~mut hätäkiireessä syö sit tietyst muitakii havunneulasia~ (teeri, koivunurpujen lisäksi)
~kerran oli niitä löyvetty vaan niin suurella hätäkällä oli paikallet tultu,
ettei enempää ollus saatu~ (aarnihaudan aarteita)
~nuijen koululaesten kans se uj joka aamu semmoneh hätäkkä kun niille ei tahok keretäl
laittaar ruokaa~ (omaa elämää häiritsevät skoulut)
~mie uo olt nuoruuvvestai sellane hätäkkö~ (luonteen tasaantumisesta)
~kylläpäs sie out koko hätälaikko, ku et malta vuottoo vähee aikoo~ (kiteen kieltä)
~oli semmosta hätälajiakiv vällii, että sittem mentiin naimisiin~ (vatsan näkyessä,
vieras uskonto=vieras häpeä=vieraista syistä pidetyt häät)
~ei sielä kasvam muuta ku hätälauhaa~ (lauhaheinät)
~sanottii hätäleiväks ku laetettii sitte maetoo hyvi ohkaist pippaa~ (uuninsuuleipää,
vrt. pipari)
~Pentti on niin hätäluontonen, ettei se joua kattohmaan, mistä on tultu ja minne menhään~
(oudoksutut hätähousut)
~ei om muuhu ennee osanna luottook ku jumalaasaj jos o osanna ennee hätämyksissää
aatella ennee sitäkää~ (jumalaasa eli suojelushenkeensä, jokaisella omat,
luonnon henkiä, sukulaisten henkiä, mitä kelläkin)
~oi voi tota hätämätikkö kute se kerjen orottama ett uun olis saapunk ku löi leevät
tulisse uunim palama~ (väärä työ)
~hätäpeliä pitäs tässä, ohentoot tämä tuohi ni ei tulis tätä tämmöstä mutkaa,
se tulis vähän suorempi~ (pihtiputaan virsuntekijät)
~yksin kulin koko taepaleem pilikkopimiässä eikä tuoll olluh hätäpujua~
(sillä kertaa, ihminen=päiväeläin)
~se hätäpäessää tul muale~ (juvan saukot, montako jäljellä)
~mie siinä hätäpäissäni ammun sitä kettua~ (vieraat tuliaseet, vieras hätäily)
~hätäpäishän sillä keittääpi~ (tuohiropeella, omat astiat)
~sitäkös työ hätäpäiviääm määttä pois jotta tarttuu viel teihe tää haikko~
(haikko eli haukotus)
~vaik hes sim metänkorppe meni ja ens kamalaks näyt ni ei heil ol ene hätäpäävä~
(korpeen asumaan menneillä, kohtaan tottuminen)
~ei miulla ole minkäällaista hätäpäivää ollu, vaikka lapsuus oli sellasta~
(köyhää, vrt. aikuisuus köyhyydestä nousemista)
~eihäm meill oo ei hätäpäeveä eikä kuura oamuo~
~ampienen pimpienen, hätäpäivä peälleis käy~ (loitsusanoja)
~taivas on hätärässä, hianoo pilvee joka pualella~
~taivas o hätärässä pilvessä, huamena sataa~ (ä=a, vrt. hattara)
~hätärhän se laski aurinko tänäki iltana, huomena on lämmin~
~eihän tuo paista oikein selekiästi, tuommosta hätäräähän tuos on~
(kuun edessä)
~kyllä mulla hyvät silmät on ollum mutta tän suvee ne on ollun nii hätärät~
(vrt. hatarat)
~siinä ol hätäräpinä ettei henk jiänt~ (henki jäänyt, kuollut)
~ei se tult hyvä, kun niih hätäräppään teit sen~ (hätiköiden tehty työ,
oman työn vastakohtaa)
~olipa hätäräpällä, jotta piästiin hengissä maihin~ (myrskyssä)
~siihen ei ollum mitään semmosta hätätarvetta~ (naimisiin menoon,
vrt. yhteen menoon, vieras ja oma)
~kattaine o hätätila vanne~ (kataja, yleensä kuusesta)
~hätätilassa soatam puhhuokkik kun tiukka paekka tulloo~ (hiljaisuus
=kaikki hyvin, ei tarvetta sanoa mitään)
~arkeupi ne elläemet kun niitä hättäytellään~
~loiskii oikeen ilmaankin, silloon ku hauki hätävyttää niit~ (särjet)
~älä nym mua hättäytä, kyllä mä meej jahka mä vaan kerkiän~
