~hyliyä~ (sammakon kutu)
~mennee kun suahon ja se oh hyljysavvee~ (hyllyvää savea, järvenpohjassa)
~hyljysuoks sanottii~ (hyllyvää suota)
~maantie hyljyy, kun savi keväil rupeaa liehumaan~ (vieraat tiet, omat savet)
~se kesti kauan hyljyy ennenk se puhkes~ (suon pinta)
~neva hyljyy~
~jänkä hyljyy~ (suot, nevat ja jängät)
~se Tuohikaislammi hyljää rannoiltaan, jos astuu sammalrannalle~
~voija hylkieheral~ (heral eli rasvalla)
~hylykeenkuutti~
~ammuimma yhen hylykehenkuutin~ (väärin teitte, kalajoen viimeiset
hylkeet)
~oli pantu hylkeennahkaa suksen al et pääsi ylösahteestki~ (ahteest eli mäestä)
~hylkehnahasthan ne ennen tek kyttäpussii~ (metsästyslaukkuja,
omat kytät)
~hylkeennahkain kontti~
~om minul yks kerta ollu hylkehnahkaset hanskat~
~o hylkkenahkane omatunt~ (huonosta omatunnosta, vrt. väärältä tuntuva
eläinten ampuminen, liian helppoa=ei kuulu suomeen)
~o semne omatunt ikä hylkkenahkane rep~ (nahan käytöstä tuleva huono omatunto,
vrt. hylkeiden väheneminen)
~hylykeempenikka~ (kuutti)
~on niil lihava ko hylkeempoika~
~hylkeempoika oli tarkka se jos kuul ääntä silloon s oli alahal~
~mie ole käynt joka talv hylkiipyynnis Luatokal~ (hylkeiden määrästä)
~parikiv viikkoo olivatte hylkehpyynnös~ (rantalaisten / saarelaisten elinkeinoja)
~talvella Siprin päivältä alettii hylkeenpyytö~
~tyttäre miehii on hylkeepyyvös jääl~ (tytärsaaren)
~hylökee päkilä voijettii kippeitä~ (päkillä eli rasvalla)
~paalinen keitethim pelekkä hylykher raato, ni sitä sakila kokhoj ja se syöthin
kerrala kaikki~ (simon hylkeet, järvi vai joki)
~hylkkerasu o semmost ete siit vesikä ollenka läpitte menk ku sen kans saappajas
voitele~ (rasu eli rasva)
~talvel rasvasiit hylkeerasval~ (jalkineita)
~hylykeerrasvoa piettii rohtona~
~hylkeerrisa~ (liha, vrt. rissanen)
~semmonem pikkane hylki~ (rymättylän hylkeet)
~sitä hylkipaljoutta kuim paljo oli~ (koivistossa, suomenlahti=hylkeiden lahti)
~hylykiä risattihin~ (paloiteltiin)
~ne oli hylykejä vahtaamasa siellä karisa~ (himanka)
~hylkiharva~ (verkko)
~kyl täältäki enne käytii hylkijäis~ (pori)
~tuosa oli kaikkeim parraat hylykijäät~ (hyljejäät, pyytämiseen sopivat)
~sielä hylykijäisä piti joskus maatap päivätolokulla~
~noli hylkilenkalla ja niiltä kaatu vene~ (hyljenuottaa kokemassa,
kuulostaa vieraalta)
~hylykilihaa täällä syöjähänki ja keitetäänki~
~taisiva vekaralaiset tulla hylkmuisku kontis kute minkänkaltast äänt kuulunu~
(hylkeennahasta ommellut jalkineet, käytetty jäällä, karvapuoli ulospäin)
~sattu pääsee hyvvää hylkiparvaa~ (merikarvian hyljeparvet, sukupuuton aika
=viimeiset 100 vuotta, vrt. "suomen valtio")
~hylykipiikki~ (vekari, hyljekeihäs)
~hylykirääsy~ (hyljeverkko)
~hylktollukat~ (tallukat, hylkeennahasta)
~tännek kivertimmee astin niillä on olluh hylykiturkki~ (kivertimmee
=polven alapuolelle)
~tuor ruusikuppi ja saat hylykivelliä~ (savikuppi)
~hylykiverkkoja siinä matalallaijasa pijimmä~ (hailuoto)
