~laskuja~

~liejum puror ranta om pettävöö, semmosta hylliä~

~laine hyllittää venettä~

~on kun kooli hyllyl~ (yksikorvainen savikuppi)

~luska nualttih ja viätih hyllyh naulah~ (omat tiskit)

~sehä oli se hylli toata korkea joss oli ne varvit~ (hyllyn varvit)

~älä vaa sinne hylly putto~ (hyllyvään kohtaan)

~niist tulkii aika hyvä hylly~ (survos, ahomansikoista)

~mustikkahylly~

~suo vaan hyllyilöö~

~nii vesperäne on reunimaine sarka, jot senku hyllyvellöö ku siin kävelöö~

~se ku ol semmone pehmijä paikka ni ne nimittel hyllykkeeks~

~se oo semmosta hyllykkiä se järver ranta~

~hyllykurikka~ (puinen survin)

~hyllysavess on aena jonkuverraa hiekkaa muassa kumpuamassa~ (vetelä savi, 

kuohusavi)

~mää e ainakaa uskaltas men hyllysual, puttois viäl maa al~ (hyllysuot)

~ko toisee reunaa tallaa ja hytkyttää nii toinekii reuna hyllyvää~ 

(hetteellä)

~semmosia hyllyäviä paekkoja pittää varroo~

~hää nii liekku ja hyllys et yli ei pääst kuikkaa~ (ojan yli)

~veri hyllys tulla haavast~

~hyllyväinen on auki niin kauvan kum puhumaar rupiaa~ (lapsi)

~ku on nahkalähteit, ni siin kohral maa oh hyllyväist~ (piilolähteitä, suossa)

~astu ihan kuh hyllyvällä sammalikolla~

~se aivan hyllyy ettei siinä mitääm pohojaa ole~ (neva)

~niitä kazvo hyllyväs suos~ (kurjenmiekkoja)

~mis hyö äkkiistää valmistuut siis tulloot hyllyväks~ (muuraimet)

~moan sisästä hyllyy kevätkylmä~

~kevätjeä on kun sysvakkoa, se hylleä ja vie silloin kansa~

(sysivakkaa)

~monta kertaa tiet sellan hylläjäät~ (keväällä savimaalla)

~tuli kovat sathet päälle ku kaivoa kaivethin, ja niin pääsi hylläämhän 

kaivo täythen~ (vieras syvälle kaivaminen, oma kaivo-sana, vrt. lähteet, 

hetteet)

~väryväinen hyllää käesä~ (elohiiri)

~se hylli niin että portaat piti panna~ (suo)

~se o ihan tyynenä niin tullah hyllöttellöö~ (maininki josta 

ennustettiin tuulta)

~maetovellipata hyllöttää kuohuksissa~

~hetettä levveeltä hyllöttää suohaavassa~ (haudassa)

~tokka hylmyää takasin~ (porotokka)

~se hylymää maallep päin~ (jäälle noussut vesi)

~tuola jo Tekla juosta hylpyttellee~ (etunimiä, teka, tela)

~no eihä nyt lapsen tantsuust, koha män hylpytteel~ (luonnon lapset,

vrt. vieraaseen elämään pakottaminen, "skoulut")

~hiä hylpytti lasta~ (hypytti)

~sielthä ne lapset hylpyttäät kottii~ (kaikki hyvin)

~puuro kiehua hylypyttää~

~veem piteä hylypätä, ennenkö siihej jauhot hierimellä sekotetaan~ 

(puuroa keitettäessä)

~mie serpakol tarkast siint oti pois jäät ja hylseet, jot se vee pinta ol 

iha kirkas~ (terijoen kieltä, serpakko=kalahaavi)

~joka kevät se luopi nahkansa käärmet, rissuun tartuttaa~

~mettä on niir ryypiintynyttä, on oksat jeenhylsteesä~

~valkama rantiet oliit kaik jeäs, sellaista hylstettä rannoillakii~

(rantiet eli reunat, vrt. ranne)

~hyljätynheinä~ (ketohanhikki)

~hylätynkukka~ (vuohennokka / voikukka)

~hyljätynkukka~ (niittyleinikki)

~siit mie hylkäsi koko vennäi kiele~ (pakottamalla levitetyt

mannekielet, vrt. pakkoenglanti, pakkoruotsi, vrt. sukupuuttoon

kuolevat omat kielet, vrt. vieraiden etuja ajava "suomen valtio")

~joka hyvän hylykää se pahan löytää~

~minä aina hylykäsij joukon nukkummaan~ (aamukalaan lähtiessäni)

~hylätääm pois tuo koivu kuormasta, ei siit ook kuitenkaas suksipuuksi~

~kyllä se niihem Mikon tarinnoihel lukkuum pittää hylätät täähik~

(valehtelu ja hyvä mielikuvitus, eri asioita)

~ampumatam minä hylykäsin~ (imettävän jäniksen, tuliaseet + omista 

tavoista vieraantuneet miehet = tyhjät metsät)

~siit mie hylkäsim pois sen iha tarkkaa~ (tupakanpolton)

~mehtä hylkäsi~ (päästi peitosta)

~sitten kun taluon tuli miniä nin, sittem minut hylättiin sieltä~

(orjatyöllä pyöritetyt talot, vrt. "yritykset")

~siinä korvassa hylykää niin ettei siinä pääsem maahan~ (kosken 

korvassa, veneellä)

~se piti allaalta päil lähtteäl latommaa, että se hylkkää vein~ 

(tuohikatto)

~voara sem piliven hylykejää poes~

~nuin hytkyttelin ihteäni niin että vesi rupesi hylykeemään ja sillä laella 

peäsim poes~ (jäistä)

~siältä pohjasta hylkää ylöspäiv vettä~ (uhkuavannosta)

~suolle kun hylykäs vettä niin ei siitä nyt yl piäse~ (kevät!)