(suomalaisia töihin(sä) hätistelevät vieraat)
~ei hätäännyksissääm mitääl löyrä~
~mie olij jo ihla hätäinnyksis ku ei toi tyttärem tulluk kotih~
(omista huolehtiminen)
~älä ny vaan hätävynnytä sitä lasta, ettei se putoo sieltä kiveltä~
(omat leikkipaikat, luonnon luomia)
~kur rupeaa jano hätöittelemää~ (juo)
~oli poulat eikä sale ollenkaah hättööttäny~ (tod)
~kun ei sit yhteän hätöittännyn (käärmettä, ei purrut)
~mie läksi kävelemmää ja siit rupeiskii saae hättöittämmää, miu pit panna
aika pitkät askelet~ (omat kiireet)
~se hätöötethän kylymä niin keitetyllä mairolla~ (kylmettyminen,
vrt. vedellä, tsaijulla)
~miähet meni sittes sitä pihalta pois hättööttään~ (sutta, vrt. ampumaan,
oikeassa suomessa sudet=suojeltuja, palvottuja, sukulaisten henkien
hahmoja, sami=susi)
~ei ennen sellaast sattunnu et häveel kankahii hangest~ (hävisi hangesta,
vieras suomi=vieraat varkaat)
~pentukoirat ne höikkyillöö, ne on niih hävelleitä~
~kyllon tuo koira hävele, siltei säilyr ruuvvaat pöyvvällenkääk~
~se on niih hävele immeinen, ei se häppiikkääm mittää~
~mie oli oikie hävelikkö ja kainu nuoren~ (vrt. kainuu, kainujen
ihmisten maa)
~ne ol nii hävelijäitä jotta ne ei hävennä mittää~ (juvan karhut,
montako jäljellä)
~lapset hävels ja kihers pöyvvän ympärillä~
~alkukuusta hauki syöpi, se on silloin sitte hävelä~
~se ol Aiska niin hävenneillään jotta~ (koko oma kieli=omia nimiä)
~minu rupi niin saakelist hävettämää~ (häpeä=luonnollinen tunne,
seuraa omaa tuntoa / omia tapoja vastaan elämisestä, tarkoitus
palauttaa oikealle tielle)
~mua hävetti sem pojaam pualesta~ (myötähäpeä, syyt samat)
~minua hävetti se ku ihmiset näkee että tyttöne elävä on isäsäk kans
tekemässä halakoja~ (tekemässä miesten töitä, omat tavat,
vrt. puiden kerääminen naisten työnä)
~ilikesitki ottaa ittiäsi köyhemmältä, eikö sinua ies hävettäny~
(kaupanteon vieraudesta, vrt. mannejen "markkinatalous")
~ilikiätkit tullap päissäsi, häpiäesit häntä vähäsen~ (huolettomat
humalaiset, huumatut, häpeää tuntemattomat)
~hyvä on tuollaseel luonnool ellää ku ei häppii eikä hirvii kettää~
(hyvä vai huono, varovaisuus=pitää hengissä)
~rupiaa pian aurinko paistamahan takamperähän ni valakia häpee~
(valkia eli tuli, yhteydessä toisiinsa)
~se ei tehtaalaist köyttä hävennys sitte~ (kotitekoinen köysi)
~se ei häpiäs siikaa yhtää~ (särki, suolakalana)
~mitä se tyhijää häpijää, tuu sannoon päivää~ (lapset=aidoimman
ihmisluonteen ilmentymiä, omia opettajia)
~äijjän sinä häppiit tuollaista huasttool lasten kuultak~ (aikuiset
=epäaidon ihmisluonteen ilmentymiä, väärään kasvaneet)
~parraat koaveesa oli itek kuhil laettanna peällee, ka eihän sitä
rytkyssä niin suureen rahvaaseen häppiim männäk~ (koaveesa eli
vaatteensa, valtimon kieltä)
~ei se häpiät talavella jos se oj jäätyny~ (liha, pilaannu)
~sääsket on niih hävettömiä saret ilimalla~
~kato ettei tuli sillä aekana pääseh hävveyksiin~ (sammumaan,
tulen vaalijat)
~oavoa hävöyttä~ (muurahaisten poistuminen, talon häviämistä,
omat enteet=tulkitsevat luonnon hyvänä asiana, vrt. leftareiden
päinvastaiset tulkinnat, koko "julkinen sana" leftareiden käsissä,
"mainstream media")
