~laskuja~

 ~nii totuvelliin, ei se hursahtel eikä mitäh~ (naureskele,

yksijärkinen ihminen)

~veesatah hursaotti yhev värssy~ (värssyt)

~ko frahtikuorma lähti, kysythiin, tulleekos hurseili mukhaan~

(vieraat frahtarit)

~tuultah hurseloo~

~ne huastoit nii hurskuaymmärryksie jot mie en piäst yhtiä peril~ 

(mistä puhuttiin, pyhäjärven kieltä)

~tuloo oikeen hurskhasti~ (lunta)

~älä nyn noin hurskaasti aja~ (hurjasti, raisusti)

~koira haukkuu ja hurskahtelloo~

~äkkiä kun tuuliaespeä hurskahtaa, niin se viep voatteet käsistä~

(tuuliaispää eli tuulenpuuska)

~on sil siks hurskas luonto, että kylhän se poika vaan uskaltaa~ 

(hurskas=hurja, rohkea)

~se ol hurskas reissu, ku ajettiin Jukajärven yl ja ol uveavantoja 

molemmin puolin~ (hurja reissu)

~ol se nii hurskaspäene ja män yksinnää mesä läpi, vaekkol nii pimmee ku terva~

(tervanpimeää, vrt. sysi)

~ei se pelekkeem mittääk, on se siksi hurskasverinen~

~hurskauta oikei, että tulie nenä tyhjäks~ (hurskauta eli turista)

~kum ma nyv vähäh hurskahutan tot nuttua~ (pesaisen)

~hurskis vähä tota pyhähamettani et saa sen kuivamaan~ (hurskis

eli huuhtele)

~sol niim märkä ette ves vaa hursku saappahist~ (myrskylän kieltä)

~sitä on hyvä ollah huonona ja kutuak kyläm parasta hurstia~

(oma hyvyys, salassa pidettyä)

~kätkyves ja hurstis nukutettii lasta~ (hursti=riukuun tai oksaan 

ripustettu kangaspussi, vitmi)

~kätkyven tolppiim peäl pantii hurst net ei peässiet kärpäist syömeä~ 

(lasta)

~sielä se om moni hurstia mitanu Häivännenälä~ (ollut eksyksissä)

~hurstihantuuki ja omitekoonen saipua ne om mul lääkkeeni ollu~

(omat lääkkeet)

~pitää viijä tua hurstikangas hangelle, että se vähä valakenoo~ 

(rohdinkangas)

~hurstikoppa tehthin oikein ohuvista ja kaitasista pärheistä~ 

(pärekoppa, lapsenkopaksi)

~hurstinkukka~ (siankärsämö)

~ei sitä kottii sitä imeveä lasta jätet, hurstipuuhu se pantii~

(riippumaan puun oksaan, kangaspussissa)

~niitä sanottii koivistolaisiks joil ol hurstuet ja liinaviitat~ 

(omanlaiset vaatteet, erilaisuutta yllä pitäneet saaret)

~tahtoot pittää jo hamehii, eivät pie ennää hurstuvii~

(hameet ja hurstuvat)

~hurstuus ol nauhoi kans notkies koivuses puus~ (lapsen 

kantopussissa)

~mihi sie määt hurstuukki seläs~ (hartiahuivi)

~sillei ollup päässä muukkun ohkonen hursu, vaikka oli niin tuulinen 

ja rankka ilima~ (hursu=huivi, pääliina)

~kahto vua jotaih hursuva ees piähäs, siellä tuulee ilikeesti~

(kotipohjanen)

~kyl se lapsen kolttu kelepua siltääki, vaekkei siin o hursujakua~

(hursujakua eli röyhelöitä, vieras koreilu, omat lasta suojelevat 

kirjailut ja korut)

~eihä meillä tässä kauvon nokka tohise, ko teemmä hursuuttamalla~

(ripeästi)

~pahasia tytön hurtakoita oltiin~ (tytöstä naiseksi)

~sillä Luakottarella, sill ol iso silekkihuivih hurtale~ (luokotar,

vrt. luko, loko)

~hurtankorva~ (leveälehtinen sammal)

