keskiviikko 12. toukokuuta 2021

~laskuja~

~meijän täyty kylästä hakias semmonen tottunuh häkläri~ (hampun ja
pellavan käsittelyn myöhäisestä alkuperästä)
~ensimmäi häklöös ol lalvijaiset ja toine häklöös keskijäiset ja siit loimrohtimet~
(kieli kuulostaa omalta, vai suomeksi puhuttua balttia)
~mittee tuota kehtoo tuassiisa häklättee jonniij joutavoo~ (nilsiän kieltä)
~häksästellöö vuan viittä kuutta, eekä ossoo tehhä mittää~ (ollako hyvä jossain 
vai keskinkertainen monessa)
~sanotko sie äitilleis, jotta laps häksästellöö~ (alkaa itkeä)
~tuo laps ei varmaa oo terve, ku se on tuollane häksätin~
~nuo ku häksättää, ett ei ne tahop pysyäs sylissä, ni ehän niiltä tahos suahat tehyks mittää~
(lapsilta)
~loukeet ne silahkam pyytäjilläkin om merkkinä, että kon ne hyvin häksää, niin siitä tietää, 
että siinä on silahkoita hyvästi~ (lokit)
~koera vierasta haokkuu ja häksejää~
~ol mentävä häkyltäh, nous nii mustii lonkarehii mettän takaant~ (häkyltäh eli kiireesti,
omat kiireet=luonnon luomia)
~sumerjain se aina vaan tuhkuaa, häkyräistä on ollu kaiken päivää~ (sumuista ilmaa)
~stä piikka täyty yht päät häkyttä, ei hänelt muuto mittän tul~ (mannemainen
toisilla työn teettäminen, "palkkatyö", ei kuulu suomeen)
~kehuvat sittem piijan sen kellariin teljenneej ja se kuol sinneh häkään~ 
(piikojen kovat kohtalot, palkkatyö=suoraa orjuuden jatkumoa, voitteko poistaa)
~liekkö häntä häkkee kum minum peätäni viemottaa~ (huimaa)
~häkeä, se vihavoi kun soat silmiin, soa kipeäks peän häästä ja haisusta~
(häkä ja haisu)
~ku ottaa juureen kiin niin niitä repii niinku häkää~ (nokkosia, harvinainen 
oikeassa luonnossa)
~kohta tulloo myrsky, häkä juoksoo kovast~ (häkä eli utupilvi)
~enne vanhaa siit ain katseliit häkä kulkoo~ (taivaalla, oma eli hidas elämä)
~kevvääl noisoo maast häkä syksyl veest~ (maasta ja veestä nouseva häkä)
~kun ov välliin semmone häkäilma ettei näje eles läpitte~ (sumuinen ilma)
~ei se tyvene ko tuulemperä on nuin häkäne~ (tuulen olinpaikka, usvainen)
~niveräkoevu o häkästä~ (kiero / harvasyistä)
~ompa tämä niin häkästä ja pistelevvee puuta, ettei tätä meinoo suaha halaki ei millää~
~Siikjärvi on hyvi häkäne, ei tännep pannan nuottaa joka paekkaa~ (häkäne eli 
risuinen)
~järvempohja suattaa ollah häkästä~
~aurinko häkääsöö silmiä~
~ei harmoit otettu, sanottih että ne oh häkäkivii~ (harmaat kivet)
~muun näköset kivet ollaa häkäkivii~ (kiukaaseen, paitsi mustat)
~elkiä siin häkälehtäkö, suattaha työ viel~ (ruokaa, lapset)
~häkälyttää kum mennee kylmään vetteen~ (saa haukkomaan henkeä)
~häkälunkusta laskettiil liika löyly poikkee~ (lunkusta eli luukusta,
vrt. lunx)
~tuo o semmoine häkälä kuka liikoa viuhkoa, häkelehtelyö~ (keimailee,
vieraana pidettyä käytöstä)
~anna Maija lapselle maitoo ens häkälään että herkiää vänisemästä~
