~laskuja~

~syyvväh hätkeltöö~ (syö hätäisesti, tekee vastoin tapoja)

~aena sitä nuorempana hätkeltää~ (touhuaa jotain, touhuaika)

~älä huolih hätkiäs sitä kaekkia~ (hätkiäs eli hotkia)

~se ol vähäh hätkinä semmosia hätläkkeitä~ (lumen hiutaleita)

~tää onkii hätkä tää miu piikai ko täl käyp sussuloi~ (sussut,

vrt. susa, su-pu, mäntyjen nimiä)

~min olin nii hätkä jotta män veärään kulkkuu~ (ruoka, hätäinen)

~Miina otti hätkät tyäpaikastas~ (vrt. hatkat, ä=a)

~se hätkähtelie itteksien unissaan~

~kyl siit hätkäättää ko meinaa kärmeem pääl astuu~ (hätkähtää)

~jokkaesesta kollaoksesta se hätkähtää ja huutaa ja ätisöö~ (pikkulapsi)

~ei se paljoh hätkählä eikä hötkähläv, vaikka sit käskiekiin~

(omat neuvot, vieraat käskyt)

~minä käskii sitä, muttei se hätkähtänykkää~ (vastenmielistä

itsenäisille pohjoisen ihmisille, vrt. omituiset "armeijat")

~keskiä se ol poikk että hätkäht~ (salaman iskemä kivi, ukon voimasta)

~siitä tul semmoene vallato hätkäle~ (pojasta, vrt. luonteen

tasaantuminen myöhemmin)

~siinä se on taas hätkälehtäny koko illan nuaren poikajen joukos~

(poikien kanssa viihtyvät tytöt, toisten naisten paheksumia)

~ku sen pärevvalkeen pisti nokkaan ni sitten se hätkälsi vähä~

(susi hätkähti, oma karkottaminen, vieras tappaminen)

~nyt se hiijjen hätkäläinen meni ja söi monta juustopallaa~ 

~voi hätkäläine~ (voimasanoja, vrt. haltijoiden nimiä)

~koira hätkästelleiksee immeisii jalossa~

~kuka se jo kerkis hätkäistelemääj ja syömää eiltäpäe~

(ruoka-ajoissa omaa ja vierasta, omaa=yhdessä syöminen)

~ot sinä koko hätkö, ku meinuat syyvvä kaikki~ (ruuan jakaminen)

~niihä se ol vähäh hätkinä semmoesia hätläkkeitä~ (lumihiutaleita)

~just siinä Roti-Pekom möki kohalla harakka hätsätti pahast~

(mökkisuomi=oikea suomi, muuta ei tarvita)

~nyt on oikeem mettäsiam pouta, eij o yhtä pilve hättäree~

(mettäsian eli mäyrän, liikkuneet lämpimällä)

~lapset olliit nii juoksiit hättäröittiit~ (lasten kesä)

~hättö häntä tietänöö mihi se Ville män~ (hättö tietää, vrt. hatto)

~semmone hätvänä männöö het luokillee~ (vääntyy lumen painosta, latvakas puu)

~se hättyyttellöö meijän tyttöjä~ (ongelmamiehet, vaikeuttavat tuhansien 

naisten elämää joka päivä, talvella ehkä vähemmän, laiskoja)

~se oli pihalla sitä hättyytellym muttei se saanup pihalla sitä kiini~

(susi koiraa)

~siellä Mustikkamäen tiehuarassa outettiin auttoo, niin siellä meinas hättyyttees 

saej jotta juosttiim puihe alle~ (nilsiän kieltä)

~paenaenen toas minuva hättyytti männä yönä~ (painajainen, painaja)

~ei nyp pimiä hätyytä~ (ei!)

~em mää niit koskaa hätyytäkkä~ (ampiaisia)

~se oli niin kiivas ja haukku että se tahto aivan hätyyttää ihimiset~ (koira)

~se hättyytti isä vaenaja ne poes torpasta~ (varkaat, miehen tarkoitus

=tuoda ruokaa ja puolustaa kotia)

~elähän nyt hättyytäj joutavvoo, kyllä tässä jouvvuttaa~

~oli kerram pappi hättyyttänyn niitä maksujaa~ (rahasta vierasta uskoaan

tyrkyttäneet papit, kristinusko=niin vastenmielistä pohjoisen ihmisille että 

sitä täytyy pakottaa lapsille, oikean uskonnollisuuden vastakohtaa)

~ku kilpailussa hättyythääm pakkaa, se ei kiitä osiansa~ (kiitä osiansa, 

kilpailussa hätääntynyt, vrt. osa=suojelushenki)

~talavensuukin täs hätystelöö~ (hätyyttää, hankkimaan puita)

~älä huura ennen ku hätä tuloo~

~ei hätä semmonen os s om piäni ja punanen~ (vrt. henkiolennot)

~hätä neovvon kekssii~

~paarmat ne on kaikkeen tappavampia porolle, net hään tekkee porolle~

~muutama mummo sitoi omil hiuksillaa kiini~ (lapsen navan)

~ko se pääsee housuhin niin se tekee elävän häjän~ (keltiäinen)

~etteks tyä hätii päässyv vaikka näjitten toisem putoovan~ 

(vrt. omituiset "leikkipaikat", täynnä kulmikkaita pintoja)

~sillo mnul tul hätä kätte~

~vaikk oj jo yli seittemänkymmene niiv vielä se un niin käppelä, 

että monelle nuoremmalle hättää näyttää~ (käppelä=rivakka)

~kyä toisiin ihmisin tuli aina niim mytiäisiä ett olivat ihan hätinä~

(mäkäräisiä, vrt. mytäjä)

