~ukko oli semmonen tyhjän hutvakko jottei sen puheista ollut pontta eikä perree~
(ponnekas puhe)
~ei sen hutvetin puheisiin oul luottamista~ (oma totuus=jokaisella omaa,
omin silmin nähtyä)
~huu huu~ (sanoo huuhkaja)
~huuk huuk~ (huuhkajan ääntelyä)
~siitä ei jäänyh huut häivää~
~ei tu huuta eikä haamaa~ (vrt. tietää huutia)
~seisoo kun huu~ (henkiolentojen nimiä)
~on ku huu haa kahrem mättääv välissä~ (huu haa)
~se oj juur huu haa kun tätivainaans~ (yhennäköinen)
~huu kävi huaneessa istumassa~ (huu eli haamu)
~niitä huita oli, kuuvalossa ehtoolla niitä istu lasimpiälessä~ (vrt. huu-rre)
~eihän se pure muu kun huu, että johan siullon huun kujeet ja huuks ruppeet~
(toista purreelle lapselle, vrt. purevat eläimet)
~huu tulloo~ (lasten pelottelua)
~huun hampairen jälkiä~ (ihotäplä, mustelma)
~s on huun halkomaa puuta~ (kuusen pintahalkeama)
~kyllä sen huu haokkas~ (metsään eksyneen, metsänhenkiä)
~huuko sinulta on haukannu lakista kappalhen~
~valkeissa vaatheisa seisso ja huuastaa mulle~ (aave)
~minä huuvvasin koeran sitte~ (huusin avukseni)
~kyllä se niin kovin huuasi~ (huusi, karhu)
~sillo häänki huuvasi~ (koira, laulun kuultuaan, älykäs elävä)
~seinä huvvaa kylmee~ (huokaa, hohkaa)
~uuni huvvaa niil lämmintä~
~huuvahi iha, nii säikähi~ (äännähdykset, puhuttua kieltä vanhempaa eli aidompaa)
~se huuvvahti ilosta ku minun taas näki~
~joko toesta huuvatat siinä~ (pienempää lasta kiusanneelle)
~kylömä pohjatuul o, se ottaa ja tekköö semmoista huuvvetta muotoo~
(muotoo eli kasvoihin, huuve=huurre)
~eihä tämä ou ku ykstalavista huuvvetta~ (paksusta lumesta)
~ottaa mehtä huuvvetta~ (kuivalla pakkasella, huu=pakkaseen ja metsään
yhistetty sana)
~mehtäeh huuteessa töpöttää~
~huuvvetta kulkuu~ (virran mukana, hyhmää)
~näöttää että huuteessa se on tuo voara~ (valkeana, tuomien kukkiessa,
tuomivaarat)
~juhaneksenkukka ov varistanup poies net huuthet~ (pietaryrtti)
~huuve~ (valkea hahtuva tuhkan seassa)
~pakkasel toi meilän ovenalustakih huulehtii nii~ (huuvepäivät)
~kyl nyp puut huulehtii, nii korjaa toi ilma~ (korjaa ilma)
~salolla niitä ol hyviä ja isoja huuvvekkankaeta~ (jäkäläkankaita,
vrt. vaalea väri)
~satteen erelläkis se huutelee~ (kuovi)
~se aina rukiissa huuteli se ruisrääkkä~
~se alakaa sillä laella ennen soijintaan huuvellam metässä~ (teeri)
~ei tuo liet tervet tuo tyttö kun se huutelee nuim paljo~ (itkeskelee,
aika etsiä syitä)
~mut ne pitää ne oman tiatonah, ei ne niit huutel~ (kalastajat)
~huuvvemmetä aekana se om mehto kesummallaan~ (huurteisen metsän aikaan)
~no se o huuvveppakkasta~ (helmikuu=huuvekuu)
~tiällä vuaram piällä se enempi huuvettaa, kun tuolla niityllä~
~se huuvvetti metä ens ja sato lume piäle~
