tiistai 23. helmikuuta 2021

~laskuja~

 ~huusa on kaukana yläällä joissa~ (kalojen sulkupyydys)
~syytää mitä käteesä suapi se loppuu niin huusakalta sievään~ (lumisade, 
suuria hiutaleita sataessa)
~huusasormi~ (nimetön)
~kyl sillonki pruukas lapsiin tullam monta laija kipuja, mutta ne huusattiin 
aina kotona~ (huusattiin eli parannettiin)
~ja sil huusattih suu~ (sammalista keitetyllä rohdolla, suutautia hoidettaessa)
~sillon niin palio lapsia, että kyllä siinon huusaamista~
~yks huusaa yhelä ja toinen toisela tavala~ (erilaisuus)
~se huusa ja humera kaik, ei sil mikkäm piis, see on oikke simmone hupahaut~
(kuusjoen kieltä)
~se kun ol siellä lijonna ja matikoeta ihan täönnä se merta, ne kum meinas 
huuskahttook kaekki vaen hyvin sievvääv vetäsin sieltä~ (matikat pajumerrasta, 
omat pyydykset)
~se aenaeh huuskovaa sen omasuuven että sem pittää ollak köyhä~ (köyhä
eli oma elämä, pitää maan tasalla)
~se on semmonen huusko että vähän semmonen hutilus~
~huusoosauna~ (hieromasauna)
~sieltä se vähä huustaa sieltä mettän syrijästä~ (mökki, häämöttää)
~tiär huut, eks häp kakaran kläp, tiär se jo toiskerral~ (kakara=kaakkurin 
tai kuikan heimo, kalanti)
~se puhu kaik huut hiiteh, eikä siin ollu mitääm perää~
~se meni huutviitaan~ (huut viitaan, vrt. hiiteen)
~mänkyöt siit huuthänteä, mist on tullietkii~ (huut häntään)
~kyllä ne ov viennä huuthölökköön~ (huut hölkköön)
~vanhana vappuna käki huutaa vaikka honka holosta~ (vieraat kalenterit, omat käet)
~huutaa juuri kun kuttu porais~ (taivaanvuohi)
~mitäs siä nys siin sellaist hullun surenkolloo huurat~ (suden koloa)
~outoja sanomia kuuluu, korvani nii huutaa~
~minu vattai ei o patielloa yhteä, pyrkii huutamoa~ (patielloa=tolallaan, 
vrt. mordvalaisten syntymänjumalatar Ange patiai)
~kun sahi rupejjaa huutammaan, sillon ov viikkaus kessään~ (sahi=pieni koski, 
vrt. sahti)
~lumisatteet siitä tulloo varmmaan kohta kuj jiät huuttaa niim paljo~ (pakkasella)
~tormin eelä ranta rupiaa huutamhan, vaikkeij oo tuultakhan~
~joku huutaa rehvakkaastip päevää vaikken tunne ollenka~ (oudoksuttu
vieraiden tervehtiminen)
~sinnehäm me juosthij ja huuthin, täälä ol lintukkoja~ (lillukoita)
~työhä likemmääks ja sano, älä toi tuuvvaalt huuvva~ (tyrön kieltä)
~käjenpiika huutaa kylmää, koro pitkää kevättä ja palokärki kurjaa ilmaa~
(koro ja palokärki)
~sammakotki huutaa saletta, kurnuttaa nii pahal äänel~
~se huus etukättee sitä niiko kurk pahhaa säätä~ (kurjen huuto,
luonnon kovimpia ääniä)
~hellettäköhän tuokiil lintu huutanoo~ (variksesta)
~kuret huutavat pakkasiksi~ (yöhalloja)
~sattee ennustaja se sattee eillä vinkkuu, saetta huuttaa~ (palokärki)
~ei meitille tartte tol taval huutaa, kyl myä kuullaa vähemmälkii~
(huutamisen vieraudesta, vrt. mannejen kammottava "asepalvelus")
~niihä ne sitä huutaat Hyypiäks, siin ol hyypiäisii enne asumas~
(hyypiäisii eli huuhkajia)
~niitä möröiks huuvettii~ (kummituksia)
~ei susikaa o nii suur ko huuretaa~ (metsän koirat)
~ei huoli huutoa enneku o puut ries~
~se i huuvvah huoliaan, eikä vaevojaav valita~
~jos työt jättää tekemätän niin kyllä huutaa joka paekka~ (päivän
työt, jokaisella päivällä omansa)
