~laskuja~

~ei hää mittäm puhun, hyhmättel vaa vähä~

~ei se ol hyvi häne miälestäs, kosk hyhmättä~ (hymähtelyt, puhuttua kieltä 

vanhempaa)

~toukmettine hyhmäle~ (toukomettinen, metsäkyyhkynen)

~lumi on niin hyhmäst et~

~kyllä se on niin nii hyhymäästä jotta pohojia myäris se painuu kävellessä~

(lumi hyhmäistä)

~lähtien ympärys on nii hyhmähiist~

~meä joi kaik hyhmäiset viet jos mis janotti enkä meä tient yskäst miteä~

(hyhmäset eli puhtaat vedet)

~Likolamp oj jo hyyhmäine~ (keväällä, jäiden lähtiessä)

~Hakojärvi se ov vähä hyyhmäistä~

~kun nuon hyhymäästä vettä panit tuonnek korveehij jotta se aiva hyhymääntyy~

(vrt. korvoon)

~hyyhmäjiä o hijas sulamua~ (jään sohjoinen pintakerros)

~ei siel piäse mihikiä, siel o sellane hyyhmäkel~ (jäällä)

~hyhmäkköä on järvellä~ (hyhmäistä jäätä)

~hyyhmälahna~ (jäiden lähtiessä pyydetty lahna)

~hyyhmäsiika~ (rannalle tuleva kevätsiika)

~näyttää rupiavan hyhymäämähän~ (hyhmän aika)

~tahtoo hyhmää että jäätyy pohjii myöten~ (joki)

~jo järvii hyyhmejää~

~mäkertää satteel, hyhyttää pouval~ (taivaanvuohi)

~alakaa hyhytteej ja meäkii~

~se tulloo kylymä ilima, ku vanhapiika jo hyhyttää~ (taivaanvuohesta)

~se sitte kummasti hyhyttää~

~ukkoneha siitä lähtöö hyhähtelemää~ (vrt. taivaan=ukonvuohi)

~se on tuo vanha kiukoo, ku se o oekeem pehminnä, ni hyhähtää kaekki, 

ku sitä lähtöö korjoomaa~ (oikeat kiukaat, kivistä ladotut)

~kylymän kojakka tuolla ulukona~

~leppälintu sylöki äsköj ja sano että hyi, hyi, hyi~ 

~se hokkoo hyi, hyi, hyi~ (peippo)

~peipponen sylykee sajeilmat tulevat hyi, hyi, hyit, vitivit~

(vrt. leppälintu)

~kyllä siitä kylymiä riittää kun pohjapeippo kuulu hyitä laulavan~

(vrt. lapinpeippo)

~kyhkynen hyihkii~ (kevään ääniä)

~hyikky~ (peippo)

~hyikkäpeippo~

~hyilintu~ (leppä / uunilintu)

~mitä hää hyimistellyö, liek hänes tuol lepikos repo liikkiel~

(omat revot, vieraat koirat)

~nii o pakkane, jot iha hyimistyttää hyvissäi vaatteis~

~hukka hyimisttäyty mehttääm mänemmään~ (omat koirat, yllättäen

sukupuutossa)

~hyimästyttääpä tuo hyvissää hynttyissä~

~kyl o hyine tuul~

~siel on aika kylmä ja hyine ilma~

~hyineh halla~

~kyllä se aina tahtoo olla tässä jäänlähön aikhaan hyisevän kylmää~

(kotipohjanen ja päivä, kaksi hyvää)

~pohjapeippo hyittelöö~

~ei soah huutoa eikä hyitellä~ (syödessä, lapselle)

~hyitittää~ (leppälintu)

~hyitti pannoo hyyvit hyyvit tit tit~ (leppä / uunilintu)

~hyittilintu~ (leppälintu)

~hyittö~ (uunilintu, omat nimet=äänistä)

~hykerteli ne kersat kelekkamäes käsiänsä muttei ne pois tullu~

(hykerteli eli hieroi, kylmästä)

~siinä hykerteli käsiänsäk ku oli nii hyvä olla~

~omiss ajatuksissoa hiljoa hykertel~ (päästäinen, omaa arvomaailmaa, 

kaikki elävä=tasa-arvoista, hengen omaavaa)

~se hykertellee nousee ilimaaj jos kuin korkialle~ (taivaanvuohi)

~jo vanhapiika lentiä, hykerrös kuuluu~

~oikke hän hykers kässiäs, ku ol ni miälisäs~ 

~siin seiso ove suus ko puujumala, hykertel käsijää vaa~ (omat

puujumalat)

~mittee se niin nauroo hykerti~ (oudoksutut tyhjän naurajat)

~on se tuo vanhapiika lintu metka eläjä, hiä hykertiä niiku vanhapiika 

konsanua~ 

~se ei sovim muaha eikä taivvaasen, se sillä välillä hykerttää~

(taivaanvuohi)