~se huuvvettu ja jeätykii parta turkikauluksie kii~ (talvielämää)
~mitä enne joulua mehtä huuvvettuu sitä enne juhanusta ol leht puussa~
(kesä ja talvivuoden yhteydestä)
~eihän niitä huuvvittomija kersoja käynyp päisäj jättämine~ (kersat,
mikä heimo, vrt. ersat)
~mitäs ne huutittomat penikat ymmärtää~
~ois sie huuvvitoin ihmine, ed ole huudijärvellä käynyt, kussa huudi jaeta~
(jaetaan huutia)
~kyllä me sitä kiviä mulijasima ja pulijasima, muttei se ollu tiekkoosnansa,
soli niin huuritoon~ (elävät kivet)
~eihän sinne tästä oo, ku yks huuvomatka, jos suuresti huutaapi~
(huudon pituinen matka)
~voi sitä huuvvommökeä mikä siel nous~ (huuvon mökää, yhdyssanat
=kahden eri heimon sanat lyöty yhteen)
~no pittää tässä tuvassa käövvä huuvvonväk, nuo pennut huutaa ettei kuule
ommoo nimmeesä~
~elä määs siihej joem mutkaan siin on niiv vetkee että huuhahat huarojas myöten~
~jeällä kohva puottooh huuhaotti~ (kohvajäät)
~on siinää yks huuhake tässä mualimassa~ (kontiolahden kieltä)
~että te Elliinaa ennää tavota, tuolla se mennäh huuhaltaa jo tievvarsilavol luona~
(vaalan kieltä)
~kävelläh huuhattelloo metässä~ (omaa elämää)
~se siäl huuhattaa kevääl ja kesäl~ (huuhkaja metsässä)
~hanki huuhaottel puottoo~
~huuhekori~ (harva kori jossa huuhdottiin peratut silakat, omat seulat / sihdit)
~sil saap siit huuhella valella isseese nii puhtaaks~ (saunassa, lämpimällä vedellä)
~meä huuhtelemmoa lapserievut~
~pestii ja avannola huuheltii~ (pyykkiä kodalla, vrt. rantakodat)
~huuheltiiha se eistäin kuoha pois ko käytii hiekaal pesemää~ (puuastiaa)
~määmmä niinilikkoo huuhtelemma~ (niini-likko)
~huuhtikuu huuhteluo lumen muast jiän viest~
~lähettii sitä kyllee huuhtelemmaa, kylän käyntää~
~on se tuo kylypy tok hyvä, soap tok huuhellata~ (kylpemisen ilo)
~se pit olla se huuheves viimenen sit jo kirkas~ (huuhteluvesi)
~joskus nostettii huuhevves, ussiemmi huuhottii vua avannossa~ (pyykit)
~oha siinä lämmöstä vettä, jos tahot ottooh huuhtimeks~ (huuhdevedeksi)
~ne o sotku huuhonnassa~ (sotku eli pyykin, vrt. sotkea)
~huuheloinen~ (käärme, loitsujen kieltä)
~hyypeetä saotaa kera huhhaaja~ (hyypiää huuhkajaksi)
~huuhhaaja pannoo huuh huuh huuh~
~liekköhän häkä männä peähän kun korvat sillä lailla huuhittaa~
~niitä on kotkaa ja huuhkaa ja kanahaukkaa~ (petolintuja)
~huuhkaajahaukka huuhkaa~ (huuhkaja metsässä, ihmisen tavoin)
~taisi suaha saunast sihkuu piähäi ku korvat huuhkuat~
~silloha korvat huuhkaa, ku ov vertä vähä~ (korvien soiminen, tautien oireita)
~korpimetis huhkajakkim parhami vistiäs pitävä ja huutava ni riol äänel~
(vrt. rivolla)
~huhkaaja huutaa suurest, mut toukomettinen huutaa piänemäl äänel~
~vanhoista pojista tullee huhkaajia~
~huhkaaja huhahuttelee~
