~laskuja~

~mitäs sä ny ni häppeksilläs ole, tul ny päìväkin tätìl sanoma~

~ruuvva iäres ja pojan vieres ei pie häppeillä~ (omaa viisautta,

luonnollisuuteen perustuvaa)

~ei hän kehannup paloks panna, tuntu niin häpiältä isän nähen~

(tupakan polttaminen, vrt. omat tuliheinät, käytetty

parantamiseen)

~ne on ihan häppeitä nuo kärpäset~ (hävyttömiä)

~se ol ninku häpiäasja jos nuor ihmine nähtii humalas~ (juopposuomen 

myöhäisestä alkuperästä)

~kyl s o häppeellinev vika ko varraastaa~ (vieraat piirteet=vikoja)

~olin nii häpiälliin ja uju viäl sih aikah, ei tahtun rohtii silmiäh maasta 

ylys kohuttaa~ (metsän lapset)

~sehän oli niin häppiemätön, hakkuutti puhasta männikköä~ (metsän

hakkaamisen myöhäisestä alkuperästä)

~sit jost joku yksityine naine sai lapse, pantti pallim pääl istuma ristikongil, 

häpjämpaalu~ (nöyryytettiin yksin lapsen saanutta naista kirkossa, 

eroakirkosta.fi)

~lunta vähä häpiköipi~ (tulee hiljaa)

~häplä~ (keväinen kuivuus, vrt. hapla)

~tuup pian ottaan lämmintä häppyä~ (juotavaa, lapselle)

~tahtuukos äijen kulta häppeä~ (häppää, juotavaa)

~häppäläheinä~ (nurmikohokki)

~piik on silmät häppänällään ninkun nukkuneer rukous kun kaiket yänsä lunkoo tua pitkin~

(vieras työorjuus, oma vapaa aika, luo henkisesti sairaita kaksijakoisia ihmisiä,

oikeassa suomessa vain omaa, luo terveitä yksijakoisia ihmisiä)

~sinuu taitaa väsyttää ku silmät on häppäräs~

~istuu siin silmät häppäräs eikä men maata~ (elää unta vastaan)

~vimmankiekaks sannoovat tiällä semmosta immeistä, joka on semmonen häpräkkä~

(äkäinen, omapäinen, kiuruveen kieltä)

~näi pitkää ko pittää kylmää keyvväist~ (tod)

~näkyy häpsivän lumia~

~räntää häpsii vielä vähän, eikhän se siitä lakkaakki illan päälle~

~ne o oekeer rehelllisiä näen syksyllä, nee paljo häpsähele~ (arkaile, kärpäset)

~häpsäköittie tyhjiä tuulia, se on niih hätähiin~

~se ei oo hullu eikä viisas, se on siltä väliltä häpsänä~

~s oon ja yks häpsätin, hyppää puhehissah asian äärest toiseh~ 

(oudoksutut piirteet)

~tosijaan häpsähytti, että on siinä säönäjie, kum pursto liikahti~ (säyneitä)

~joka kerran kun sen havahtoo niin se vähän häpsäöttää~ (säikäyttää, käärme)

~häpy tietämäm pitiä, pihallep pieremäm pitiä~ (pihalle pieremään,

omat kodit=omat tavat)

~peitä hiijes häpyjäis, älä roikottele tuollie lapsii nähe~

~häpyheinä~ (häpykannus)

~häpyhuulet on sii hävys~

~se ol polttah häpykarvah siäl~ (nainen, nuotion päällä lämmitellessään)

~häpyluu on tos naise hävyn ympäril~

~ittensäs sillä häpäsee ko muita pilkkaa ja nauraa~

~s om mum miälestäni tyhymää, olis olluv vaiti ennenkö häväähny~ 

(takanapäin puhuminen, kansanluonne=asiat joista kansan enemmistö 

on samaa mieltä, vaalimisen arvoisia asioita, omia hyveitä)

~sill on se paha tapa, että se aina häpäsee miestääv vieraan kuullen~

(pahoina pidetyt tavat, omien vastakohtia)

