmosta hupsetuista~

~kyllä minun niin syäntä ettoi, kun tuo män nuin hupsista koko homma~

~semmosia hupsotuksia tek~ (taikoja, hupsottaa)

~se kysy kukkasennimii ja kaikkii hupsui~ (kansanperinteen kerääjä,

hupsut "tiedemiehet", ihmisiä joilla toimii vain aivojen toinen puolisko)

~elekee hupsuva huastoo~

~niittem päihin tehtii semmoset hupsut, ko koristet täyry kans olla~ 

(huivien päihin)

~se oli semmonen hupsukainen sitte, että sitä oli paha saajat tasaintuhun~

(mustasukkaista miestä, mustasukkaisuus=epävarmuutta omista tai toisen 

tunteista, usein vikaa molemmissa)

~ennen sanottiin ihmistäe että se on semmonen viuhvaohkonen, hupsunkenkä~

~ei mittääm muuta kun tuon nukkesak kansah hupsuvaa~ (lapsissa vikoja näkevät, 

vrt. lapsen luovuutta kannustavat, vastakohtia)

~voe ku tuo pata nyt hupsuvee niin että tulee koko huone täyteen höyryä~

(hupsuaa eli höyryää, noituussanastoa)

~kaikkijaha meitä hupsuttaa, jokaista omala tavallaa~

~taekurmummo huasto yhennii kerra sellasta hupsuutta~ (taikurimummo

eli noita-akka)

~keksithin sellaasta hupua tenaville~ (hirven heimo, nurmo)

~hupukko~ (karhunsammalikko)

~sanottiin että pannaan umpihuppuun ko vallam pantii hupuksii~ (suojattiin 

lapsi hupulla, talvella)

~elä lähe äijim mukkaan, jeät tännem mummun hupulaiseks~ (lapsenlapset)

~jonkulaesen reijän saesih hupurtamallae~ (kovertamalla)

~pittääpä huputtoo lietee että keitto kiehuu~ (huputtoo eli puhaltaa)

~huppuuvve viiva~ (kämmenen viiva, näyttää onko hupa vai tarkka)

~ei huppuus uo mikkeä ilo vaik se välist naurattua~

~kyllä sillä hura pyörii~ (hura eli järki) 

~jo minun ol vähä huran, jotta niin se suattaa ollak~ (vrt. hurahtaa mieleen)

~minusta se oli hura~ (ihme, kumma)

~miul tul niin hura miel ko kuuliin sielt kotipuolelt sellasii asjoi~

~johaan se mäni tuo sinun työsi huraan käteen~ (vasempaan)

~jos pienet linnut vuam pihamaissa läjissä hurahtelloo niim pijam purku tulloo~

(purku eli pyry)

~hurahteli vyötärystä myöten~ (suohon)

~mul tule semmossi pieni hurauksi, mul o vilkas luonto ja vallatoine~

(luonnonlapset, vrt. elämän vastainen paikalleen pakottaminen,

"skoulut")

~ota hurraas mitta, pitkästä on hyvä lyhentöö mut millees lyhven jatkat~

~kun vaen oekein suvi tullee niin se saa hyvän hurraoksen~ (lumi)

~ku miel tekee, nii ottaa että hurahtaa~ (juolukkamehua)

~nijatokset o hurahtana ihmeesti~ (nietokset)

~sillä siivet hurahtaa kun se lentää~ (metsolla)

~mutta keväjää se om petolinen, s ei ritise, se hurahtaa~

~tääkip päivä meni taas että hurahti~ (tod)

~koera huraht~

~koira heittännä hurahtelum pois kun ol niät tuttava~ (koiran muisti)

~se kuv viheltteeh hurrauttelloo, se asukas karhu oh hyvih hyvä vasttoommaan~

(toisen karhun ääntelyyn, oikea suomi=karhujen maa)

~sitter rupes kylymä niin kummastih hurraottelemmaan~

~se kun humpattaa hurauttellee metissä~ (huuhkaja)

~sillohan se oli semmosta hurakkaa~ (teeren soitimella)

~sielon melekone hurakka käynnisä, tahtoo korvat viijjä~ (hurakka eli lumipyry)

~mä öksyyn ja olin aiva hurankelkas~ (huran kelkassa, talveen yhistetyt

haltijat)

~johan se mäni hurankäteen se sinun tekeleesi~ 

~sekkii poika ko läks kotontua nii joutukii huranteil~ (huran teille,

vrt. myrskyssä eksyminen)

~huravvarpaat~ (lieot)

~miul tul nii hurappa et läksin kahtomoa sinnuu~ (hurappa eli ikävä)

~hurovaa~ (teeriparvi)

~poekahurrit jotka siellä sakissa hurovaa~ (teeren pojat)

~eihän sillä mitää tuu kun seun semmonen hurausloviisa~ (lempinimet)

~yön seotuna tehäh hurraoti uuvem mekon~ (tytölle, lasten 

hyväksi tekeminen)

~kuu kun riippuu kynsistään kiinik niin siitä ne tietoniekat hureksii 

tulevan suuren purun~ (purun eli pyryn, kynnekäs kuu)

