~laskuja~

 ~me Maija tekiä ittelles husa~ (huiskan, oma=itse tehty)

~sit tehtii pitkä husa, ja ripsuttii sil seinät tuvast~ (vrt. suojelevat taiat)

~husa~ (kuusen latvuksesta tehty uuniluuta)

~husalla ja sannalla ne ennel lattiat kuurattiin~ (havuluudalla)

~se män husaa~ (työ hukkaan, pieleen)

~husa~ (tarhakäärme)

~sittev verettiiv vyhret kataan, ettei se husaantunu~ (kimppuun, sotkeentunut)

~ne sillon kiirreellä husahttaa lentämmään~ (teeret)

~sinnes saattaa husahtaa aivan uphink~ (suohon)

~tuallaasta velliä mä vaan husahutin teille kiiruhihnani~ (lapuan kieltä)

~ei suah hussauttoot työtäsä~ (kiirehtiä, hutaista)

~mie olen koko aamun tät vyhteä vuovannus selvittää, mut se on nii husai~ (sekaisin)

~en mnää ois muuten mittä huamannukka, mut Jus nyhjäs mnu kylkke ja husas mun 

korvan et katos tota~ (kustavin kieltä)

~kyllä nua tenavat kerkiää huseeraamahan joka paikkaha~ (hirven heimo, alavus)

~husi taekka karjasirkku, se lentäessääm pannoo että husi, sannoo nimesä~

(keltavästäräkki)

~hiä husi korennalla~ (sutta, kiteen viimeiset sudet)

~sielä kova husina käypi~ (saunassa, vihdottaessa)

~husittelen nuita pentuja pahateosta~ (pentuja, maaninka, suden vai karhun

heimo, vrt. karhun pojat)

~niitä peliäthij jotta ne fuskaa siällä kaupungis~ (kauppiaat,

vrt. fuskaajia tukemaan lähtenyt "suomen valtio")

~ei Eemeliä sovi panna yksinpäin töihin, se on niin kova fuskaamahan~

(fuskaavat eemelit, kotimaa sverige)

~ei se tupa oo oekee tiuris ennää, se vuskoo jostae, laskoo lämmee ulos~

(vrt. tiivis, anttolan kieltä)

~huspulikka~ (rysän koho)

~hussa hussa lulla ei soak kissa tulla~ (tuutulaulua)

~hui kun saunassa oli vielä paljon hussakkata~ (vesihöyryä)

~taas on hussakkaa, ei näje kauos~ (sumua, usvaa)

~hussaa niitä vähä piihin, notta ne helphet varisis~ (havuja, mökin nurkkaan) 

~lapsija hussattii enne sylissä~ (keinutettiin uneen, kätkyistä vanhin)

~laetto kiäreet ja hussas~ (parantaja, vrt. luki parantavat luvut)

~riepattaan sylliisäj ja alettaah hussitellak~ (tuuditella lasta)

~laps pääse koht hussuma~ (kylpemään)

~siinä sitä vuah hussutelttiin~ (kätkyessä lasta)

~mitä tees siin hussutat, puhuka parema~ (kuiskailette)

~koitethin oiken ahanhesti kävellä hussuttaa~ (kaustisten hoon kautta 

puhujat, vrt. pohjoisemmat hoo kielet, lähtöisin etelästä)

~mitä tuota hulluja hussuttaa, ko on työtä tojessaki~ (sanonta)

~siin on husuu~ (kalanpoikasia, nuotassa)

~pientä muikkuo hotiksi kuhtuvat ja kaekkiim pienintä laijie husuksi~

~älä husu, eihän hätä tämmönen ole~ (hosu)

~eihä ihmine saa olla tuommone husumikko, pittiä vähä malttoa~

(nimistä koostuvat lempinimet, voimasana=taustalla jotain haltijoihin

liittyvää)

~husumuikkuja ee soam millääm pyynnöllä~ (pieniä muikunpoikasia)