~morkkaa, sannoo lujasta ja häpäsee~

~kun näkkee mavoj ja tahtoo sem pijättää, pittää sen hävästä ensin~ 

(hävästä, noituuden kieltä)

~mihkä sinä semmosella häpäkällä meet~ (oudoksutut kiirehtijät)

~siittä sitte aamuhäpäkällä Parkanon Haapakoskelle~ (aamuhangilla, 

omat kiireet)

~lapsia häpätetiän, kun niille annetaaj juotavat~

~häppääkö Kaisa, äiti pittää kiinim mukista~

~siinä on iso puu ja härevälatvainen~ (latvakas, runsasoksainen)

~härhilä~ (vyyhdinpuu / kerinpuut)

~tytöt ajeloot poikii jälestä neun niin härhyllään~ (härillään)

~se männä härhätti enne aikojaa yhtee asumaa~ (ennen aikojaan,

kaikella aikansa)

~pitää antoo lapsella vellii, jottei piällä härhätä~ (päällä)

~tuolla härheä kärpänen~

~ne sittä käräjjee kävvät kun ne härillään ovat~ (kiimassa, koirat)

~kiiliine on sellaine häriläs, jotta se ei anna rauhoa~ (kiiliäinen, 

paarmojen nimiä)

~häriläsheinä~ (hatikka)

~ne neäs poimoo vielä nytii kul lehmä ei tule härin ja antavat lehmälle~

(katajan kauroja eli vuosikasvaimia, kiimaan tuloon)

~ei semmost tyhjä härinä ja märinä viit kuulustel~ (vrt. marinaa)

~siin on isot järvet molemmim puolin~ (järvisuomi)

~maa o härriisäs sillo ko se siimoo~ (seittien ilmestyessä, siima)

~ilima häristelleiksee satamaan~

~sillon ku talavi mikompäevä aekaa häristelleiksee, ni sillo om pitkä sula~

(tekee talvea, syyskuun lopussa, vilusta lämpimään, lämpimien

ja kylmien kausien vuorottelut)

~talavia häristelöö~ (sataa lunta, syksyllä)

~johan se häristelee saletta~ (sanan alkuperää, vrt. haristelee)

~lapsi jo häristellee kävelee~

~siellä häristelee lunta~ (sataa hiljakseen)

~älä häristeles sie tähän, kyllä mie pärjään yksinki~ (itsenäisyys,

omia arvoja)

~Eino häristellee kohta issääsäp pitemmäksi~

~elä häristele vastaa ala männä~ (vrt. haristele, haraa)

~häristin~ (siitin)

~siihe häristykseks~ (risut, ansalangan molemmin puolin)

~täs on oltu jo pitkän aikaa häristöksen alla paneeko se maamittar meitin muuttah~

(suomalaisten maat pois mitanneet vieraat, voitteko palauttaa varastetut maat

kansalle ja häipyä suomesta)

~tottapa se oli minulle suotu kun ei lähtennä sitä häristystäkääl lentämään~ 

(koppelon poika, eivät ymmärrä pelätä ihmisiä)

~häristen meillä syyvvään semmonen suuhunpantava kun päppä~ (häristen

eli muristen, omat pöytätavat)

~sen tuntee kätehenki ko se härisee oikei~ (seipi-kala)

~Matsonni tul, ja huusi viäl, ja häristi nyrkkitäs meil~ (vihaiset mannet,

suomalaisten vastakohtia)

~se tul ja häristi ja sano, ol nyv vain kuvillas~ (lapselle, heristi 

sormellaan)

~häristettiin lähtemään asialle vaihka on tommonen koirran ilma~

~kyllä minä sittev vähä härittelim männät takasin kun ne minut narras poes sieltä~

(härittelin= aioin, yritin)

~min oh häritellyt tästä lähtiiksen sinne iltamii~

~se Jusu härit muu kalikan kans mut ku mää kirosi raikkaste ni se sahtaus~

(sahtaus eli talttui)

~häritteähän se tehäksee uuvem möki~

~isä ku tek miulle haravan nii siitä tul aika härivä näin miun laiselle~

~ja härjynä tullessaan~ (karhu metsästä, vrt. ärjynä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)