~puu oksar reijästä alako hylätäk kusiaisia~ (jokainen puu=jonkun koti,

oikean suomen kantavia ajatuksia, vrt. mannejen "metsätalous", vastakohtia)

~taivahammäkärä taivahalla hymeltää~

~on olluv viimme yönä sev verram pakkasta, että oli aamulla veem päällä vähä 

jää hymelyvä~ (riitettä)

~se hissutteluo ja hymertelyö~ (hymisee)

~päivän hymerrössä~ (iltahämärässä)

~semmosen hymeän äänen kuulin~ (aaveen äänen)

~kaukaine hyminä~ (ukonilman lähestyessä)

~tuulen hyminä kävi~

~vanhapiika pitää semmosta hyminää, että kätkyt, kätkyt, kätkyt~ 

(taivaanvuohi)

~osu tulleev vilpee ehtoo eikä käynyt tuuli eikä pilviä ollut taivaalla 

ni sillon ei ollu hyvät hyminät~ (hallan uhatessa)

~laollooh hymissöö siinä~

~itekseel laps hymisöö~

~kaike yötä hymisiit korvissai~ (sääsket)

~se jo vähä hymis kum mie läksin ulos~ (ukkonen)

~tuuli hymisee~

~se nuin hymäjää~ (taivaanvuohi)

~kyllä sielä aika laila tuula hymistää~

~syö hapannei marjoi hymmistellöö~ (puistattaa)

~sillet tulloo suurempki vilu kun se noe hymmästellöö~

(vrt. pohjasen viilentämät, silti hyvä olento, tietää kevättä)

~iha hymmästytti kun kylymääv vetteem pit männä~

~laps kävelläh hympertää~

~sattooh hympräytti~

~ku se paeskoo siitä hympsystä~ (hyppyristä, suksilla)

~hympsähti istumaan kelekkaan~ (oudoksuen?)

~hympsähytti haulikolla riekkoa~ (vrt. riekottomat metsät, tuliaseet

=eivät kuulu pohjoisen häiriöille arkaan luontoon)

~hympyrä~ (jyrkkärinteinen mäki)

~ei se uutena ollessan ottanna henkee vaekkoes juosten männä hympässynnä 

tämmösettii mäenkinkamat~ (uutena=nuorena)

~jossei juuri hymysä oos suu niin silimät oli semmoset lepposet~ 

(miehellä, omaa kauneutta)

~hymy kuuluu, hääjoukko tulee~ (hymy eli torvensoitto)

~semmoist hymyä~ (pitivät metsänneidot, vrt. eläinten äänet)

~sieltä kuulu semmone hymy, em mie saanus selvää mitä nes saarnasit~

~kävi semmone hilijanen hymy~ (tuulen)

~kyllä se on korrea, hymyhaovatkim poskissa~ (hauvat eli kuopat)

~tuuloo hymmyilöö~

~humisee ja hymyilee~ (taivaanvuohi, vrt. ukkosen eläinhahmo)

~sannoot jot se pittää vähä hymyvellä mut ei kiehuu, muite tulloo viruvaa~ 

(marjakeiton, poreilla, venyvää)

~hymykuoppa, se on enimmiten kaunhina pietty, niinku se onki kaunhilla ainaki~

~hymysuin se mieluisan työn tekköö~ (omat työt)

~hymysää~ (poutasää, saa hymyilemään)

~ossoa se nuinnip pien laps hymytä~ (hymyillä)

~illalla pikkusen hymähtel~ (ukkonen)

~vähä hymäht toise puhiese~ (vrt. paheksui)

~lumi loajalta paenuah hymähttää~

~ampua hymähytti haulikolla koppeloa~ (ampujista puhutaan vieraina,

vrt. maan autioittaneet lantalaiset, vrt. lantalaisten rikoksia 

puolustamaan perustettu "suomen valtio")

~huhkain hymähytti nin että jouteh heräs~ (vrt. huuhkajattomat metsät)

~ukko ei kun laolaa ja hymmäelöö että hänellä on kaloja paljo~

~naoroah hymmäeli itekseen~ (hyvä mieli)

~liekkö tällä viikolla ollu yhtääp päivää, ettejj oesiv vähä hymmäilly~

(ukonviikot)

~iän hymäleitä~ (jäähileitä)

~pökköö se portti jo onkim mutt on siinnä nyv viälä vähäh hymällään~

(pökköö eli laho)

~ollahan hymäläsillä~ (arvuutellaan)

~hymöiläl loihut~ (luettiin sille joka ei keksinyt arvoitusta)

~tuul lunta katolta hymmäöttellöö~ (omat kodit)

~hanki puottooh hymmäötti~ (kevät!)

~mie jäin sillon hymhäm mitä nuot oikein on nuop pikkäkaulaset, onko nem 

metot vai mikkä~ (oma oppiminen, kestää läpi elämän)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)