~jääksi jänkä ilällä, hyyksi lonka luotehella~ (pilven jänkä eli lonka)
~aja hyyt pois avannost~
~sitten kun tulloo nuotallem millon ni ei kun lumet ja hyyt mättääp poes~
(talvinuotat)
~musta mies merestä nous, jonka ol hyytä hyppysessä, jiätä jänkälep povessa~
(luettiin tulen polttamaan)
~heitäh hyytä heitäj jeätä viskoav viluo vettä~ (loitsujen kieltä)
~hyy, hyy, hyy~ (huuhkajan ääntelyä)
~ol jo niim paljon kylm ett ol hyyret saavim pääl~ (hyyre eli hyytynyt vesi)
~teki semmost hyyret ko vesi rupes tulleej jäähä~
~kas kun on vetäny vesej jo vähä hyyteesee~ (hyy-de, vrt. hii, huu)
~siäl on nii palju hyylet, ettei sin enäh venehel mennä~ (veneilykauden
lopetus)
~ei olt lunta jääl sellane hyyvve vaa~ (avannossa)
~jiän hyyteessä~ (jää ja hyyde)
~rantamia vettää hyytteesee~ (vrt. lantamia, omat lantalaiset=rantalaiset,
vrt. omituiset lehmänpaskassa elävät valkoiset mustalaiset, voitteko
poistua suomesta)
~hyyjeaikana ko kahtoo niin se on täynnä hyyjettä~ (koski)
~näkkyy nostaneen hyyvettä Nuvasellaej ja riittoo~ (hyyve ja riite, vrt. riitta)
~jos on nii kova halla jot hyyvvettä nousoo aija pääle~ (sataa pysyvän lumen,
pakkanen=lumi)
~hyyvettä ol puissa, että petäjättii män luimuun~
~mehtä oj jeäh hyyteessä~
~hyyvettä taivvaalla~ (ohuita pilviä)
~tuohii ranta on semmosta hyyvettä, että ei piäse ei minnekkään~ (muuruveden kieltä)
~ei nuo kalat ui yhtään rantahyyteellä~
~rantoja se om paikkapaekoh hyyvvellyt~ (talventulon merkkejä)
~jo järviä hyytellöö~
~se rupii jo vähäh hyyteleen noeta rantoja~
~tahtoopas se hyyvvelläl läpi talaven kovilla pakkasilla~ (jokea)
~hyyvveppankki~ (vedenpintaan noussut jäämöhkäle)
~pakkainen ko on ja tyyn ilma, sit puut hyyvettyyt~ (hyykuu)
~tuleeko hyydevettä ko jäät ryskyy~ (hyhmän nostamaa vettä, virrassa)
~joki on sitteh hyyryksis kun on nin tyventä ettei se sielä alavirraskaav vies
sitä sohojua~ (joen elämää)
~ver menee hyylyksih, hyytyy könttihih jos liika lämpöseltäh jätetäh sekottamiiv
valtah~ (keitetty veri)
~hyyvöstä ol jääl nii paljo et meinais saapasvarrest sissää männä~ (hyyvöstä
eli sohjoa)
~kylymi nuo rannat hyyvökseen, eikä kuitenkaak piäse yli, kun on heikkoon kylymännä~
(kelirikko)
~määppäs kapista tuo lumen hyyvös kengistäs jottei valu lattijalle~ (puhas tila)
~se oh hyyvvöksessä ranta, kun stä vähä jeätää~
~elä määs siiheh hyyvvökseej jalakojas kastelemmaa~ (hyhmäiseen kohtaan)
~niitä kasteltiin sinne, hyylytettiin sittes silä lailla~ (lankoja taliin,
kynttilöitä tehtäessä, kuulostaa vieraalta)
~ver hyyvvytettiin sittej ja rasvvoo vähäm panttiij ja sittä pellillep paestummaa~
(verileivät)
~tuo pannukakku se paistetaham mutta tämä vain hyyjytetähän~ (uunijuusto,
kaikki maitotuotteet=vierasta, kuuntele vatsaasi)
~pakanen o hyydyttänk koske~
~se on ny hyyryttänyt ton lähreojaj ja se tiätää kans ilmammuutteita~
~lumen kansah hyyvvyttää syksyllä järvet jäähän~
~pianko se siinä hyyrähtää kun sekoottelet sitä ahkeraa~ (hyytyy, sakenee)
~hyyrätespaikka~ (rinteestä valunut jäätynyt vesi)
~siällä koski taitaa hyyrättääk kuv valo on nuan huanua~ (valo, vrt. valua)
~ves oj jeänkahmeessa, kun se oj jo vähä hyyvvöstännä~
~kuulu hyyöstäneen~ (järven)
~mehtä on lumen hyyhteessä~
~koskeh tul hyyhelmää, rupes jäätyh~
~ves hyhelmöittee sellasilleh hyhelmilleh~ (talven ihmeitä)
~siitä minä olin hyyhelössä kauvan, kun en tienny mikä se on se ketara~
(oudot sanat, vrt. r-päätteiset, nykykieli=koostuu monesta eri kielestä)