~sie uot sellane häkäle kons sie häkälöittelet mihikii suuntua tasane et ossua 
olla konsua~ (tasaisuus=omia hyveitä)
~sehäl lyötiin taivaalle, häkälöyly~ (ennen kylpemistä heitetty löyly, 
vei ulos katkun ja hään)
~joka ensinnä saunaa männöö, se häkälöyly kylpöö~ (savusaunat)
~eipä tänä talavena oo juuri häkäpakkasta viälä ollukkaa~ (sumuista pakkasta)
~kyl siin kohta pouta tulloo ko häkäpilvet noi kovast juoksoot~
~toist pilvet kulkoot toisee suuntaa häkäpilvi kulkoo toisee suuntaa~ 
(pilvitietäjät)
~ei näöm mittääp piliveh häkärettä~ (hattaraa)
~lumi häkärtää~ (pöllyää ilmaan)
~meni kylmän puolele, ko ikkunat häkärtää~ (suoja ja kylmä)
~elä mää vielä saanaan, vielä kitku silimiä häkärtää~
~siä onkin nyv vähän häkärä ilima, kuk kuu ei näy selevästi~ (kuun ystävät)
~on semmosta häkärää, vähä paistaa aurinko ja sitte on taas pilvesä~
~mitäs häkärää tää nyt on, sumuu vai sauvvuu~ (sumut ja savut)
~oli vaa sellain häkärä niinku sitä sanottii, pilvenhattara taivaal~ 
~se on ollup piliven häkärässä aorinko~
~mull om pää semmosessa häkärässä, ei sitä särje~ (sekava, utuinen)
~siä saunassa on viä häkärää, ei auta viä lähtees sinne~
~mikä lie tult meijä saunan uunii kun siel rupes olemaa löyly sellaist häkärää, 
liek sinne kuka viskant sen häkäkiven~ (kivien uusiminen)
~anna nyt tuole lapsele enshäkärää jottai, että asettuu~
~tuoss on tuohija ja lastuja ens häkärään~ (sytykkeiksi)
häkärä mäni myötää~ (tuulispää, elävä olento)
~onpa se koko kuusen häkärä~ (harvaoksainen)
~ilma on nin nähkäistä ja häkäräistä että ov vaikee henkittää~ (tyrvään kieltä)
~kyl oh häkärähiist, ku ei Kymeekää näy~ (utuista, kymijokea)
~siellä on niin häkäräinen ilma etteipä nää ei ottaansa iskevää~
~koitin minäki tässä muuvanna häkäräisenä pakkasaamuna päntiä sitä mettotokkaa mutt 
en saanu siipiparia ortehe~ (mettotokat, oikeat metsät=oikeat kannat=oikea metästys, 
vrt. maan viimeisiä metsoja huvikseen ampuvat läskit)
~sanovah häkäräpakkaseksi ku on oikeim pienenä mailma~ (sumun takia)
~häkäräpouta~ (utuinen ja lämmin)
~eilenki oli sumetto ja sumijaa on nykki, mistä se tuommosen häkärästön saaneeki ilimoille~
(sumijat päivät)
~hättäne ai häkäröitte, mut usse verkane ennen kerkke~
~häkäröi siinä eikä tule mitää tehyks~ (hosuu)
~ei siitä tyhjän häkättäjästä ole mitähän taikaa~ (olla taikaa)
~pistäh häkätöppänä kiinik kum meet lavolle~ (savuaukko, räppänä)
~joko sulta taas on häkävisa katees~ (piippu, vrt. visakoivu)
~kikillä ne akat ennen ruukas häkäyttää kersan, kus se parkumaar rupes~
(kikillä eli rinnalla)
~olisin olluv vähä kauvemminkin siällä kylässä, mutta kun toi poika häkötti kotiot tullee~
(kotona viihtyvä lapsi=onnellinen lapsi)
~hälikistö~ (tiheä matala metsikkö)
~tyhjäh hälinähhää ne siit nosti, eihää siin ollu asiat eikä alkua~
