~laskuja~

~ol kuh hypy hiilliim piällä, ei malta ei vähheekkää olla yhessä kohin~ 

(hypy eli höytyvä)

~ann olla hypyjelemätä niittem muv vehkeitteni~

~se hyppyillöö kuh hypy hiilliim piällä~

~Saaraki son nyt niin hypykälä, ettei tiijä mitenkä solis, ko sillon hellu~

(kesä ja hellut)

~se on koko päivän hypylöinnyt tor rysän kimpusa, siittä mitääv valmist ot tullu~

~älä hypylöitte sitä ruppee~

~seun kun hypynhiilillä~ (levoton)

~hän hypyttä sitä~ (pikkutyttö, nukkea)

~ku laps o sylis ni hypyttä sitä~ (jotta oppisi kävelemään)

~s oli lapsista kovi hauskaa ko niitä tosa jalkaim päällä hypytettii~

~mitäs minnuu vanhaa ihmist hypytät suattapäite~

~täötyy stä kylymän käsissä hypähelläv vaikk ei mielikäät tekisi~

(kylmät kuut)

~minä jos syöj jottaa erikkoista, se sillon syväntä hyppäyttää~

(oksennuttaa)

~susi hypäytti pakkoon~ (pöytyän sudet)

~siit sitä ko nuon ikkää huisuttel se senko hypäht~ (lapsen kiikkupussi)

~toiset hypähti vaii, siinä ja istuvat heti takasi~ (hanhet, ammuttuani yhden, 

kesyjen lintujen "metsästäjät")

~sillom minä hypähin suksilleni ja lähin~

~säekähin että syän oli hypähtääk kurkkuun~

~se oksalta oksalleh hypähtää~ (käki)

~ei enään näjej jäneksiä hypäkälläkähää~ (tuliaseet + liikenne + metsätalous

=tyhjät metsät)

~ne on nuom meijäm pojat joka ilta hypäkäsä~

~ei sinne tartte nii hypänkenkäs mennä kyl sinne vähemmälläki kerkii~

(kiirehtimisen vieraudesta)

~ykssiij jalakkoisat hypästellöö~ (paikallaan, koiranpentu)

~tasakäpälää piti hypätäk kynnyksen yli~

~jänis lähti hyppäämään niittua~

~se hyppejää puijjev välit melekoset~ (kadonneet näädät, päiväeläimiä)

~se on hyvä hyppäämhän kyllä lohi~

~ei siin uo hiiren hyppäämää jälkee~

~hyvä hyppää neljä, tavallisestiv vaan kolme~ (askelta, metson 

sihauttaessa)

~om minä hypännyp puuj juurellekki mehtua~ (soitimella)

~kaks askelta se kerkiää hypätäk ku mettua hypätään~ (metsojen

lähestymistä, ei vieläkään kuulosta jousimiesten puuhalta, 

vrt. ansoilla pyytäminen)

~sillon se soijimmies hyppejää aena kun se hijjoo~ (hyppää

lähemmäksi)

~ne on hyppäämällä mennehet kun se soitimella suhistaa metto, 

se ei näje eikä kuule~ (omaa vai vierasta)

~ko se karhu hyppäis istuhman niin, tuli kyllä ämmille lähettäväksi~

~seppälintu hyppeä ylös ikään kirppu~ (kovakuoriainen)

~mänkää lapset etemmäs, kivemmurut hyppäjäät silmää~ (kiviä

sylkevät autot, kaikin puolin elämän vastaisia)

~sieltä hyppäjää, mie luulin koeraks~ (sutta)

~ei suah hypätäk kovala ilmala, se pittöö kävelemän~ (ukkosella)

~en ehtinä vaikka hyppäsin koko matkan~ (juoksin)

~räkkä saapi sem poroo hyppään~ (kiimingin porot)

~mää olen aikani jo hyppäny~ (etsinyt seuraa, rauhallinen 

omillaan olo=onnellisempaa kuin rauhaton seura)

~hyttyset alakaa hypätä~ (kesä!)

~vähänkös minäkiik kopelo hyppäsi~ (koppeloon vertaaminen)

~aina sielä joku möysä on ollu josa ne on hypänhe~ (möysä=mökki)

~vainone hyppää silmäsänin, se tiätää jottai harmia~ (elohiiri)

~mun syrämmeni hyppäh niij jukelin tähärej ja se niiv väräji ja taas ponkaasi~

~punsisuoni hyppää täsä ohimella~ (valtimo)

~veret hyppejää liikkeelle~ (hoidettaessa kipeää kohtaa kylmällä ja kuumalla)

~karva päälä, siitä kovettellee hypöstellee joko se lähtee~ (karva, liossa 

olevasta taljasta)

~vielähä se äettiij jottaet tehäh hypöttel̆löö ratoksee~ (ratto=latto)

~vilun hyreet käyp selkäjäin pitkin~

~kissa ol nin hyreissään kun häntä silittelin~

~nuin ku iteksen oun nii aena hyreksin~ (vanhoja lauluja)