~ne kilijukkaat niin somastih hykisee~ (hailuodon kiljuhanhet, 

montako jäljellä)

~taivaanmäkärä se hykisee~ (vuohi)

~sekös hykittää pohjatuule eillä~ (taivaanvuohi)

~hykkelikköä~ (mättäikköä)

~siin tule joskus oikke hykhäk kon viarat tuleva tietämät~ 

(hykhä eli kiire)

~ete tul hykhäkkä~ (kudottiin verkot ajoissa, kiirettä inhoavat,

vrt. vastenmielinen kellon mukaan eläminen, vastakohtia)

~älä nii hykhäkkä lähr~

~tyihä ku hykköv vakka~ (tyihä eli tyhjä)

~hykli, viklo vettä täynnä~ (hykli eli viklo, tietää sadetta)

~olek siä kuullu hyklyy jo~ (valkovikloa, keväällä)

~se on verkkomiehen lintu, ja sillon kun kuulet hyklyn eänen, 

elä mene järven jeälle~

~hykly kansa kylmiksi säiksi ilmahan nousee oikeen~

~hykliä ja sieppuria ja kulvia pyythään ansalauvoila~ (vieraat

laudat, omat suolinnut)

~hyklynviklo~ (kaksi nimeä)

~hauki kutee kun kuovi hyklyttää~

~hykly se un täällä joka niin hyklättää keväillä tuolla rannalla~

~ei maha vielä tähän suveen tulla kesä kun eij oo vielä kuulunna 

hyklönkää eäntä~ (vrt. viklon)

~kualetti taivaallet tuan hykyrin~ (valkean pilven)

~peeppohan se hykyttää~

~oi voi ku laps hykättele, kuka sem peljättänn olle~

~syvä hykähtel ilosta~ (sydän, ilon kautta)

~ko yhtäkki näk ni, hykät siit sillal vaa, siit kärmest~

~mnuul o nii ark veri et mnä hykäytä ai vaa~ (säikähdän helposti)

~iha hykkäytti hyvän mielen ku sie sellasii uutisii huastat~

~erittäin se hykäsöö kuiva rovijo kum märkä~ (leimahtaa tuleen)

~se lenteli ja kukerteli ja hykätteli siinä~ (kyyhkynen)

~se hykkäöttel ihteäsäk ku ol niih hyvillää~

~ei auttan mikkän kuri, ko hylkkei nii pali oli~ (pyhämaan hylkeet)

~toiset kyl syäp hylkehel lihaa~

~jo sih tulee se hyle puhaltamah hengitysaukolle~

~lihava ku hyle~

~lähetää hylkee pyytöö~ (seiskari)

~hyvä on hylkie meressä, kalat syöp kaikelaist ja vettä juop vieresteä~

(meren lapset)

~ja sillon, vuannahaa oli niin äärettömästih hylijettä sitte tuota~

(äärettömästi hylkeitä, hailuodossa)

~tääll om pyyetty, sillonko me on oltu poikasena verkolla hylkheä~

(vesisaaressa, omat pyytäjät)

~pitää taas kuuloja onko merikarviaaset ollu hylykehes että tietääs mennä 

sielt ostamahan nahaan~ (hylkeiden määrästä, pohjanmeri=hylkeiden meri)

~mie ole käyny joka talvi hylkees~ (lavansaari)

~sitä pittää hyvin taitel liikkuas siinä hylykeesä jos, pelekää että 

se näkkee~ (oikea eli luonnonmukainen pyytäminen, vaatii taitoa, 

vrt. ostoaseillaan hylkeet sukupuuttoon ampuneet läskit)

~keväppuoleen ne kuluki tuola jäisä hylykeisä~

~sieltä ovat miehet hylkheessä~ (alatornio)

~meä ole koitelt hylettä voiteeksi~ (rasvaa, pakottavaan sormeen)

~hyleheinä, silläha parannettaa sitä hyllee~ (ajosta, maariankämmekkä)

~siit mie rupesi hylejahtii ja käi hylkeitä ampumassa~ (laatokan

hylkeet eli norpat)

~täällähän ne enemmittäin Narvam puol ain, siell oli parraat hylejjäät ain~

(tytärsaari)

~ko ov vain hylijekkevän~ (hyljekeväänä, saattoi nähdä satoja hylkeitä 

jäällä, saloinen)

~kynttelimpäivän aikaa oli hylekokous, hylesauna ja sellaista~

(hylkeenpyynnin alkajaiset)

~hylemiähet menivätten saarenrantoil vaan~ (sulan aikana)

~hyljenahankappal siäl al ol ettei lyänyt takas suajakelil~ (nahan palanen, 

rantalaisten suksissa)

~hyletangossa ennen käyttivät hyvää lylypuum pohjaa~ (suksimaista jalasta, 

jolla maaten lähestyttiin hyljettä)

~hyleverkko on arvolleen kuus jalkaa korkia~ (omat keinot, 

eivät aiheuta sukupuuttoa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)