~laskuja~

~siä jää silmäkki ulos ko tua hanki häikäsee niin silmiä~

~nälkäkin niät silmii häijäsee~

~pav vähä peittoo sel lapsen silmille, ette häikäse~

~se on nii korree että silemiä häekäsöö~ (kirjava vaate)

~häekäsöväh helakkata~

~tuleh helleh häekässöö silemiä~

~se sillä kaoneovella häekäisöö ja lummoa kaekki~ (lumoaa)

~on kova pakanen mut tuulikulta hiuka häikäsee~ (tuuli kulta, tuulen ystävät)

~kyllä sillä voe sitä vähäh häekästä~ (tautia rohdolla)

~ne poppelitha ne häekäs koko humalisto~ (poppelit, istutettuja vai oikeita)

~kylymällä ilimalla olthin kärpäset tantistunhet~ (kangistuneet)

~voi häikäle, ku ei nävyl laitaakaan~ (sisämaasta tullut, meren nähdessään)

~siihen häekäleet rupesivat tulta sytyttämmään~ (pihakoivun alle, pyhiä)

~on se ilone tytön häikäle, ei sitä suru janota~

~piliveh häekäleitä~ (höytyviä)

~koera häekälehtel ympärilä~

~tottapa siell on sev verram piliveh häekäreitä, ettee se oekeem paesta~

~piliven häekäröetä oli hyviv vähä taevaalla~

~häikösestä hiijjestä tulin~ (hiijestä, kaukaa mereltä)

~semmosta pilve häilettä vaan on aina ette aurinko pääsep paljo näkyviin~ 

(ohutta pilveä)

~se näkiki, siinä aitaiv välissä miten tullee semmosta pientä päätöntä, 

niinku elo oli ollus suuri se tulo, ja häilehtinhes siinä kujala~ 

(kuolleiden henget, elo=porolauma)

~Pellikamäil ol koko kylä yhtöine häili, siin häilettii nii et välist män ympärsee~

(häili eli keinu, jaakkiman kieltä)

~kun om pilivet iltamalla liikkukihosa, häilingisä~ (tietää myrskyä)

~näin kuuman aikana ruokatarpehet häiltyvät~ (pilaantuu)

~kunnialla olen kulkenut vaikkei häily hännästä ole kaanna~ (juorut, vrt. häilyä)

~älä häilyttel sitä ämpärii, ves läikkyy yli reunoin~

~sanot sie mitä vai tuul siu huuliais häilyttellöö~

~hiä ain häilyttellöö häntäjääsen~ (västäräkki)

~mitäs tuuli kiven tekkee, vähä se puutaki häilyttää~

~pyykkiä hoilotettiij ja häilytettiij järvessä~

~vius ne on kaik häilytetty, ei ne uo rynkäselkii eikä uo veäräkinttuloi~

(häilytetty eli tuuditettu, vipukätkyessä)

~ei pie ruveta lahuu puuta häilyttämää~ (latva putoaa päähän)

~sitä laskuo näi häilytettii ja sit koajettii~ (laskua eli kannua)

~syles häilytettii lasta~

~sehän on niih häilyvä kuv ves~

~Iita pojal o nii häilyvä luonto jot yhe ker o yhtä toise ker toista~

~häilyväistä hänenki elämänsä, ei siin ole mithään yhthääleppitoa~

(oudoksutut häilyväiset)

~älä siin nyh häilys sev veitten kans~

~kiikkuvakka kyllä häelyy itekseenni~ (vrt. kätkyt, konginkangas)

~mänkeä pois tästä häilymästä sanoivat kul lapset kihers~

~siint tul sellane häilä hutale ni mie saaoi jot kyl tää o Tilta kaima kaikeppäi~ 

(serkkuni mukaan nimeämästäni lehmästä)

~se hyvin kovastir räekäs kun ne häelät käv yhttee~ (häilät eli ukkospilvet)

~ompa aeka häelä tässä kantapura~ (iso kenkänaskali, pura, vrt. purra)

~häilä~ (kivienheittoleikki)

~se om männyt pohjam perille, järvempohja häelähteli näkösallel läeskähteli~

(jumalan mennessä pohjan perille, vrt. järven kuivuminen,

vrt. jumala=talvivuoden henki)

~silemissä häilähtellöö nii ilekeest, että mualima mustenoo~

~Jussim miel häilähtelee, täniän se o yhtä, huomenna toista~

~kyllä se sittev viiraa jos se pääsee häilähtään~ (heilahtamaan, pyssy)

~mikäs ihme teäl on, kons häntä häilähtää kons peä pyörähtää, kons on käpärät sekasi~

(häntä, pää ja käpälät)