~pakkanem puhurin poeka, vilu ilima hyyhelöenen~
~ni männyö pakkuo hyyherteä not~ (metsäkana, pyy vai riekko)
~semmoine hyyherö, ku männyö hyyherteä~ (pieni lapsi)
~hyyhkyksi~ (sanottiin putkikasvia)
~hyyi~ (peippo)
~elä tuota koiranpentuu hätistele ennee kun jo on ennestäännii iha hyykymöisissää~
(peloissaan)
~hyylilintu~ (punajalkaviklo)
~hyylittää~ (viklo)
~se ei tämmösellä ilimalla lähe hyylästään ennenku päälle astuu~ (jänis,
hyylästään=piilopaikastaan)
~se kalisee ja ne lähtee hyylästä pois~ (lepopaikoiltaan pelotellut hirvet,
maan viimeisiä hirviä ostopyssyillään tappaneet nollat, vrt. mannejen
"hirviseurat")
~sen huonehet on niin mettän hyylös, ei siih mitkää tuulet satu~ (omat
asuinpaikat, vrt. metsän pois raivanneet peltopellet, vastakohtia)
~ei niitä kamppeita tartte yöks kotijak kantua, kum pat vähäh hyylöö, ettei kukuan
korjua mukaasa~ (korpilahden kieltä, isän isän kotipaikka)
~ompas siulla vilu, ku iha hyymistelleit~ (käpristelet)
~lapset hyymistel nurkkiin kun isä reuhas humalassa~ (viinan myynnin seurauksista,
hyötyä rahallisesti kansan myrkyttämisestä, puhdasta pahuutta)
~mitä siel pakkasees hyymistelet, mää tuppaa~
~mitä tuo mei koira lie illal pelänt ko se tul iha miu jalkoi juuree ja hyymistäi
maaha ja se iha vapis~ (vieraat koirat, omat sudet)
~kuurupeittosil olles pit hyymistäytyä mihi ehti net ei ois löyvetty~
~oliks se siit kahe jala vai mite tulemassa ja, hyö ko hyymistiit johokii ni tuota,
se män sitä kyytii sivute ja hyö jäi rauha~ (kahdelle jalalle noussut karhu,
uhkaaminen=väkivallan välttelemistä, vrt. metsät tyhjiksi ampuneet läskimahat,
vastakohtia)
~lapset ol nii pelossaa jot ollii tuol nurkas hyymysissää~ (elämää viinasuomessa)
~ei siun tarvihe hyymästelleijjä astu vua urmakast sissiä~ (urmakast eli rohkeasti)
~pien akka männäh hyypertää lapsinee~ (pienet kantasuomalaiset)
~se kulkoo niin tyynesti, maha ottaa lattijaaj ja hyypertää pihalen~ (kissa)
~jänisraokka hyypeysi pehkoj juureen~
~jänis kun hyypiysi siihem pehkoon~ (piiloutui, vrt. elämän vastainen metsien
harventaminen, olisi pitänyt kieltää aikoja sitten, kaikki mistä pitää maksaa
=vierasta / vääryyksiin perustuvaa / oman elämän vastakohtaa)
~nii huutaa metsääs ku hyypijähaukka~ (huuhkaja)
~silmä ymbyrjäisimp pääs niinko hyyppeme~ (huuhkajalla, rauman kielellä)
~hyypeine huuta~
~pien ku hyypiäin~
~hyypiäkotka siit~ (meni, pidetty kotkana ja haukkana)
~sae se Miina aena ollah hyyppysillään miehensä takia~ (peloissaan,
vrt. juoppomiesten rinnalle tulleet juopponaiset, "edistys")
~hyyppiä kut tulloo lentämääm piälle~ (töyhtöhyyppä)
~hyyppä~ (rantasipi, paikalliset eli oikeat nimet)
~hyyppä~ (taivaanvuohi)
~mennähä kivihyypälle mansikkaha~
~siitä mäestä pistää sellaanen pieni mettänhyyppä sinne nevalle~
~hyyppä~ (hiekkatörmä)
~täs sittet toine hyyppäles täs meirän saunan takana~ (omilla paikoilla
eläneet, vrt. kaupungeissa vieraiden armoilla, "edistys")
~nurmipaikkoja välis ja sitten ne hyyppälehek kasuaa mettää, sellaasia
korkijempia paikkoja~ (metsätietäjät, osaavat kuvailla metsää)
~hyyppälintu laula satehen erel hyyit~ (töyhtöhyyppä)
~minä ku olin hyyppösissäen, että älyääkö ne minua~ (varuillani,
vrt. peloissaan)
~jänis mennä hyyppööttelöö~
~soon semmonen pieni mäjen hyypännes josa sen Maijan tönö on~
~minä hyypöitin niiv vait jottei ykskeä tienny mitää~ (hiivin)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
