~laskuja~

 ~jo minun ol vähä hurkan sitä ja eikö niät niin käynyt~ (hurkan eli aavistelin, 

noituuden kieltä)

~kukas se tuolla männäh hurkassoo~

~hurkasoo työstä työhö kaekki jiäpi keskitekoseksi~ (oudoksutut tavat)

~se elää niin hurkahasti, jotta pian sen on tutkamet pois~ (tutkamet, tutkain)

~pitkiä tuohlevyh hurkulloeta~

~semmottes hurmas ko se kutu oli~ (lahnat hurmassa)

~mie hurmainnuin niin, että empä hoksannu~ (mitä oli tekeillä, hurmaantua)

~ihminen hurmaantuu usein mettäs, kun on joutunu hiilev väen raralle~ 

(hiiden väen radalle, hi-isi)

~em minä oo aekuissa hurmaonuv van lapsenahan sitä hurmaotu~

(vrt. meni pois tolaltaan)

~rakkaovestahan toeset hurmaantuu ettee ne tiijjä omasta nimestäänkään sitte~

~kum poeka hurmaopi tyttööj ja tyttö poekaan, niin se um parasta että antaa niijjen 

sävähtää yhteen~ (oma yhteen meneminen, vieras avioliitto)

~jos määttä kauvaks mehtään siellä on hurmahenkijä teijän vastassa~ (lapsille)

~miä ja hurmase aika kämpsä lihhoa~ (kimpaleen lihaa, puukolla)

~kylläpäs se isä on niih hurmakkana hommissaan, ei tule ies syömään~

(omat työt)

~ne ol sellaisia hurmalauluja siit~ (rekilaulut)

~mienen taho tätä päälleinkää tällästä hurmaletta~ (liian isoa nuttua)

~ja miehä en tuolasta hurmanua pistä piällein~ (itse tehtyihin eli

itsen kokoisiin vaatteisiin tottuneet)

~hurmankiekuroota ottalla~ (otsakiharoita)

~elekee hurmastellal lapset, kyllä työkiiv vielä suatta velliosanna~

(heinäveen kieltä)

~totta se vähän hurmasi~ (pyörrytti, jyrkänteen reunalla)

~hurmas päästäni taas että tahon aivan kaatuva~

~mikä tuol lieh hurmannuk kun siltä alako viiratap päätä~ (käyttäytymisen

muuttuminen, vrt. hiljaa hiipivät henkiset vaivat)

~hurmata~ (ottaa salaa)

~tehä hurmattaa~ (tekee, johonkin joutuakseen, noituuden kieltä)

~on kaet sitä vähän hurmaoksissa kun uhasta lähtöö että nyt minä lähen toesap 

päen ja ei kun sammaan kohti tulloo~ (metsän peittoon joutunut)

~yöt on niin kylmät, et ol oikee hurmetta, isot veskarpalot heinis~ 

(syyskesällä)

~hurmelo~ (pieni pahkakuppi)

~se on nih hurmi syömää~ (ahne)

~älä hurmi, ota siint viervierestään~

~tiä päivä on mänt miult iha hurmin turmin~

~minä menin niin hurmijoon, etten osannup poiskaa mehtästä~

~viimmeh hurmisttuu ja sannoo~

~se on sellai hurmo, ei tielät taittijah~ (taittijah eli rajojaan)

~se ol ihlah hurmoksis, se puhu tulevia asijoit ja ennusti~

(vrt. henkimatkat)

~tulin kovastik kipeeks, pää kipee ja hurmoo~ (pyörryttää,

vrt. hurme=veren nimiä)

~se oli nii hurmooksis ettei ketään se tuntenu~ (salaman lyömä)

~unissaarnaajat meni hurmooksihin ja rupesivat puhumaha~

(noituuden haaroja, paljon)

~ei pie olla hurmu maailma tavaral~ (vrt. utuubissa witch-boxejaan

availevat "noidat", mannet ymmärtävät kaiken väärin)

~siitä hurmu tullee tuosta tytöstä, jos ei vaen alav vakkauta~ 

(vakautua)

~se hurmuvvaa joka paikassa vai, se ei pysyk kotona~

~löysin kaksi hurnakkaa kuusisuostoa~ (keloutuvaa kuusta, suosto)