~lapset toisinnoa husuvoat ja telmeät~

~sie oot sellane husutushullu, tiet mitä tietätettää~ (yllytyshullu)

~se ku usseir ruukkoo se urakkalaenen tehäs semmoista husutyötä~

(huolimatonta työtä, mannemainen toisilla työn teettäminen, 

ei kuulu suomeen)

~heti aamusta rupes tuulla husuuttamahan~

~et soat tehäk kissal pahoa, työ oletta sellaisia hutia~ (kissaa 

kiusanneet pojat)

~huttauta vähä jos laps alkoa liikahella~ (heilauta kätkyttä)

~jo huttautti, sanottii ku kala nykäs mut ei tarttunt onkee~

~sitä ko vähän huttuattua nii kyl siint kaverin suap~ (yllyttää)

~ei aottant et ne tehhäh hutastii, ne pit lattoom mannollisest~

(vihdat, kunnollisesti)

~on siellä sievonen tuiskun hutakka~

~tuulen hutakka~

~hutakka, tyär, lentiäinen~ (menevä tytär, vrt. kotona pahoinvoiva)

~lumihutakkaa semmosta keveää, ja pölähtellee ku marsii~

~eihä ne tytöhutaliet paljo töist välitä~ (vrt. toisten töistä,

oikea suomi=omiin töihin kannustamista)

~hutalettuohi~ (helveinen, repaleinen)

~mitä siin hutaloittelet oo ies vähä aikaa asemillais~

~ne väkijuomat sehän ne viepi monen hutteikollel~ (taikajuoman

väärinkäyttäjät, vrt. jumalille uhraaminen, itsekkään juoppokulttuurin

vastakohtaa, "edistys")

~se on niin hutera homma se niinem pulukkaki~ (lappalaisten pulkka, 

himanka, pohjanmaa=vanhaa saamelaisten maata, ennen metsien kaatamista 

ja peltobellejä)

~se venneestä heitto oli palijo huterampaa hommaa kul lavalta heitto~

(verkon heitto, padon lavalta)

~miähem puhet sais ollaj jänttiä, jott ei se mitää huteraa ja hulijua oo~

(nurmon kieltä)

~ne tikhat on niin kovin huterot~

~joha se laps tepsuuttelluo, mut huteruoaha se viel on~

~se on semmonen hutero että sillä ei tahot tullak kahta valamista~

~ov ko o auk ni tulloo kärpäsii hutu huttunnaa~ (kärpästen aika)

~säre mouhuva iha huthuttunnaa~ (merrassa)

~ei sielä vielä ole ko hutiaisia~ (muikun poikasia)

~hutiainen~ (hyttynen)

~hutiainen~ (pohjassa elävä vesihyönteinen)

~kun se oli nuori hutikka se ihminen~ (jonka pastori otti (pakotti) 

vaimokseen, hyviksiä teeskentelevät pahikset, eroakirkosta.fi)

~hutiloi vihran kaa ympär minkä nahka siis~ (sieti, saunassa)

~sinne män messää jot hutina käi~ (kettu)

~kylymetit, houkkapäinen, ittes, että tuommosen hutinan nosti~ (vapinan)

~hutipiiska~ (pujo)

~ko jaksaa toimiav vaan ni päevät mennee n että hutisee~ (vrt. luonnenimi Toimi)

~minä sitä hutistelen sisällep päen porstuasta~ (siivekästä oravaa,

sotkamon lento-oravat, montako jäljellä)

~oom pälsyjä pitänyk ko hutistuttaa siinä~ (pälsyjä eli turkkeja)

~hui ko tuo vilu iha käyp hutisuttamuoa~ (vilukuu)

~ei minua tartteh hutitellak kyl minä nä pernat huhlom muutenkin~

(käskemisen vieraudesta, toisilla teettäminen=laitonta oikeassa

suomessa)

~kun on siiliä ni, vissiin ne hutittaa ne pois~ (käärmeet, tokkopa,

käärmeiden tappajat=luonnosta vieraantuneita ihmisiä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)