~nii myö sit mäntii hyngerrettii~ (tanssittiin pikkutyttöinä,
oikeus omaan lapsuuteen)
~miekii muista ko olim pien, ne lauloit hyngersiit~ (mummot,
omat opettajat, vrt. vieraista asioista puhuvat "koulunopet",
vastakohtia)
~hyngää laulua~ (hyräilee)
~pitteä sellaista pientä lauluu taih mitä hynäjeä~
~heä ain hynäjeä niitä ommii laulujoa~ (omat laulut, omilta
kuullut / omasta päästä keksityt, vrt. aivopestyjen "pop musiikki")
~hynisee~ (taivaanvuohi)
~niiku hyniteltii sen kans~ (puheltiin hyvitellen ja hyräiltiin,
vrt. hynninen)
~se poratak kollotti niin kauhiastij ja tuos se hynki sittev viä
penkillä ison aikaa~ (lapsi, tunteiden aika)
~taitaa hynkiä emännäksi, ku rupes niin kauon olehen~ (miesten
hölmöydestä, tunneasiat=menevät ohi)
~kylmiä se vua pohjatuul hynkii~ (pohjasen aika)
~jo se meitä sielä sitten hynkkyytti paikasta toisehen, paljom met
näimmä kyllä~ (kaupungissa, paljon vierasta, keskusta=täysin
asumiskelvoton paikka, lähiöt=lähes asumiskelvottomia,
keille nämä alueet on rakennettu, ei ainakaan suomalaisille)
~pohjanen ploosaa, etelä hiljaa hynkäilee~
~se hynkkäs vaikka kuinka kauvvaj jäläkeempäi~ (lapsi, nyyhkytti)
~siinä se silmän eissä kiehtaa tuo hynniine~ (hyttynen)
~asiat meni hynnän kaulalle~ (hynnä, hynny=naisen sukuelin)
~kun lapsi tahto pakkaotak käsittelemään elimijjään niin äetit sano
että elä hynnään koske~
~mitä sie ralliloi hynnyttelet~ (hyräilet, r=l, lalli)
~oikei kauva ko hynnäilyö jottai vanhua lauluu, ni se nuotti löytyy kokonua~
(nuotti eli sävel)
~kaikellaisii hyntiisii siellä ulkona lentelöö~ (hyönteisiä)
~ainhan sitä hyntryytteliit mitänepuit päiväm pitkää~ (mitäne puita,
omat puu-hat)
~siin kelkas o Pijata hyntteet, hammeet, hassat, kaulavaatteet, esliinat
ja iha uus toppatäkkikii~
~saonasta tullessa ei pantu mittää hyntettä piälle~
~nouskaappa ja pankaa hyntheishin~
~löevät hyntteet yhtee~
~korjaama hynthemä ja lähemä poies~
~soon vähäänen hyntti~ (mökistä, myös hyntty)
~karkeliit hynttyiliit~ (hyppivät, jäniksenpojat, oikean luonnon aikaa)
~onko sulla ny kaikki hynttyymet joukohnas~
~kyl nyt on kesä tulos ko kaike karvasii hynttysii ilmas lentää~
(kesän merkkejä)
~ei sitä nuiv vähillä hynttyillä ossoo ulos lähtteek, kun on näin kylymä~
~hynttyyt kaenalooj ja lähetään saonaa~
~miä tuli Mikkelistä kaik hynttyinei tänne~ (ristiinaan, oma lähelle
muuttaminen, mitä kauemmaksi menet sitä vieraampaa elämästä tulee)
~viijjäh hynttyytäppäs tuota lasta saunnaan~
~tuultah hynttäelöö puskupäesti~ (puuskittain)
~tuossa yks eokko männäh hynttässöö saovva käessä~ (vrt. "sauvakävely")
~eiköhä jo lähetä hynttäsemähä, ko pimijä kohta päälle painaa~
(päivän lapset)
~Heikki hyntystää Hynnilän Hilimoo~ (heilastaa)
~ota hynttys ja laputa~
~nehäv valtimolaeset kulukkeeh hynttäsivät yökunnissa~ (kesäisin,
eivätkä yöpyneet kotonaan, liikkuvan elämän jäänteitä)
~se hynytteä, hy-hy-hyy~ (taivaanvuohi, vrt. joiut, omat laulut)
~se on hyvä hypehistähä~ (hyppysistään)
~paleltu hyppeet, ku ulukona oli nii kylymä~
~net käytit jauhoja, hypehellä panit sekahan~ (oudoksutut
jauhonkäyttäjät, salla)
~minä kyllä syön pikkuahvenen hypheistä~ (hyppysistä syöminen,
omat pöytätavat)
~aina nii hypheel läpi vettääk ko kehrää että se tullee~
(vetää loimilankoja, tasaista)
~harri kummassaki hypheessä~ (oikeat pyyntikalat)
~niitä tuli kaks tynnöriä yks kappa, kahamalo ja koura, vielä hyphen
verran päälle~ (hyppysellinen, omat mitat=oikeista asioista)
~älä kourallista ota, hypöhölline vain~
~se pinkoo niin kummastij ja hyppelee~ (heinäsirkka)
~hyppelöö kun kemppaener~ (sylkikaskas)
~pääsiäispäiväaamuna katteltiin aurinkoo sittek ko aurinko hyppeli,
silkil läpittes sittek katteltii~ (vrt. renkaiden / silmukoiden
läpi katsominen, vrt. etusormen ja peukalon, pääsiäisen taustalla
päivän palvontaa)
~rakkeita hyppelee tuola kentällä~
~sude ja ketu hyplivä~ (rauman kaupungin alueella, oikean luonnon