~parettail laskettiin ne hylykiverkot~ (ii-joen viimeiset hylkeet,
selvästi verkkopyynti osa sukupuuttoa)
~urpaanussa uuvet vastat kelepoovat kylöpii, sillo joutaa vanhat vastat hylökii~
(urpon päivänä)
~ei sunkaan niitä hylykiä ollenkaan sovi~ (nahkiaisia)
~ne hylykii ihimiset sitä majetta kesällä~ (vrt. madot)
~se hylkii ommaa miesthä~ (vrt. vieraaksi tullutta)
~se kyllä hylyki lume sittä~ (suksi jossa tuohta jalan kohdalla)
~jopa se alko hylkihmään pakkasta, ko tuuli pyörähti läntheen~
~paatti on veen hylkiöllä~
~se on tullu vanhimat enämpi hylkihöön ku se nuorin~ (lapsista,
vrt. liian nuorena saaminen)
~voi hylykiö, että minuva hykähytti~ (suututti, poikien kolttoset)
~vesi hylykkyy suon silimäkkeessä~
~se ruuhi o hyly hallus, se o aikas palvellu~ (naantalin ruuhet,
oikeita suomalaisia=maan joka kolkassa)
~ku kenkä tulloo vanhaks, ni mitä sillä muuta ku viskuap hylkyy~
(kaikki luonnon aineista=ei jäteongelmia)
~ei se joutanna kärpärruato hylykkyyn~ (vrt. haltijakuvina
käytetyt nahat)
~tie ruokua vua sev verra ku mänee kaupaks ettei jiä suotta hylyks~
(kaupaks eli syödyksi, sanan alkuperää)
~kettu tuli mun etteeni polluulla~ (pyhät hetket)
~ei toi pistohylky meinaav vaan tosta kyljestäni lähtee~
(jatkuvat pistot, vrt. alaselkä)
~ne oli hyviä ja ne oli hyllyyt lämpysiä ja~ (tuohikengät,
omia töitä joilla todistetusti tuhansien vuosien jatkumo,
vanhimmat löydetyt yli 2000 vuotta vanhoja)
~se oj ja hylky vihain kun sil porsaat o~ (metsäsika, vrt. mäyrä)
~se ei hylyky koatunnu~ (juurimani puu, kirveitä vanhempaa perinnettä)
~hylyn suur hauk~
~ol lunta paksult ja hyvä hank~
~hyly kova pakkaine~ (omat voimasanat, vrt. hyljejumala)
~voikukkaheinä oh hylykyheinnee~ (vrt. maukkaat lehdet, syötävät juuret,
vieraan viljan vääristämät)
~meije vene ol yhe vuuvve iha hylkyheitton~
~vieläpään se Maikki sai miehen itelleen vokoteltua vaikka ol hylykyheittona
jo par vuotta~ (miehet=helppoja saada, vaikeita pitää)
~panhampa hylykyri tuohon vuopajan suuhun ettei tukit mene tuonne vuopaijhan~
(vuopajan=lahdekkeen)
~ei Jumala huoli, eikä Piru pirä kiirettä~ (vrt. alkuhenget, pi=yö,
vrt. päivä ja yö)
~ne kahella käjellä hylykyttelivät emännät vaa isossa korvossa~ (taikinaa)
~se monesta kohti kiehuah hylykytteli~ (hete)
~tuulla hylykyttellee se vielä~ (tuulee hiljalleen)
~kyllä sitä nuorena tanssatah hylykytettiin~
~se joka keväällä hylykyttää soilla ensimäiseksi~ (viklo)
~on omenat hylkyvil kun niit on jokaisen puissa niin mahrottoman paljo~
(omenavuodet)
~hylkä~ (ylkä)
~vesi hylykähtelöö suon silimäkkeessä kun sel laejoilla astuksii~
~veen kansah hylykääty poes~ (säyne, täkyvasusta)
~hylkääty noille pahoille viroille~ (tavoille, vrt. viro, vrt. metsän
emo Vir ava)
~ehä sellases hylleikös ihmine voint kulkee~ (hyllyvässä maassa)
~mustikat hyllennettiin kivivaissa~ (survottiin)
~suolevä, se on hyvin hylleveä, rannolta se kesttää miehen kävellä~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
