~laskuja~

 ~keitettiin ensiim paras ja sit hakattiim puunuijal huhmaros~

~sylkyt survottii huhmaressa kahella petkelellä, sitte seulottii ja vienolla 

tuulella tuulateltii~ (pellavan sylkyt, samoja keinoja voidaan

käyttää omiin kuituihin)

~se huhumariki jolla pettuja jauhettihin niin se tehtihin semmosesta umpipuusta~

(umpipuiset huhmarit)

~onsi kuusi ku sattu, se pantiin siihe huuhmareksi~ (onsi eli ontto)

~metsäst tuotii katajammarjoi ja hillottii siin huumares petkelen kans~

(omat hillot)

~maaliskuu maata näyttää, huhtikuu huumahuttaa kuuman kiven aventohon~

~hyä jos toukokuusa maita näyttää ja huuhmauttaa täälä Lapisa~

(sanontojen eteläisestä alkuperästä, pohjoisessa luonto kuukautta perässä

/ edellä)

~se huuhotti siinä riihen katolla~ (huuhkaja)

~se oli tienny että se huuhkajainej jonaki iltana huuhottaa~ (huuhkajien

ystävät)

~huuhaistii ja vietii leppeemää~ (lapsi, kylvettämisen jälkeen)

~pannoo uuvvet sukat jalakkaa~ (lapselle, lasten eteen tekeminen)

~kyllä se kohinata ja pohinata pittää ves kun se laennehtii, siinä rantakalliot huuhtiintuu~

(huuhtoutuu)

~siin on nii hyvä huuhtua~ (huuhtoa vaatteita, pienessä putouksessa,

oma eli myrkytön pyykkääminen)

~puhkasttii ja huuhottii puhttaaks~ (kalat)

~riäpyksestä läks huuhtoissa suohmut pois~ (rääpys=iso muikku / pieni siika)

~minä siellä jeänkielellä kävih huuhtomassa voatetta~ (jään kielellä)

~poekasena onkien kanssa huuhottiim pitkir rantoja mäntii~

~vihala oikein huuhtovat~ (hutkivat vihdalla)

~tuulla huuhtoo~

~kyllä ne siinä huuhtoontuu~ (vedessä, veriset lihat)

~suaha mie käövvä vähä huuhtoemassa~ (saunassa)

~taaleehuuhtoja~ (viimeiset jäät meren rannasta huuhtova länsituuli)

~huuhtomakuu~ (huhtikuu)

~em minä tiäräk kuka s oli joka sellaase huuhum pani matkaha~ (huhun)

~en minä mee kauvaksi marjahan tuahon vaan lähelle huuhun päähän~ 

(huuhun eli huutomatkan, omat asuinpaikat, voitteko korvata

kammottavat kaupungit / kerrostalot tällä mallilla)

~se huuhuaa kun suuri miäs semmottissa suurissa vuarimaissa~ (huuhkaja)

~marjamiähekkin ne aina huuhus keskenää~ (huhuilivat)

~huuhkaja huuhuttellee~

~orotasta vähä, että mä huuhutan tuata perunakastetta, jottas saat syärä~

(lämmitän perunakastiketta)

~huukka~ (huuhkaja, myös huukkio)

~näjy ennään larusta palio huuksiakaan~ (ladusta)

~sev verra oli huuksia että siitä kulettiin~ (jälkiä, tietoa tiestä)

~sev verral lunta että jälen huukset juur hätinä näky~

~näim mä Soininki huuksum päästä~ (huutomatkan päästä, turvaväli)

~hyvä huuleva, paha kielevä~ (vrt. kielastaa=valehdella, juoruta)

~puri huulen rik kum pakkas nin kovi nauruttama~

~tuulempuhelija sanottiin kun ohkoset huulet o~ (tuulen puhelija)

~huulet ahavvoittuu~

~kyllä mun sierotti niin huuleni~ (vrt. sierettymä)

~otat tuosta kannusta hörppy huulees, ei siinä eniä okkua ku yks hörppäys~

(sysmän kieltä)

~takasin tul pitkil huulil kutte mittä suuhusas saanu~

~kum mie itkin, äiti sano minulles sillo, että joks taas on huul helpallah~

~kyllähäm min oo hullu kun annav vetää ittiäni huulesta~

~pittää jäähä huulelle~ (hirsiseinän varaus)