tuhoutuminen=viimeiset 200 vuotta, vrt. elämän vastainen
"teknologia")
~lapset hyppelie ulkon, kun on korea ilma ja lämmint~
~mep pihah hyppeleh~ (lapselle, vrt. pihattomat kaupunkilaislapset,
onko rakennettu tahallaan paikkoja jotka lisäävät henkistä
pahoinvointia, tahallaan vai hölmöyksissään, molempi pahempi)
~kyllä myö on hypelty toisetkin naittaiset ja häät~
~nuoret aina, parin ottanhet ja ringin sisälä hypelhet~
(vrt. pänttäsivät skouluissa vierasta tietoa, ja jäivät yksin,
varastettu nuoruus)
~vielähä se Ulla keträtäh hypeltää liinoja~
~hypenet roaputettii pois~ (sienen helttakerros)
~älä sit samaa parsimustas nyv viikkokaupal hypertele~
(hitaasti edistyvät työt, merkki väärästä työstä,
vastahakoista)
~se ni hypertellöö hyppisijjää~ (vrt. taikominen, loitsut)
~silimijään siinä hypertel ja ihmettel nukuttamista~ (lapsi)
~yks hypertää, toene häpertää, kolmas takana tanssii~
(omat tanssit, henkilökohtaisia, vrt. omasta kiinni pitäneet
amerikan intiaanit, piiritanssissakin jokainen liikkuu omalla
tavallaan)
~hyyppiel ova vähä suure silmä ja semmone hari tost otast~
(hyypiällä eli huuhkajalla)
~hyypjö huusiva Rapassuam pellon taka~
~huuhkaja ni se on tääl hyyppiä~
~kum minuv vaimoin kuoli niin tuli hyypjä huutama~
(vrt. sielulinnut, toteemit)
~hyypee se o sellane lintu, se ko huutaa kevähel ni mummo ain
sano jot harmaa ko hyypee~
~Rajakyläm poika löys hyypeem pojan, ei osant viel lentiissäki~
~hyypiö harmakkainen vilulintusen suurus lintu~ (peipon suuruinen,
pikkulintu, nimien paikallisuudesta)
~on kun hyypi hävitetyssä maalimassa~ (vrt. hakatussa metsässä,
eläimille hakkuut=maailmanloppuja, vieraan ahneuden ilmentymiä)
~sie uot ko hyypii siel tuvan nurkas~ (hyypiään vertaaminen)
~älä kaikot ääntäs turhi, huurak koo hyyppi metäs~
~hokee niinko hyyppii~
~piäki o harmua ku hyypiä~
~nii on tuoki mies harmoassa niinku hyypii~
~hää on hallis niiku hyypee~ (hallin värinen, hopeanharmaa)
~tukkaki ol ihan harmoo, nii ol hyypiin harmoo ku on ihan harmoo~
(hyypiän harmaa, omat värit)
~ne siinä hypiskel~ (jänikset)
~jänis siellä ommie aekojaan hypikselöö järverrannalla~
~ne panivat sen kohveron hypinlauvallen, jotta se lens ylös seähän
ja mäni tärviin~ (kohveron=rupisammakon, näin käy kun oma luonnonusko
(lusko) korvataan vieraalla, lapsilla ei mitään käsitystä siitä miten
kohdella eläviä olentoja)
~se poika hypisteli nuan käsiänsäk kun ei ollur rasoja~ (lapasia)
~se on niin kans muv veressäni, täytyy aina jotain hypistellä~
(tehdä käsitöitä, omat jutut)
~se ei ol oikeen rehelliin ihmiin, tuppaa vähä hypisteleh~
(vrt. näpisteleen)
~hypistellöö toese ommaesuutta~
~hypistyst sitä vaa halkotöissäki syötii~ (jotain liharuokaa, hypistys)
~kyl se lujjaa kankasta oli ko määki hypistin stä vähä~
~hypistäppäs kuinka hienoa voatetta se o~ (sormin hypistely,
tunto=yksi aisteista)
~pakkaneh hypisttää nennee~
~siittä hypistetähän siittä~ (kiduksista silakkaa, sormin perattaessa,
veitsiä vanhempaa)
~hypittelie lasta, opettaa suottav vallattomaks~
~ei pieh hypitelläl laps tottuu~ (hypittämiseen)
~hypitteli lasta polovella~ (tapojen paikallisuudesta)
~tahtoi hypittelemään ihteän aina~ (lapsi, vrt. itsenäisyyteen
kannustaminen)
~hyvä onni hypittää paha onni painaa~
~noppapelis hypitettii kivvii~ (ilmaan, vrt. luita)
~sielä ne pojat vaim palluva kentällä hypittää~ (vapaa eli oikea suomi)
~et sie minnuu hypitä niiko Miinaa, joka paikkaa ja turhaa~
(manneille vastaan laittaminen, oikean suomen itsenäisyystaistelua,
vrt. "pomot", "työelämä")
~mull ejj oov vielä ollun niil lysti, ett oisih hypittäny~
~hypitytti mua ninkun renkiänsä~ (vieraat pomot, vieraat rengit,
mannemainen toisilla teettäminen ei kuulu suomeen, voitteko
lopettaa!)
~ei minuva nyt tunnu hypityttävän, nii että jeäköön se tanssiin lähtö~
(tunteen mukaan eläminen)
~mistä sulla niin oo hyvä mieli että oikee hypityttää~ (keskitie)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
