~laskuja~

~tehlään kalolles semmottia hyttyjä~ (havu ja risumajoja)

~särjehytty~

~sinnem mentiin ehtoolla olottamaaj ja tehtiin hytty puuj juurellen~ 

(näreistä, metsojen soidinpaikalle, soitimelta pyytäminen=ollut yleistä, 

taustalla täytyy olla jotain omaa, millä pyydetty ennen tuliaseita, 

ansoillako)

~hytty tehtiim mettääj ja, kuva puuhun, oksaaj ja siihen tuli lintu~

(kuvilla houkutteleminen, täytyy olla vierasta)

~kärpäist, seäsket ja kaik sellaist hytyt~

~kyl se niiv vikkelä on toi hyttyin ettei sit kii saa~

~henki se on hyttysessäe~ (hengelliset olennot)

~hyttysep polttaa~ (vrt. polttiaiset)

~hyttysiil hyö syöttäätkii poikiaa~ (linnut, luonnossa kaikki jonkun 

toisen ruokaa, vrt. elämän vastaiset "hyttysmyrkyt")

~ne hyttyset tulloo sen Simpan päälle~ (haudankaivajan, hyttysiksi 

kutsutut henkiolennot, "kirkonväki", uskottu liikkuvan suurina parvina,

vrt. vanhemmat hautapaikat, metsän keskellä)

~otetaan hämärä hyttyistä~ (hämärikköä maatessa)

~sil oli siä kalasauna, jokip piäni kiuvashyttyrä siin oli~ 

(kalojen kuivaamiseen käytetty)

~pakkanen pukurin poika vilun poika hyttyräinen~

~hyttysenkukka~ (voikukka)

~hyvä vuasi hyttysvuasi, paha vuasi parmavuasi~

~oma veri se oj joka hyttäälöö ja hytyää~ (säikähtäessä)

~ei saanup puhuakkan saunassa, piti ollav vaam puhumata ettei hyttöset syäny~ 

(laskiaissaunassa, kalenteripyhiin liittyvät tavat tuntuvat vierailta

/ pakotetuilta, kannattaa mielummin keksiä omaa, jokainen omat tavat 

keksinyt perhe=uusi heimo) 

~hyttöi pärräs koko yän korvassai~ (hyttynen)

~hyty~ (tuhkakerros hiilen pinnassa)

~sielä oli nin kylömä että minuva rupes hytyittämää~ (pertunmaan kieltä)

~eikö se poika viäkää herännyv vaikka minä sitä jo käyyn hytyyttämäs~

~hytykkäisethä miust pureksiit ennen saetta lopen kovaast~ (pureksii

minusta, ihmissyöjiä)

~semmottella oli hytyriä ympärillä~ (hytyriä eli havuja, yksinieluisen

merran ympärillä)

~päevä mennöö yhessä hytäkässä~ (tod)

~ne hytöhöiset tuppaa silmih~

~voi hyvä hytönen~ (voimasana=omia haltijoita)

~noit hytösläiseh häijyi on nii, ettei saas silmijäh aukki~

~oikei pienii hiutaleit hyventel~ (lumen hiutaleita, pakkasella)

~se onki hyventyny tuo ilima, ei tuule niin kovasti~

~vähällä se lapsen mieli hyvettyy~

~ku ilma pikkuseh hyvenie ni sittes se sulaa~ (virtapaikka)

~hyveneeköpä hän silläkhän jos sitä tukottaaki~ (haavaa, vrt. tulehtunutta)

~täytyy sil hyvikkeeks vaik kaks purkkii keittää~ (keittää hilloa, 

lapsenlikalle, rahankäytön myöhäisestä alkuperästä, ei kuulu suomeen)

~kun sem piti hyvilläs~ (oli hyvä, miespuolinen haltija)

~ei ne hyvilleän olluj jos se pihallet tul~ (käärme)

~soa olla hyvillään kuv voatteessa pyssyy~ (pienet eli suuret ilot)

~mää aattelin ko mä saisin kaheksankaan niim mää olisin hyvilläni~ 

(kaheksan kalaa)

~siitä se korppi tuli niin hyvillesäj jotta rupesi laolamaan~ (eläinsadut, 

omat sadut)

~ni et katto hyvin pärä vaan kun kei ettei kärmem pääl astu~ (halikon

käärmeet, montako jäljellä)

~pesvät vaan koreeks hyviv vetel~ (itsensä naiset, eivätkä meikanneet,

itsekeskeisyys=johtaa itserakkauteen tai itseinhoon, molempi pahempi)

~kohtelek koeraasiih hyvin~

~siäl voera nin tavattoma hyvi, oma väki teke tyät et rytise~ (oikean

suomen malli, vrt. suomalaisten työstä rikastuneet "työnantajat",

vastakohtia)

~no hyvästin nyt ja voe hyvin~

~hyvin hyvin elämmö, ilma isätäkki, tulemmo aikoi oikee hyväst~

(tulemme aikoihin, vrt. toimeen)

~sekij jo hyvin nokam päästä nipistää~ (kova pakkanen)

~ne hyvin tykkäs suolasienistä, joita veimme tuliaisiksi~ (ruotsin puolella

asuneet sukulaiset, oikea suomi=ulottuu kauas länteen, itään ja etelään)

~silimät hyvin kirrii~ (siristyy)

~se lentää hyvin samahan soorttihin kum pääskyyne~ (lepakko)

~ei ole ettäällää hyvim meijäm mökistä~ (oikeus omaan mökkiin, 

perusoikeuksia oikeassa suomessa, voitteko palauttaa)

~ei ne hyvim mustia ollu, pienissä mehtäjärvissä~ (ahvenet)

