~laskuja~

 ~sillä oli huuva hartijoila~ (isokokoinen huivi, saali)

~missees minu huuvvai on~ (vanha emäntä, vieraiden tullessa)

~huuva~ (hartioille ulottuva myssy / röyhelöinen hattu)

~huuva~ (syvä karvalakki)

~kyynärästä net on huuvan tehnheet~ (ohuesta kankaasta, 

sääskilakin, kukkelin)

~onko se mukula nyn niin huuvattuna ettei se vain kylymiinny~

(lapsi peiteltynä)

~kyllä minä niin itteni huuvaan kuma johonki meen ettei mun kylymä tuu~ 

(huuvaan eli puen hyvin)

~huuvavuate, joka nurkilta pantii kii~ (päähän, leuan alle)

~tämä päevä mäni ihan huvan kunniissa ei tullut mitääv valamista~ 

(huvan kunnissa)

~ee sitä nahkoo hyvih huvastik käötettyk kuv vitasta ol rahkeettij ja saverikot~

(huvasti eli tuhlaillen)

~elekee pittee särvintä huvasti, ryypätkee siästäi~

~kyl se tommot hupammi mene päivä~ (mattoa kutoessa)

~huvastippa tuo on aeka kulunna~

~kun tervennä on nii huvemmastihhan se kulluu aeka~

~huvemmastit tulloo yöhön kolo, sitte paremmin aeka kulluu kun jutteloo~

(yöhön kolo)

~kyllä son Antti huveltanu net rahat menemhän monta Rovaniemen reisua on tehny~

(rahan vieraudesta, johtaa vieraaseen elämään)

~suorista puista ne parraat tulloo, se kyntövä puu huventaa ihtesät tehessä~

(veneen laudat)

~ei niitä vastoi maksa tehä enne päivä pallaimista ne lehet on viel nii nuorii, 

huventuut~ (päivän palaaminen, vrt. kylmät kesäkuut)

~hiilet hupen ja sammuvat~

~se hupeni muka löyly pois ko se oikeij juoksi~ (sauna juoksi, siityi)

~se liha hupeni sihel liämee~

~vähälle aekoa hupeni näkö~ (vrt. hitaasti)

~hupenee kun pyy mailmanlopun erel~

~hää mäni polviiltai katki kaik, hupeni~ (kangaskorte, inkeri!)

~hupenoo kun tuhka tuulehen~

~mihkäs se min lakkim hupen~ (hävinnyt)

~muoskan kehvelit, jos ette lopeta tuota jyrryvämistä nii huvetkee pellole siitä~

(muoskat eli lapset, sulkava)

~mihinkäs joukot oh huvenna kunnei näy kettää~

~poes on karhut huvenneet, ei niitä oo enneä teällä päen~ (vrt. ammuttu 

sukupuuttoon, kajaani)

~se eäni rojusi voarossa ja kuulu kauvan ennen kun hupeni~

~ja ko hänellä aikaa on ni tottakais sitä jottai huvia hakkee~ (iltamissa

käyvästä nuoresta, parempi keksiä omat huvit, kaikki yleinen=vierasta

alkuperää)

~ne oli niinkuj jottaih huvia ja ne meni sillä konstilla mieleen~ (tarut)

~en oom moaliman huvilla tahtonna huvittoakka ihteäni~ (oma elämä,

itse keksittyä)

~ei sillo ollu mittä maksavi huvei~ (maksavien huvien myöhäisestä eli 

vieraasta alkuperästä)

~se laokkoo huvista huvviij ja sittä ei tulet töestä mittää~ (liika

huvi, käy työstä)

~täs mänyö nii huvikkoast teä aika~ (haastellessa, omat huvit)

~s on nii ykstoekkosta tässä huoneessa olo, lähen tässä jottaeh huviketta 

ehtimmää~ (vaihtelu, liike, omat jutut)

~huviketta jotaki sille, asheen~ (lapselle, aseen eli leikkikalun)

~niitä pitivät kesällä huvikenkinnään siihen aekkaan kum minä aekkaeseks tulin~ 

(tuohikenkiä)

~ei mul ol kun kissa huvilaisena~

~arpajaiset, huvit tah muut huvileikit, kaikki ne on kemui~ (kemut)

~joka sortil ne huvittelee, meneevät huvih ja siel tanssiivat ja huvitteleevat 

ittejäh~ (nuoret, vrt. pariutuvat, etsivät puolisoa, harvaa kiinnostaa huvi 

itsessään)

~täöttyy nuita penakoeta huvitellaj ja ottoom matkaasa huviretkelle~

(penakoeta eli lapsia, vrt. penikat)

~sinum pittää huvitellal lasta~

~ja huvittelee ne silkih taval ku ne kuonovelee toisijah~ (kuonovelee 

eli suutelee, kuulostaa vieraalta, vrt. saamelaisten nenien hierominen)

~mikä tahto lauloa, mikä mitäkii, nuoret keskeneä huvittelliit voa sillail~

(laulujen ystävät, omia huveja)

~ej jouvvakkaah huvittelemaan tänä päevänä, minum pittää tehät työtäe~

(huvia vierastavat)