~ei uo sellaista sukkuu miss ei uo yhtä hurnakkoo~ (hullua,

omalaatuista)

~hurneekko~ (vesiperäinen sammalmaa)

~älä sitä uunia sittek kovin kuumaks hurnuta~ (lämmitä)

~voe hempurarella, kum muva hurnuttua~ (naurattaa)

~minunnip penskat mennä hurottelevat sinne aetan katollet tököttämääm 

muka että se tulloo~ (pääsiäisämmä, pääsi=paasi, vrt. mordvalaisten

luojahenki Pas)

~siellä vua tuultah hurottaa~

~ne vaee sielä uuvvessa paekassa nii hyvästi asuah hurottaa~ 

(uuven paikan ilo)

~ruoho pitkänä hurotti~

~jo se lämmitäh hurottaa~ (sauna)

~em mie ole ollu koskhan sen hurpanen että olisin ollu juhlimapäällä~

(juhlien vieraudesta, oma arki=juhlaa, ainakin jos paistaa)

~sen vanhukset oli aimoo ihimisiä ja poijasta tuli tuallaanen hurpales~

(vrt. vieras elämä)

~noe tytöhurpaleet tuossa tanssasvat ja rallattivat kun ei olt emäntä kotona~

(vieraat emännät, omat tytöt)

~siitäki tuli sellaane hurpales notta tuala maalimalla se vaan hurpalehtaa~

~hurpeet~ (koivussa kasvavat naavat / jäkälät)

~hurpu~ (saunassa synnyttäjän suulle laitettu kostutettu vaate)

~siit se o sellaista hurpua täys~ (hurpua eli haiventa, ohdakkeen kukka)

~toiset ovat huulet pitkäl ja hurputtoat viel männesseä~ (asialle laitetut lapset,

leikki=lasten työtä)

~tuollaine hurrana on~ (korte)

~kyhkyi hurras siin~ (kyyhkynen)

~sitä näem mehtän sisässä kaekkia hurrua~ (hyönteisiä mökilläni, joutsan 

metsäläiset)

~sammakot hurraa~ (kurnuttaa)

~kissa laulaa hurrajaa~

~ne tuluot sielt hurroat tuonne niittuloille~ (käärmeet suolta)

~tät kun tullah hurtel metästä kottii~ (hurteella eli kovaa)

~se on aika partahurri mies~ (pitkäpartainen)

~ompas tuo teijä Musti koko karvahurri~

~se on semmoista hurrijjaista~ (järvisammal)

~hurheinä~ (korte, myös hurrikain)

~sakkee kuuse hurrikas~ (tuuhea kuusi)

~mie olen nin hurrikas täällä etten ossaa mishään kulukia~ (hurrikas

eli uusi, enontekiössä, lappalaiset ja "lappalaiset")

~jo minä kävi hurrikhalla perällä~ (oudolla, vieraalla)

~vanahat menit lalavhan ja karsit ympäri ja lalvan nokhaj jätethin oksat, 

sitä sanothin hurrikaskuuseksi~

~semmoine karvaine hurrikka~ (yöperhonen, koi)

~kattaa oksa, se o sellane hurrikka~ (katajan)

~lehen hurrikat~ (kortteessa)

~jo sinulla on koko hurrikka tuo lakki~ (pörröinen, tuuhea)

~hurrikkaheinä~ (viherjäsenruoho)

~peä harrilloa ja hurrilloa~

~hurrimato~ (karvamato / kiiltomato)

~helemassa ol hurrinauha jott ei kulus se helemasärvi~ 

(hameenhelman karvainen / hapsuinen koristenauha)

~pehmeellä suolla hurristettiin väsyksiin asti~ (hurrittiin

eli rämmittiin, omat huristelut)

~ämmät keträst hurrittelliit, millo villoi millo pellavii~

~mehtäkyyhkynen hurrittaa~

~se hurrittaa aena enneku nukkuu~ (lapsi tyytyväisenä)

~lentee hurrittaa~ (kimalainen)

~sellaine hurritukka, sunkoa olem muikkupeä~ (hurritukka=pörrötukka, 

muikkupeä=silopää)

~keheräähän kissa, niih hurrottaa~

~puissa ol tuulenkopria, semmosija hurrukka härryköetä~ 

(tuulenkouria eli pesiä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)