~ei niitä hyvim monta vihtis selekääsä ottaa~ (metsoja, vrt. tuliaseet,

vrt. tyhjät metsät)

~se o hyvi sen säre kuvu peräst kun särklahna kutuo~

~kyllä sillä katanta oli hyvin isäsä~

~isä oli hyvim mehtämies~

~en ou ennee tällä seihtemennellä vuotta kahekssookymmentä niin tehnyt hyvim mittään~

(87-vuotiaana)

~se tiätää rivvoo ilmaa ko varvusia hyvir ruppee lenteleej ja tirskumaa~

~niitä viimev vuanna oli hyvi~ (puolukoita)

~ja siinä hyvim painoa~ (harjusongen punotussa siimassa)

~tuasta hyvinkin ovat merkinnehet, kuinka jäät menöö ja kevät tulee~

~hyvinpuolin tavaskaasta ilimaa~ (tavaskaasta eli keväistä, unkarin tavaszi=kevät)

~hyvinpäi se lopultas kävi~ (hyvän kautta)

~puhuu aina hyvimpäin kaikki~ (liika hyväksi kääntäminen=muuttuu valheeksi)

~voi totakii hyvittelemiist~ (suutelemista, pidetään vieraana)

~vähällähän se lapsem miel hyvittyy, vähällä pahoittuu~

~kissoo kiitelläp pittää, hiän sittä hyvittäyttyy~

~kylä maar niitä sitteh hyvitettiij ja annettiij jottaih hyvvää kättee~

(itkeville lapsille)

~tottahan ne sit lahjovatej ja hyvittiväte~ (haltijaa)

~hyvä sana mieleh hyvittää~

~koko joukko piti hyvittää~ (kestittää)

~konnei niillä oos semmosta hyvitystä luantokappaletta kohtaa~ 

(luonnosta vieraantuneet, luontoa kaltoin kohtelevat)

~siittä ilmat hyviää ku on tommosta hyvänilman pilvee taivaalla~

~hyviötappuroeta keträttiir rihmaks~

~mitä mää noista mailman hyvyyksistä~ (vrt. ostetuista, ostettu ilo

=arvotonta)

~jos sillen neuvoo hyvyyrellä eli kovuurella ni yhtä kaikki~

(kurittomalle pojalle, itsepäisyys=kaipuuta itsenäisyyteen)

~sanohham minä ettei se korppi siinä hyvyyttään krääky~ (vrt. haaskat)

~iha hyvä hyvvyyttään se sen tek~ (hyvää hyvyyttään, vrt. rahasta,

vastakohtia)

~ehä niihe hyvvyyvvestä olt väliä, kuha ol möttöjä~ (tuohivirsujen 

nimiä, juva)

~siit hyö ol varustaniet kaike moailma hyvvyyvet~ (pitoihin)

~vaekka niäs luppoisivat ikkuise hyvvyyvve nii minä en hänneese mänis~

(lentokoneeseen, elämän vastaiset keksinnöt)

~kun komiastij jäät menöö niin tuloo hyvä vuasi~

~tuntu hyvält, kum pies lämpysien~ (omat ilot)

~hyvä elämä ei miul uo olt puutetta mistää~

~tiettäähän sen kun tyhjjee huastettaan, eihän se hyvällen ouk~ 

(tunnu hyvältä)

~kyllä se hyvempänä pysy ku se ol kylymä~ (sysmän sahdinkeittäjät)

~ei mithän niin hyyää hauetta ole~ (kuin pihka) 

~piisi oli hyä vethän~ (liesi)

~kennojen sisäll on sitä hyvää~ (mettä, vrt. lainasana hunaja)

~ne o kaikkii hyyvvii~ (parhaita, muikut)

~sitä laitettiih hyvvee hyväm parasta mitä osattiin~ (hautajaisiin,

oma=itse tehty, vrt. mannejen "pitopalvelut")

~mitä jukelin tähärem mullen o hyvää köyhään ihimister rahoja ottaa~

(rahasta tekemisen vieraudesta, tuntuu väärältä)

~siin oh hyväsäj ja pahasa~ (kaukana asumisessa)

~oikeen hyvällä sem puhuin sille~ (kiukuttelevalle lapselle)

~hyvällä hyvä soahaa~

~olimme yhreksä vuat Ville kans hyvvää~ (ystäviä, ennen naimisiin 

menoa, häiden vierastaminen=kertoo myöhäisestä eli vieraasta 

alkuperästä, omat häät=lapselle tuleminen)

~sehän on niin hirveän hyvveä sen Marin kansa~ (läheisiä, hyvissä 

väleissä)

~em min ook käynys siällä hyvähän aikha~

~kyllä sää oot hyvä toholo~

~ko tuohan hyvä kiviläjä loukhon niin kyllä siinä löylys saa~

(maasaunassa eli montussa, rovaniemi)

~sitte ko se tyveni niin niitä oli siellä kiveillä hyvä olehe~

(himangan hylkeet, montako jäljellä)

~hyvä huament uuteh taluh ja lapsen lykky lattial~ (uuteen taloon 

tultaessa)

~olkaappa nyt hyvä ja tulkaa juomhan saijjua~ (omat saijut, 

omista aineksista)

~em minä päätä oo hyvälläni syöny~ (kalan päätä, vrt. eläimille

eli haltijoille jättäminen)

~pantihiv välihin niin kuumaks jotta hyvä jottei valakiankarvaasia~ 

(kiukaan kivet)

~ne on teille omiksi hyviksi~ (kertomani taiat, oikeat noidat

=keksivät omaa, eivät toista vierasta)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)