~itekseen hyreksii~ (oma lauluperinne)

~ne on hyrövämpijä ne uistiahvenet ku onkahvenet~ (isompia)

~hyreästi palaa valkea, julmasti liekkiä~

~kissa kehree kun se semmosta hyrinee pitee~

~käy hyrinä~ (ampiaispesän lähellä)

~olhaa miula vuatetta tavallisesti piälläin, mutta koko matkan miula ol vua 

kylömän hyrinä~ (säämingin kieltä)

~ukkonen ei kovaa käynykkeem muuta pikkuse hyristeli~

~vilu vuan hyristelöö, liekkö taut tulossa~ 

~siit tulee sellai hyristys~ (puistatus, käärmeen näkemisestä)

~ku on kylmä, nii hyristyttää~

~älkää tähä hyrisemmään tupakko~ (kärpäsille, vrt. omituinen turhaan

tappaminen)

~se istu tottokivel ja hyris siin ittekseh kum miä menin tupah~

(takkakivellä, vrt. luki loitsua)

~hyttyset hyrisöö~

~saattaa ne kevväillä laulaak koriastin nekki, hyriseehän ne nekki~

(rastaat)

~ukkonee hyrisee kaukana~

~hyräjä laula~

~ne tul siihe että hyriis~ (pyyt, viheltäjän luo)

~allot mänyöt nii pitki selkeä että hyräjeä~ (vilunväreet)

~kehrääjälintuja on, ne oh hyristäny öisin~

~terhenti se jo vähä vilullaah hyristteek~ (terhenti=yritti)

~koira hyristi vetens pois turkistaas~

~enste rupes vilu hyrisyttäh ja siit alko päätäm pakottamah~

(tautien alkaminen)

~sulenkorennoll om paksummat siivet oikei, ku se hyrittää mennäh~

(päivänkorentoja paksummat siivet)

~Seppokiil laolooh hyrittää iteksee~

~ne menivät semmosta pikku hyrkkyä ommaa aikaans~ (hirvet,

oikea suomi=pitää yllä kaikenlaista elämää, ei pelkästään 

kyvyttömiä läskimahoja)

~se ol sellaine hyrkkänä~ (jäniksen poika)

~hyrky ol tehtynnä visakoivusta~ (puinen kiekko)

~hyrkkyy löivä~ (nuoret miehet, vrt. mannejen väkivaltainen

jääkiekko, "suomen valtion" tukemaa=takuuvarmasti vierasta)

~heä juoks yhtä hyrkyy kottii ast~

~sitä hyrkkyy oj jären kesä tulluk~ (pikkuhiljaa)

~ei jaksa tehä yhtä hyrkyvä alusta loppuun, täötyy välillä vetteeh henkee~

(tervon kieltä)

~mikä se on, ku miulta hyrkää ves oikiista silmästä~ (ärtymä,

tulehdus, hoidoksi kylmä keväinen purovesi / jäävesi)

~tul vilun hyrmäkkä~ (puistatus)

~semmoisia pieniä hyrriä~ (päästäiset)

~sillo ei viel olt auttoloi eikä mittiä muita hyrrittimmii~ (autoton

eli oikea suomi, voitteko palauttaa, elämän vastaiset keksinnöt

eivät ole edistystä)

~jo tuas vanahapiika hyrrittää~ (taivaanvuohi)

~siellähän ne kesäsessä ilimassa hyrrittää~ (kärpäset)

~karhumpenikka hyrrittää, se kehrejää~ (karhut=omat naapurit)

~huokuissa henki niim pahastik korritti, rinta hyrritti~

~siit keträis hyrri rihmoa~

~veskarpaleht hyrryvel silmist~

~se ol hyrrytellyn niit kivii~ (karhujen elämää)

~mnää karasi hyrrytin koko Turkumatka~ (juoksin mynämäeltä turkuun,

kyvykkyys, omia hyveitä)

~lapsella räkänen rinta hyrisöö, huokuissa hyrryttää~

~tuulla hyrryttää~

~sahhaa mulle, isä, tuon koivupölökyn päästä yks hyrrä~ 

(puinen kiekko)

~isä tek meille hyrrän nii että pan rullan keskeltä poekki ja 

pisti terävän tikun siitä reijjästä läpi ja sittes sitä pyöritettii~

(omat lelut, itse tehtyjä)

~lapset siäl niin hyrräilee~

~laulo hyrräil tuvas~ (oma elämä hyräilyttää, vieras kiroiluttaa)

~hyrrälintu~ (kehrääjä)

~niitä hyrräs siinä ja hyrisi~ (ampiaisia)

~ne senku vuosiit hyrräsiit rähmää~ (silmät, tulehduksen oireita)

~sillon ku oh halu ruvenna hyrreämää~ (mentiin kosimaan)

~tytö halu hyrreä poikain perrää~ (kevät!)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)