~miä täs vaih huvittelen~ (teen työtä, omat työt=huvia)

~siin o hupa lapsessa, siin ov voah huvitusta~

~se ol mukava mies ko se huvitti lapsen kanssa~ (leikki)

~jos oesi sillä laella tahtonna huvittoop penakoeta niin oesi soana jo monet 

kalut ostoo~ (kalut eli leikkikalut, ostamisen vieraudesta)

~elä elä, mummipa huvittaa lasta~ (itkevää)

~minulla on omatunto aena ollu eläväenen en oom moaliman huvilla tahtonna 

huvittoakkaa ihteäni~ (vrt. mielikuvitus)

~koitan nyh huittaav vierasta, ettei ikävä tuu~

~tämmöne heinä on tulheinä, se tekköö noin korkiil luun, ei se kukkane huvita~ 

(tuliheinä=hevonhierakka, luun=varren)

~tupakk o mnu ainov huvittajan~ (päihteiden luonteesta,

kaikki muu häviää)

~myö on oltu tässä huvitteleotumassa~

~nii huvituu, ettee huomannul lähtiäkkää~

~kun se pentu ee soana kahvimyllyä, niin se huvittu toesellaeseen kalluun~

(leikkikalut, omat=itse tehtyjä)

~pannaal laoluks, nii aeka paremmih huvittuu~

~kylläpä nuota hyteetä nyl lentelöö niij jotta~ (hyttysiä)

~nuo hyteet tukkii joka paikkaa~ (vrt. tunkee)

~on tulosa saje, ku nua hytteet nuin purreepi~

~ei mikhän räkkä ole niim pieni kuin hythet~

~no nyt om mäkäräh net, ja syyspuohleen tulevat net on hythet, jokka polttavat 

niin ku valkea~ (vrt. polttiaiset)

~on se tavalisen kylmä ku vesi oli iha hyrelmäs~

~se ov vain aika lailla kylymää ko ruohokki oj jää hyjelmäsä~ (kylmäkuu)

~hytelmmee niin kun sammakon kutua~

~konnikkaisen hytelmä~ (konnan kutu)

~äite se män tavalliisest tyttäree hytyihih~ (varpaisiin, lapsensaajaisiin)

~ku häestä hämmentyy ni hyppee hyttyi~ (vieraat häät, omat lapset)

~hyttyi viemiset~ (äidille ja lapselle viedyt tuliaiset)

~tuas on käyty hyvyissä~ (vrt. hyvissä, hyty, hyvä)

~jokos teille annettii hytyjä tänä uamuna~

~männääs hytyi~

~oma veri se oj joka hyttäälöö ja hytyää~ (säikähtäessä, sanan alkuperää)

~koskeh tul hyyhelmää, rupes jäätyh~

~ves hyhelmöittee sellasilleh hyhelmilleh~ (jäähileille)

~seitsemä viikkoo kessää ensimäisest teeri hyherryksest~

~syksyl ku tetri hyhertää ensimäise kerra~

~tetret hyhertäät~

~mie kuulin tetreä ko oikee sorjast hyhers~

~saonan kiukoo hyhistyy~ (lyhistyy, oikeat kivikiukaat)

~että ku sitä vähänniik koskettaa, ni se hyhisöö, hyhisöö~ (kiuas, elävä olento)

~ei ne ook kuolleet, ne on hyhyjäsä~ (horroksessa, kärpäset talvella)

~männäh hyhkelöö emä kyitijä~ (vrt. äijä)

~mitäs siäl ny hyhki, tee reippast vaa mitäs teekki~ (hidastelet)

~siellähän sitä kentällä hyhkästii aena~ (tanssikentät)

~hyhme~ (jääsohjo)

~kylymä, hyhymheinen vesi johon putosin~

~kosket hyhmetty syksyl~

~alakohan se sittä hyihmettyväl lopultaes se ver~ (hyytyä)

~semmost hyhmä on tosa kallio syrjäs ko o vesi juas siihe~ (jäistä vettä)

~kastu jalkanin ko oli semmosta lume hyhmää siinä jääm päällä~

~kyllä on tiät niin hyhymäs, jottei kulukemahan taharo päästä~ (tod)

~yhleksän yötä kurk hyhmiä hyppiää~

~ota pois hyhmät avennost~

~hyyhmiä ol jot tuppais mänemiä kengävarrest sissiä~

~keväthölssiissä, sillohhan ne jalat kasttuu, kaikki kun oh hyyhmänä lumi~

~en viiti tuommosessa hyyhmässä hiihtoo~

~se hyhymänä laskevuu jojem mukana~ (lumi ja jää)

~oon sielä lauhaa, sillä lumiki tullee aivan hyhmänä~

~hyyhmä oj jiäm piäl~ (kevään merkkejä)

~pakane tekke hyhmä rannoil~

~ol jo nii kylmä, et ves men hyhmää lammikois~ (syksyn merkkejä)

~niissä (puiden oksissa) ol hyhmee ja kohvoo~ (oksissa)

~konnikkaise hyyhmä~ (kutu)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)