~se ku kuivoa, se häläjeä, piteä sellaist hälineä~ (penninkiheinä)
~on hälinä ku pienessä helevetissä~ (pienet helvetit, vrt. paikalliset,
vrt. helvetinjärvi, helve, hele, heve, omaa vai lainaa)
~mei kylä häläi kovast yhten talvoamun ko sus ol käynt yhe talo kartanos ja vient koira~
(omat sudet, vieraat koirat)
~lapset hälis ja pälis keskennää~
~ei hälistä ennenkuu hätä näkkyy~ (omaa viisautta)
~elekeehä nyt häläkyillä, kyllä jokkaine suap osasa~ (lapsille)
~ei nes siihen aikhan hälkyilhet tyhijää~
~mitäpä tässä häläkyilee tekkee häntä verkalhensa~ (hiljaa hyvä tulee)
~ei se yhtään sitä häläkyile~ (häpeile, aviotonta lasta, omat lapset,
vieraat avioliitot)
~tuo tyttö ol pienenä valakee hälläke~ (vrt. poti jotain tautia / myrkytystilaa
(väärät ruuat) / puutostilaa)
~kun ov vähän niin kuh hälämistyksissään niin ei oekeen suaj juttuva~
(vrt. hölmistyksissään)
~se on niin vilikas pentu, aena se huastooh häläpittää liikoo~
(liikaa puhuvat lapset)
~niim matala tupa, että pää kattohon häläppii~ (vrt. matalaan majaan)
~kuka ulttuu hälpätä sormillansa tuvan kattohon~ (ylttyy)
~jänis häläppii tiellä~
~häläppi mesimarijoja suuhusa ojan paltalta~
~nua tenavat on tullu ishänsä tuallaasia tuppisuita, minoon sellaanen häläppänä~
~mää nostil lapaani ja kysyn että lähreks suasista vai pitääkö hälpätä~
(uhkaaminen, väkivallan välttelemistä)
~jopas kerrankin häläppäs~ (onnisti)
~jopa häläppäs mun onkeeni~ (kala, vrt. onni)
~siinä se häläppää, ei pysy vähhääkään yhesä kohin~ (levottomat jalat)
~häläpöttehet elik kerilleheret~ (kerinpuut)
~kyl se on kaikki selvei ku heittä airot ja istukselie muutem paatis nin kauvan 
kun sumu hälventyy~ (ilmojen mukaan eläminen)
~pijan niileh huolet hälventyy~ (lasten)
~kyllä siittä jo saler ruppee hälpenee~ (vrt. hälvenee)
~seäkii jo vähä hälvenöö~ (kirkastuu)
~puut saa siälä kasvaa nin että ne hälvee tiänkin~ (oikean suomen malli,
luonnon myötäilemistä, mannesuomen vastakohtaa)
~minusta se oli joutavaa ruveta vanhaa ihimistä hälävihän~ (vääriltä 
tuntuvat asiat=omien arvojen / oman tunnon vastaisia)
~pitäshä niitä hälvii ja asetella vähä telmämäst~ (lapsia)
~se hään alko minua hälvimhään laulamasta~ (estelemään, hiljaiseksi
vaimennettu mannesuomi, oikean suomen vastakohtaa)
~lähetähän vastaksihin, tuokaaki rauvuskoivusia niillä on hyvä hälvässä~
(vastaksia hakemaan)
~jos hän siinä sitte hälväsee ko pelkää häntä ryhryttävän ahristamaa~ 
(käärme puree, itsepuolustus=eläinoikeus)
~Hille vihomainen syyvvä häläväsi kaksi korria~ (korria eli pilkkasiipeä,
paheksuen=teki vastoin tapoja)
~minä näin suv vaah hälvältä kaukaa~ (vrt. hälvälä)
~jos liev vähäj jo ninku hälävääntynt, ku se tuon kylömä ilemaj jätti jäläkeesä~
(ukkonen)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)