~tehtii tuohtasku, kivi ja kaksii, ommeltii koivulusteella ylähuulet~ 

(nuotan kiviin eli painoihin)

~ottoapas pojat tuosta tallin räystää alta pois par huullistoa, että nuo 

peäskyt peäsevät sinne pesimää~ (omaa ajattelua, ympäristöä huomioon

ottavaa)

~huulipannan kiertivät, lakkiin havuin kansap panivat, se oli justiin 

niinkun ruunu sillä soamamiehellä~ (kaadetun karhun turparenkaan,

vrt. sukulaiskansojen tavat)

~lahnalla huulpanta om pehme~

~son vain univesi polttanu huulipielen ja son rohtunu tullu siihen rupi~

(univesi eli kuola)

~alanen huulipuu~ (loukun aluspölkky)

~ylinen huulipuu~ (loukun päällimmäinen pölkky)

~kyll on puut koriit, nii paksos huultehes valkianah~ (huultehes eli huurteessa)

~ompastas vetän oven yällä pakkain huulteheh~ (helmikuu=huullekuu)

~kyllä se tuas tuolta pohjosesta huulottaa~ (huulottaa kylmää, kotipohjanen)

~ei olt huumoo eikä huamoo siinä jutussa~ (mitään perää)

~huumaantuu ett ov vallav villissä~ (nuoret lemmestä)

~huumahuu vähä täyvelt järjelt pois~ (omat huumeet, tunnetiloja)

~sivakat huumahtelthin, ei kanna~ (hanki)

~maa huumahti menheej ja peura putos kuophan~ (enontekiön villipeurat,

montako jäljellä)

~huhtikuussa huumahtaa lumi poies~

~viina huummaa hyvänkim miehen tajultaa~ (vieraat huumeet)

~tauti huummaa ihimistä~

~se huumaa sil kalel~ (kalel eli tavalla, ihmisiä eksyttävä eksyheinä)

~rupes nim peätän huumoamaa että meinasim pyörtyö~

~tuul huumoa korvat, ettee kuulem mittääj jos voa avopäej juoksoo~

(konginkankaan kieltä)

~älä ny istu siinä maassa, kirsi huumaa viälä kylmää ja saat~ (taudin,

kirsi=routa, kylmä maa)

~hiukan aikaa olin semmosesa huumauksesa~ (kaaduttuani, pään lyötyäni)

~sano että niinko hänen ylittens olis oikeej joku semmonen huumaus tullu, 

ette hän tiännyt tähäm mailmaam mitään~ 

~ko mää verim piipusta sauhua siihe hampaaseenin ni tuli päänin niinko 

hiuka huumeisiij ja se helpotti~ (hammassärky, hätä keinot keksii)

~se tul seh huumein kans, ihlah henk mänehlyksiis~ (huumein eli kiireen,

oudoksutut kiirehtijät)

~on se tavallinen huumeenpää, mennee huumehtiin löyhälle jäälle ja puttoo kanssa~

~olkaa ny koltiaaset siinä päläjämätä, korvakkin tuallaasesta pläpättämisestä 

menöö huumelohon~ (koltiaiset, isojoki)

~ei näe kauaksi, ku paikat on niin huumenes~ (udun peitossa)

~mettän huumenes~ (uumenissa)

~siällä huumii~ (huuhkaja, vrt. hiljaiset nykymetsät)

~kuumev vain nousi, se uli jo nii huumijossa, ettei minuakkaat tuntenu~

(houraili kuumeessa)

~mettäs niin huumajaa, kun on alkanut tuulemhan kovempaa~ (humisee)

~tuuloo niij jotta aiva mettä huumajaa~

~tuli vettä niij jotta huumai~ (humisi)

~nii on sakii ume jotta aurinko vua vähä huumottaa umee läp~ (ume eli sumu)

~kyllä sieltä maat huumottaa~ (vrt. siintää)

~tuulen huumu~

~kontoa ja kaasua mailma täynä, on semmosta huumua~ (usvan nimiä)

~tullee nöyrä sää, koska huumuavat vaarat~

~huumua ja tuuloo ikään ois moaliman loppu~ (omat maailmanloput,

tämän hetkisen elämänmallin lopetus, jota seuraa seuraava yritys, 

kaikista lopuista jäänyt selviytyjiä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)