~hurtankorva tiev viereen kasvaa varraen kevväällä~ (korvasieni)

~männeel viikol ko tytöt pessä hurtsahuttiit poukkuu, ni vaatteet 

rusettuitkii nii paha näköseks nettaha~ (kivennavan kieltä)

~piski on siitäeh hyvä ettei syön niim paljoo kuh hurtat~ (piskit 

ja hurtat)

~susikoirat ne on oikein semmosii hurttii~

~se ol susi olemassaa nimeltää, hurtta~ (oikealta nimeltään)

~ei sua männä pellolle yksinään siellä hurtta syöp suuhusa teijät~

(lasten pelottelua)

~kyllä se on tuo Riekko aika hurtta, öylönni ol hakanna kolome syltä halakoja~ 

(hurtta=rivakka, riski)

~silloj jos vua oekeem pitkä hurtta on, ni ei palelep pakkasessa~ 

(hurtta eli turkki)

~isompi se on ku hurtta, tämä on sem perässä~ (omaa tähtitaivasta,

omin silmin nähtyä, vrt. omituiset "tieteelliset" eli vieraiden

antamat nimet, yhdenmukaistaminen=sairaus)

~hurttaheinöö ei syöm mikkään elävä~ (jotain kortetta)

~hurttaheinä~ (rölli)

~hurttakorva~ (lurppakorvainen koira)

~hurttamato~ (karvamato)

~s on koko hurttameeja~ (meeja, rohkea nainen)

~ne o sellaisia hurttanoita~ (haarakkaita, kortteen versot)

~ne o semmoesia hurttanoeta~ (karvaisia, saunaheinät)

~niitturanta ol kokonaa iha hurtteikkon~ (kasvoi pensasta)

~hurtti~ (susi)

~siin on semmoneh hurttuvaenen se kanta~ (mesimarjassa)

~ku tulloo sellasta niiku ohaketta ikkää, niiku karvakortetta sellasta 

hurtukkaheinöö~

~meän tyttärelä oli syntyissä hurtuuki päässä~ (sikiökalvo, 

uskottu tuovan onnea koko perheelle)

~hurtuvat ol otettu reunost pois~ (sienistä, ennen keittämistä)

~siittä saa kyllä hyviä huruja~ (liukuja, laskuja, mäestä)

~meni niij jotta hurut suikuu~

~tulukoahan syksyllä luistinjeän aikana meijän järvelle siellä se huru lentää~

(luistinjään aika, lyhyt)

~tuleppa tänne huruna~ (kävelemään opettelevalle lapselle)

~huru~ (kallionrako)

~sempähän tuota suap muistella aekoja kun on ollu nuorrae, huruaekoja~

(muistella nuoruusaikoja)

~ei sellaselle huruheijjalle maksa uskuu mittää tekemistä, ei se tulis 

tehtyy kumminkaa~ (kesälahden kieltä)

~tulloo lämpöset ilemat, koska huruhelemat tanssii~ (ilman väreillessä keväällä)

~siinä suap oekkeeh hurukyijjin~ (jyrkässä mäessä)

~tus ny huruplikkana äiren työ~ (tykö, kävelemään opettelevalle)

~hurulintu~ (kehrääjä)

~hurumekko~ (pikkulapsen mekko)

~seiso hurupikkänä poikana~ (seisomaan opettelevalle)

~vitallahan se hurruutteli~ (ompeli vitsalla, omat langat, tuohitöitä)

~Pyhäkoskia laskia hurruutettiin tervavenneellä~ (pyhät kosket)

~tuultah hurruuttaa~

~se ei jouas sillon kattomhan ko se hurruuttaa ja lurisee~ (teeri)

~eihän sitä lapsena olis ihaj jämptisti istunu, sitä olis vähä hurvaillukki~ 

(levottomien lasten istumaan pakottaminen, "skoulut")

~niin hurvattomia olis pitänyj jättääkkäär rantaa~ (hukkuneita pikkutyttöjä,

vesi=yksi jumalaisista, ihmisiä vahvempi)

~se ol koko hurvia se mänö, ku se virsut jalassa vitmo aena siellä metässä~

(jäppilän virsujalat)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)