~päält se näkky, kosk lapse hätä on~

~kun se rupee kiäjäämään nin sen tiätää että sen oh hätä~ (lapsella)

~nostal laps sopellen sillä oh hätä~

~päevä ol vielä ylläälä ei olt hättee koittii~ (kotiin)

~no ei tässä mikkää hengee hätä oo, kerkijää vähemmälki~ (hengen hätä,

henki=yksi sieluista)

~johan sull on hätä ja hoppu~

~ei se nii hätään enää se luu parane~ (poikki mennyt luu)

~tommosta rapevaa kuusta ja rapevaa mäntyä~ (rapeaa, vrt. rape)

~sinä talavena se oli sillä oekein hätä siitä terveyvestään~

(talvella enemmän aikaa murehtia / paikallaan olo pahentaa

tiettyjä vaivoja)

~em mie sinnuukaa ilmaj jätä, jokahine saatta, älkää olko häissään~ 

(lapsille, ruokaa annettaessa)

~se hyvin huonostik kyvens, että hälän tuskin silläkin sai~ 

(tulen, ukonkivellä, omien tapojen jäänteitä, pii=tuontitavaraa)

~oli semmonen niis suuri kala että, että hääntuskij jakson sitä konttie 

selekääm panna~

~mun tul hätä henkken~

~sittel laulethij jonsei ollus soittajaa, jott ei siälä hätähäm menty~

(tansseissa, taustalla omaa)

~pyrki voa niitu siseä ninku häteä~ (käärme hädissään)

~se pittää ulukona hierroal lumella~ (paleltunut jäsen)

~ei sole ku semmonen hätäaita oksinhen puut nostellu kantoin nokhin~

(omilta kuulostavat aidat, tilapäisiä)

~meä en ole oikei hätäine toas kysymeä kelteä~ (vieras kysyminen,

oma itse keksiminen, oman oppimisen luonteesta)

~se on liijan hättäenen jos on nuori mies pyssyn kansa~ (karhun pesällä,

vrt. tekee vastoin tapoja)

~on nii hättäine, ko sannoo sanan ni jo tempajaa toista~ (vieras puhe)

~häthäisen huuto tuo oli~ (hätähuudot)

~ei täss oh hätähituvakoa, kyllä tässä toemeen tullaa~ 

~ei ne ni hätähoppuja ollu~ (töissään, ihmiset ennen)

~sää oles semmone hätähous, etes kerk mittän kattoma ettes ollenka~

(vieraat piirteet)

~se isänt oli semmone hätähousu, ku se olis tahtonnut tyätä iham pilvim pimei~

(toisten työstä rikastuneet "isännät", puhdasta manneajattelua,

ei kuulu suomeen)

~mie oli sellaine kuleksia mies, ni mie e hätähynt oikei misseä~

(metsän vakauttamat, paljon nähneet)

~enkä minä huutanu yhtää enkä hätääntynä~ (jäihin pudotessani)

~se alako hättäötä, sillon se ränky ja parku pahasti~ (jänis)

~se hättäysi, että ku o isä jättäny~ (hänet yksin, lapsen)

~tahot hättäyväk ku ei suvenuk koko talvena ja lumi valtasi katot~

(suvenu eli lämmennyt)

~se tietenki ne hättäintyyvä hopusti~ (ilvekset, ajettaessa,

ylitornio, montako jäljellä)

~ja polttaisia, niit on kesillä, jotta hätääntyy~ (polttiaisia)

~jos te sinne hätäännyttä yäksi nin kyllähän te siällä saatta olla~

(sukulaistalossa)

~karhu oli hättäötynnä näreppuskaan~ (kajaani, montako jäljellä)

~palio paarmoja ja sääskiä, niin nep porot hättäyt sillon yhthen~

~lämmäs viessähä se hätäytyy~ (made, muuttuu kehnon makuiseksi)

~käyväk kämpyröen hätähättäesestis saonassa~ (saunoi hätäisesti, 

teki vastoin tapoja)

~se kun tuo immeine on semmoineh höpäkkö, hättäeleikseen tyhjee~

~jos ystäväi hätäellöö~ (ystäväi eli vaimoni, jos jään yöksi,

omat suhteet=ystävyyssuhteita)

~myö jo hättäeltii sinua, että mihkä sin ot joutuna~ (omista

huolehtiminen)

~hättäeleen siinä silta käöpi jos vesi vielä nousee jokkeen~

(vieraat sillat, omat joet)

~ei tämä pirtti hättäelep pikkupakkasilla~

~se rupiaa syjän kauhiastih hätäilehen~ (rasituksesta,

vrt. hidastumaan levosta, sydänvaivojen oireita)

~älkää hättäilkö, ei tässä ok kiirettä~

~s ei yhtääh hätäälly~ (lohta irrottaessaan, omat työt)

~se ei hätäilel lähtiäp puista pois ollenkaha~ (lehti syksyllä)

~minä olin tullun ni hätäsesti~ (syntynyt, vanhemmilta kuullut asiat)

~jottaes sille on tapahtunna kun se nii hättäesestip puhu ja katteli~

(lasten ja nuorten huolien huomaaminen)

~puumerkin hyvin huonon hätäsestis soan~ (tehdyksi, 

oma kirjoitusperinne=kaivertamista ja kirjailemista)

~siin oli se verta tienkenkää että vielä kanto hätäsestä~

(jäällä, pisimpään kantavat kuljetut kohdat)

~hätäjalon ennätin käyvväp Pekam mökillä ennen tännet tulemista~

(mökkien suomi)

~empä oop paljo käönä Raotavoarroo etempänä, hyvih hätäjälin Kuopiossa~

(omat ulkomaan matkat, jänskiä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)