~mitä sie otat nii pahakseis tämmöse tytöhäiläkkie sanost, ku on nuorii sannuot minkä 

sylk suust piästiä~

~en tiijä oisko siitä Ainosta niin vuativaan hommaan, se on vielä semmonen tytönhäiläke~

~pilven häiläke~ (hattara)

~missä hukka huilakehat, pitkähäntä häiläkehät~ (liikut)

~se oli aivan nuari tyttööhäiläkkä viälä silloon kus se jo miähenki otti~ (miehen

ottajat ja miehelle menevät, vastakohtia)

~ei semmosesta häiläkästä minkään o, tualla se lentää pitkin kyliä kunnei pysy 

eles kotona~ (kelvottomat kylänjuoksijat, vrt. kaupungin)

~häiläkkä vene joka kallistelhem pakkas~

~a tiä vene on häilätsy, em mie tule siihe~ (vrt. kiikkerä)

~häilyävät kuin Viron suet~

~menkää penekset pellolle ettettä siinä häilää muijen ihimisten tiellä~ 

(penekset eli pennut, liminka)

~nii männöö et häntä häilää~ (kiireellä)

~harvoo verkkoo ol pitkält, se häelää siel ja vettää tiukkoo verkkoo~

~kuil laps huokuu, se häilää, onnenkohta häilää~ (onnenkohta eli aukile, 

vrt. onni=suojelushenki)

~häelää ku olis tul hännässä~

~häelää kuv Vaettine suolaheenäaholla~ (omat ahot, kasvavat omia heiniä,

vrt. omituinen "kaskiviljely")

~kunnon ihminenhä siint tul vaik nuoren ol sellanen häilö~

~em mie tiijjäk mitee hiän häimeksinöön~ (ounastelee, häimeksiä)

~varitettuu kaljaa täytys kovi häimentäät melal ettei ols pohjaam palanu~

(kaljan keittäjät)

~ei se pelekkees sitä valloo ollenkkaa, se näöttää jotta se niin kun häemertys 

se kala kuv valo käöpi~ (tuulastusvalo, kalaan)

~häimiköipi~ (lunta)

~tulta häimiköip~ (ukkosella, leimahduksia)

~susi häimitteli lehemiä~ (omat sudet, vieraat lehmät)

~häimä~ (tallukan tikkauksessa käytetty särmäneula)

~häemä~ (pitkä sarvi, vrt. luu / sarvineulat)

~kun nees söi sitä männyn häimää~ (kuoren alla olevaa nilaa)

~häimä lyä kaimaa~ (sanottiin korvien soimisesta valittavalle)

~kirkkaas veles näkie hyvin kuinka häimät liikkuu niin kum pienet siivet~

(kalan evät)

~mitä hää siin kujasil häimäilöö, koi mää matkaheen~ (häimäilee)

~katsuo häimäilyö eikä ällyy~

~pimmeässä häemäelöö~ (hapuilee)

~se häimäinty ja jäi paikalleh ku pöö~ (hämääntyi)

~häimäin~ (haima)

~aurinko pikkusen näkyä häimöttää tuolta pilvien rausta~ (häämöttää)

~vanamuori kyssyy, kust siul nain on otettu, ja kui hänen nimi~

(nainen eli vaimo, uudet sukulaiset)

~kun ne, ne asu tua Porrasniitusa ensinnä, sittej ja siä se kehu että kyllä 

siälä näki, susia~ (viimeiset sudet, karkku)

~oli kuus seittemän sutta stes siinä sualla ku hän meni, ja ulvottiin kovasti~

(susisuot, oikeaa suomea)

~sano että hän pelkäs siittä mennäm mutta meni hän vaan, sano ettei ne mittään 

hänen tehnee~ (sudet, aikuiselle ihmiselle, vrt. susipelon lietsominen,

pelottelu=yksi keinoista joilla mannet yrittävät alistaa suomalaisuutta, 

älä usko "lööppeihin")

~see riihe lämmittäjä jos se satu se näkemä ni se, pyys sitä sitt et, 

hän hoitasis tult~ (riihen haltija, omat haltijat=ystäviä)

~ei mä saanu yht vakko perunamaata vaik mää meni ja rukoli ja pyysi, isäntävainalt 

et hää antas mul ny sen verram perunamaat et mä sais uutta peruna lasten kansa~

(suomalaisten maat varastaneet "isännät", kaikki maanomistus=vierasta, laitonta, 

ei kuulu suomeen)