~voe yhtähyvi, minkälaene tuulehhurha siellä on~ (tuulen hurha)

~on nii hurha tuul~

~öylön se tuul liija hurhasti~ (vrt. hurjasti)

~elä lähe avopäen juostah hurhottamaan tämmösellä tuulella~

~hurikas vieras~ (ensi kertaa vierailevasta)

~iso hurikka poroja~ (kovaa vauhtia liikkuva tokka)

~semmoineh hurilas koira~ (pitkäkarvainen)

~se on semmosta hurilasta koko vars~ (kortteen varsi)

~ne ol semmossii hurilaeta~ (turkkeihin pukeutuneet miehet)

~kuulluuhan se talavem pitkkään hurina~ (kehräyksen hurina, 

omien eli mieleisten töiden löytäminen)

~seäkset pitteä sellaista hurinata~ 

~tuolla korkialla kun se hurisee niim mukavasti~ (taivaanvuohi)

~kissa hurisoo~ 

~vesi hurisoo~ (purossa keväällä, veen aika)

~ko siit sitt ol ohi hurissup pari, kolm viikku, ni mnää alvo jäll 

entissen tappan touhut ja liikku~ (tautien luonteesta)

~mitäs sulle hurisee~ (kuuluu)

~mites ne pyhät hurisiit~

~hyvinkö se hurisee~

~mitenkhään sillä oon alkanu sielä uuessa paikassa huristaa~

(alatornion kieltä)

~mulla pelasi vasemassa korvassa ja huristi silmiä~ (pelasi eli soi)

~koirasteeri se huristaa ku se sille nahraale pannee~ (naaraalle,

vrt. hurreiksi kutsuminen)

~sil on semmonel luanto et se laola huristellee vaan~ (oikeus

omaan luontoon, vrt. hiljaisiksi orjiksi alistetut)

~lauluja on että sais täm päivee huritella~ (luritella,

laulaja=hyvä muistinen ja ääninen ihminen)

~vesi juakse huritta~

~sinnuu huritettaam myöttääsäk, sin et oum missää immeisiks~ 

(huritetaan eli moititaan)

~elä hurjaste vaa, elä päevä vähemä~ (päivää vähemmän)

~koton oli ain äiti hurjana~ (kun viivyin kylässä, pelättyjä paikkoja, 

täynnä vieraita)

~hyppivät iha hurjana~ (muikut, veden pinnalla)

~ei tullu ihmistä hurja tuli~ (pojasta)

~siin ol sellaine koirar räkitij ja hurja olkii haukkumoa~

~mie olinki hurja laulamaa~

~ku ol niit hurjoi pakassi~ (pakkasia)

~kävi nih hurjat lainneet, ettem minä uskaltanu paattiin mennä~

(ilmojen mukaan eläminen)

~se hohti lämmint niih hurjastee~ (pystyvalkea)

~itikoeta oh hurjam paljo~

~mittee hurjoo sinum pit sinnem männät toestev vastuksiks~

(itsenäisyys=omia arvoja)

~ennen se ol siivo, nyt se vasta oh hurjaintunnu~

(vrt. tullut oikeaksi itsekseen, vai menettänyt oikean itsensä,

ihminen=muuttuu ja pysyy samana)

~ku sinne hurjaatu mänemää~ (vrt. erehtyi, vieraita houkutuksia

tyrkyttävä mannesuomi, oma=ei maksa mitään)

~se ol hurjaantunna varastammaaj ja sillä män vikkaa elämä~

(väärät eli vieraat polut, varastaminen=euroopan mannekansojen

tapoja, varastaneet puoli maailmaa)

~ker hänelt loppu se hurjaelemine sekä se kaupa pito~

(kauppa=laillistettua varastamista, helppoa ymmärtää miksi niin 

mieluisaa mannemielisille)

~nii ei ois nii hurjakkoi kallistelemaa~ (jäälautat, koiviston

jäänkävijät)

~tuo vene on nii hurjakka, en mie uskala koval tuulel sen kans 

männä seilaamaa~

~on se poika suksii piäl vua aika hurjalaine~ (omat jutut,

jokainen hyvä jossakin)

~toi pojan hurjattu kun kipos tuanna katun harjal~ (hurjat poikalapset,

miehiksi opettelevat)

~se hurjistui ihah hulluks lopulta~ (hurjasta hulluksi,

vierailta tuntuvat ääripäät)

~puu hurjusi oikke~ (huojui)

~se hutju vielä sittenniik ku toekkapuut ol jo piällä~ (toikkapuut

=harjaorteen ja ylimmäiseen seinähirteen kiinnitetyt puut)

~taas pilais senki lapsen, ku se juomisella ja kortin lyömisellä hurjutteli~

(vieraiden asioiden pilaamat, iso joukko)

~tuul hurjutta puitte larvoi~

~hutjutin sieltä nevalta semmoseh hongarrassi~ (kapean pitkän männyn,

hutjuttaminen=metallisia työkaluja vanhempaa, vrt. juuriminen)

~hurjuves sit hillitönt puhutah~

~nuoruus ja hurjuus, vanhuus ja viisaus~

~jos ei kersa hurjuuvessa nii vanhuuve pöllöyvessä~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)