~siält aina kuulu tualt Ahviom pualta se huhkajah huhuttamine~
~se o suurpäene se huuhkaa~
~sillä huuhkajalla om monellaeset sävelet, se räkyttää ja nolokittaa kun kettu,
se viheltää ja noukkoosal liippoo~ (huuhkajan ääntelyä)
~juhhoo, juhhoo~ (huutaa huuhkaja, ju-ho)
~tuo huuhkaja kun tuolla Häekällä niin onneastil laolaa~ (onneasti,
vrt. onnea antavasti)
~sehän se oli kansa ilimanennustajalintu, huuhkaja~
~siinä kuulee aina Rautusuanola huhkajan~
~ne huutaa talvella huuhkajat huu uu, ikään mies huutais~ (vrt. huut)
~huuhkahaukka joka pitää semmosta ääntä panee kummasti, huuh, huuh~
~se huuhkahaukka se on taas hyvin suuri~ (pienempään kissapöllöön verrattuna)
~siin oli huhkaimem poika laron hirrem päällä~
~olekkos kuullu huhkamen huutavan, sill on oikein ilkeä ien~
(vrt. kotoisa, miellyttävä, toisen pyhä eläin=toisen outo eläin)
~ku huhkai iltahämäris huhisee, ääntää ittijää, nii siit ol lumsalel likeil~
(lumeen yhistäminen)
~eihän se oo nähny ku huuhkaimmia ja kuussankoja~ (vrt. kuukkeleita,
ihmisten lähelle tulevat linnut)
~se or röpelöestä ku huuhkaeme havupaskoo~
~tytöttii istu reissä kuh huuhkaemet~
~on arka ku tarhapöllö ja huuhkain~
~on silimäp pystyssä kuh huuhkaimella~
~se o huuhkasel semmoin soitinaika helmikuussa silloi ne liikkuu~
~ja huuhkaeset kuj jynkyttää, niin silloin soa rekijään keänteäs syrjällee,
lumentulo siitä tuloo ja kova~
~se on se huhkainhaukka, komijalla eänellä ulvoo kun sus~ (huuhkajien
ystävät)
~immeine kulukoo huuhkasoo jalan tarkalta pimmeehämärässä~
(huuhkaista=kulkea pimeässä, huuhkajan heimon kieltä)
~katkkuu ne sillom pelekejjää piässään olevan kun korvat huuhkaissoo~
(katkuu eli häkää)
~tunturhavukka se ol huuhkassu~ (kiteen tunturipöllöt, montako jäljellä)
~mie en tieläk ku vanha huhkajaisej jolla on naama ku minul,
tälläi karvaturrikka~ (oma lintutieto, keskitytään olennaiseen,
oman maan lintuihin)
~nuo isot havukat niinkun kokoit, kokkohavukka ja huuhkajaene~
~kyllä sen kuuli huuhkajaisen äänen ku se kumahuttaa ninku ammeesee~
~huuhkajashaukka pit pessääse~ (vuorella, vrt. huuhkajavuoret,
huuhkajajärvet, yleinen lintu 100 vuotta sitten)
~huhkajapöllö, s on suuri ja sill on silmät suuret~
~sitte on huuhkajakset vielä erittäii~
~huuhka-ukko ku huuteloo metässä tulloo halloo~ (vrt. haltijanimet,
heimototeemeja)
~mie ku eksyn sinne metsää ni mie kävellä huuhkin huuhottelin pitkät matkat~
(huuhkin huuhottelin, huuhkajan lapset)
~kettu tulla huuhkii suin päin~ (ihmistä päin tulleet ketut)
~se sielä huuhkuu aika laila~ (huuhkaja metsässä)
~huuhkaja huuhkuttaa~
~kyyhkyneh huuhkutti~
~jotka huuhkuttaa niin juuri kun huuhkajat~ (vrt. jäljittelevät huuhkajaa,
huuhkajan heimon tapoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