~sit hää aattelki nyt hää tullooki pois täält jo, ja mie ko mäni saunaa kylpemää 

a hää lähtööki tulemaa pois, ja tuotii tuppaa tullessaam pojan~ (pois vatsasta,

omat synnytykset, sairaalat=lisäävät ongelmia, eivät vähennä, yksi mannejen

kamalimmista keksinnöistä)

~kyllä se monasti että lähteekö häv vai eikö häl lähet tuosta tuo jo, ja laittelee 

ittesäs siihen~ (hylje, avannon reunalle)

~siä Karkuh semmonenkit tapauh ku siä paimeneh oli olluj joku ja meni sinnej jättiläistel 

luolaam pyytään sittej juotavaa~ (jättiläisten luolat, vrt. hiidet, luolamiehet)

~siälä se meiläm miäskin oli, mettäkaarttiissa sen kapinan ajjaan koko kevättalve, 

kuv vaanivat tappaakseen sitä mutta, minä ruakin sen tonne, erämaahan tonnek korpeej 

ja siällä hän säily~ (vieraat sodat, omat selviytyjät)

~niim monta kertaa ku hän sano että ottaas sitä nim minä nii monesti otij ja, 

ja toin sev veen sille~ (tietäjälle, lähteestä)

~van kyllä se katos sen tytön silmistä~ (sairaus, kansanparantajalla käyttämisen 

jälkeen, oikeat parantajat=oppivat läpi elämän)

~kissoo kiitelläp pittää, hiän sittä hyvittäyttyy~

~kyllä se holkeri syöpi, rasuales se on oikein ahneh hän~ (jäämeressä elävä piikkihai)

~se kera oman ajan tulloo kukali hän on tullaksee~ (röyhtäys)

~sanottin Gröönluntiks, semmone, kiartokoulunopettaja et se kävei sit, niis talois sit 

ja misä talois hän sit, pit sitä koulu~ (skoulujen myöhäisestä alkuperästä, vrt. vieraita 

asioita tukemaan lähtenyt "suomen valtio")

~em minä niin sillet tärkiä om mutta joh mä häntä maistan~ (taikinalle, vrt. perso)

~ja nokisia mustia ku sauhut siittä tullu oli kuupan alittej ja, uunista ja mistä hän tuli 

niettä seinäk kiilsi~ (mustat savutuvat)

~ja juatiin niin kuumana kun eli ryyppiä häntä~ (rohto, vrt. kylmänä)

~em minä ooh hänestä kiusasa~ (kuolemasta)

~kyllä se on kaip paikon satanum mutta kyllä hän on ollut täsä paikalla kuivaa~

(ilmojen paikallisuudesta)

~em minä tässä herram pyhässä kopissa olek käynykkän sittek kur ristillä käytettii,

mutta tulim ma häntä tol lopin kanssa vihhiille~ (kirkko=herrojen pyhä koppi, 

kummatkaan eivät kuulu suomeen, voitteko poistua)

~kyllä on nyl lysti mennä, jolseham pilveev verä, kuuvalolla~ (kuun ystävät)

~mikä hittara hiä män tuoho lapsee ku se ei hirvii olla yksinää~ (hittara)

~ruvenneeko hänestä yöksi satamaan~

~alakaa hänestä jo konkoella, päevähi on jo pian puolessa~ (konkoilla=nousta ylös)

~eikö sitä, sisällek kait tästä, lähetään hänneem porisemmaan~ (juttelemaan)

~montako häntä lieh heitä laeskoa sielläe~ (palomiestä asemalla, 

vrt. mannemedian hehkuttamat (turhat) ammatit, "pelastajat",

kuka suomalainen haluaa tulla pelastetuksi)

~kuka hää nyt jätti harava tuoho saaetta uottamaa~ (elävät esineet, itse tehdyt)

~joko heän talavi lähtennöön tulemmaan kun jo on kovetanna~ (maan)

~henkiihän se pölökää häänki~ (ahma, vrt. henkensä edestä)

~hää se kyll on mato, lehtimato~

~on nii suorii puita, jotta hiä~ (jotta hän, voimasana)

~se ol niih hyvä suksenkel, jotta hiän~

~kas kartano piti hänel lakis ja kunta piti hänel lakis~ (vieraat kartanot,

vieraat kunnat, oma laki puuttuu)

~se tuolta tullee häner reisultaan~ (jänis)

~mennee pois suunalta hänel leikkinsäki~ (lapsen leikit, mahottomiksi)

~kun aikuusten kans kasuaa niin on nii hänestänsä~ (pikkuvanha, ainoa lapsi)

~kalastus om menny aivah häneksi~

~kun kolommeek kuukaotta yhtteem männöön söe sitä eikä mittääm muuta ollunna 

niin kyllä se jo hänellen tuntu~ (kalakeitto)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)