~mie siellä rukkoilem puut ja kivet huutamhan tietä~ (eksyksissä 
ollessani, oikein teit, pääsit kertomaan asiasta)
~maat huutat kaik vettä~ (kuivuudesta)
~sit on huutava hukka, jos valakee peesee pesästä~
~sillo oli huutavas hukas~ (merellä ukonilmalla)
~huutaa puitai kuuraan~ (huurruttaa)
~niilloon kaheksal lasta ennestääj ja taas on yksi huutajaenel lissää~
(vrt. liika=pariton, kolmas lapsi=liikaa)
~se ol iha sellane huutaja laps, se pimittää~ (kimittää)
~enhäm minä huutamattommaah hättääm miten osanna tullak, kun ei tiijjäm mittääk~
(tiennyt toisten hädästä)
~hyvä keli, huuteetom mettä~ (huuteeton eli vähäluminen)
~me saatiin kesäpuut ajetuksi huuteettomam metän aikana~
~siihen huuvemmetom pyyntiin ku~ (huurteisen metsän aikaan pyydetyn metson, 
vrt. vieraat tuliaseet)
~on semmonen huuteinen ilima tuola pakkasesa~
~om mettä puhas vaee huommenna se uj jo huuteinen kun näkkyy kiilistyväm 
pakkaseksi~
~huuteluva~ (puolukoista ja jauhoista sekoitettua pöperöä)
~ei oikein kirkasta ollu, oli semmosta huuteria~ (usvaa pakkasella, talven ilmoja)
~kevväilä puuk ko mennee huuterhin pyyethin huuvemmettoja~ (milläpä ennen 
tuliaseita)
~on ilima huuterissa ei toista puolta järveä nävy pakkashuuterissa~
~kyllä se sai huutia~ (kyytiä)
~pittääkö sinut laittaa huutijärvelle~ (tottelemattomalle lapselle)
~huutjärvet~ (vesikuopat keväällä)
~kyllä sen tuonki tarvihtis käyä Huutinjärvellä, niin oppis olehen ihimisiks~
(huutin järvi, henkiolentojen nimiä)
~mukulah huutimpual ku o ooroi~ (huutin puolelle, ooroi=vieraita,
vrt. ulos)
~mie oun koittana sitä huuvittoo meiltä pois, mut eihää tuo näy lähtevä~
~sillon kun se tuli peällen niin se huuti minulle ihan suoroo huutoo~
(huutavat eli uhkaavat karhut, välttelevät väkivaltaa)
~on kaet siellä aeka parvi kurkie tuolla suom perillä kun semmonen huuto 
ja kaklatus kuuluu~ (kurkisuot)
~jo tullee kauhia huuto, mettiäinel lensi~ (mettiäistä eli kimalaista 
pelästynyt lapsi)
~ko se tul sielt huuvvo kans ja kotihee~ (itkevä lapsi)
~kun äiti lähti niij jo se raukka päästi surkiaa huuvvon~ (lasten elämää)
~se mulla oli illala huuto työnä, ja aamula ei mithän~ (kipeä jänne parani, 
unen voimasta)
~se päästi huuvvu vaikka sill oli pyssy että täälä se o ahma~ (sallan 
viimeiset ahmat, vrt. tapporahat, luonnonsuojelun vastakohtaa)
~olha se siinä pari huuvo piässä~ (omat mitat)
~kuka huutoon tulee se huuros pysyy, sanos susi ennee~ (huuros eli
huonossa maineessa)
~pysykää huutohollin päässä toisistanne, ettette öksy~ (marjaan meneville 
lapsille)
~marjaväk olliit jo pois huutohollilt, ni mie en enniä heitä löytäntkiä~
~ko kerkijäisimmä huutohollille ennenku ehtivät sivu soutaa~
(omat kiireet)
~huutokaopalla myötiin vaevaset hullut mielivaevaset~ (köyhien
lasten, orpojen ja vaivaisten ihmiskauppaan erikoistuneet kunnat, 
"huutolaiset", onko "suomen valtiossa" mitään millä ei olisi 
sairas alkuperä, eroakunnista.fi)
~minä lähen tuohon huutomatkan peähän marjaan, jos tarviit minua hoehkase~
~ei se kaukana oo, tuas soon huutoosten pääs~
~huutopuhenna minä sitä nyt kuuli, em minä tiejäl liekkö se nyt totta~
~eihää täst o ku huutoväli~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)