~olit sie oikei häviiksis kun metsään eksyit~ (pitemmät matkat)
~ol monta päivää häviksiis, nii sitä sannoit et se kävelöö peikon jälil~
~metät ja mettärahatki on tulluh hävitellyksi~ (omistamisen vieraudesta,
oikeassa suomessa vain asujia / hyödyntäjiä)
~pois ne hävitäe sillo apajilta~ (kalat pohjantuulella)
~siit hävitettih se lehmämpitämiinkih~ (vieras unohtuu)
~ko tul rikos luuvves tahe kuttois, se pit hävitteä, jot se ei jeänt näkymeä~
(omat rikokset, kudontavirheitä)
~ne majad oj jo poltettu, kaik peruzmultij myö hävitetty~ (majoiksi
kutsuminen, inkeri)
~sanotah että kakko tuul kalat hävittää ja itäkakko viäp kattilastaki~
~ku käi nukuttammaa ne hävitti une pois~ (karpalot)
~niitähä ne mestas jotka lapseseh hävit~ (naisten mestaamiseen erikoistuneet
mannet, "suomalaisen oikeuslaitoksen" sairasta alkuperää)
~likka oli hävittänny ittes~ (menemällä naimisiin liian nuorena,
kristillinen avioliitto=yksi vieraiden tavoista alistaa suomalaisia)
~minä sanon että minä lähren myäs jos isäkih hävitettää~ (erotetaan,
"työnantajien" armoilla eläneet, onko mikään muuttunut)
~heä hävitti unneesen~ (lapsi, jonka unta oli häiritty)
~ikännäi mienen tuoho metsää hävint~ (eksynyt, metsän peittoon joutuminen,
vie suuntatajun)
~tekihän se isävainaja hyvinki nättejä suksia, eikö nuo lieh hävenneet~
(omat työt)
~se häviskii ku mustaa metsää~ (vrt. mustavuori, taustalla jotain omaa)
~aamust ol vähä sumuu, mut sekin ol jo hävenny pois~ (vrt. hälvenny)
~punatulkut on täältä hävinny~ (kylästä, korpimetsien lintuja)
~Huhkalankaljol oli huhkaimii enne mut sit nee hävi~ (huuhkajia,
vrt. pyhän nimen "fudikseensa" varastaneet mannet, puhutaan rahan
avulla yllä pidetyistä vääristymistä, lapsellista yli 15 vuotiaille,
väärää tunnetta yritetään kääntää hyväksi rahalla ja maineella,
puhdasta leftari ajattelua)
~yhessä viikossa se lumi hävesi kokonaan, kun tuli lämpymät~
~ei ne vielä olet taikatemput hävenhe~ (eikä häviä)
~oli niin kauva ulkon ja valkiaki sai pesäs hävet~ (hävitä, hiipua,
hävetä=hävitä)
~peäs toi valkie häviemeän~
~kekäleestä häviää tul~
~tulta pittää hoitaa ettei kuhunkaa se hävviis~ (tulen hoitajat)
~minäkim muutamen kerram mänin sinnek kortimpelluusseej ja hävisin kaekki~
(vrt. uhkapeleistä rahaa keräävä "suomen valtio")
~sen tunsi mitem palio on hävetty~ (hävitty, kun lohenpyynti kiellettiin,
omien elinkeinojen alas ajaminen)
~ompa hävitöm mies, kun ei malta olla erillään toesen akasta~
(hävyttömät miehet, vrt. vieraat)
~mettä ja kaikki hävivyy~ (omien asioiden katoaminen, "itsenäinen suomi")
~ne kum monjaeta aekoja ovat hävviyksissä niin sitte ne pallaotuu~
(muikut, huonon kudun jälkeen)
~sääskillä tullee se häviämäaika, paarmoilla mennee siivet reijille~
~se ei ennustah hyvveä meillek kun kekäleestä tuli loppuu, meijän hävijötä
se ennustaa~ (koutasalmen lappalaisille, vuolijoki)
~pantiiv voitot tasaj ja häviöp pualiks~ (tasapuolisuus, omia arvoja)
~millonkaan ei sanotan niitä hävijöjä~ (rahapeleistä, koko virallinen suomi
=rahankeräyshuijauksia, mannekakkaa)
~jos passas että toine oli pienempi se panhim pienemmän kalar rinnale että,
ettei kumpikhan jää häviölle~ (kaloja jaettaessa, voitteko aloittaa uuden
suomen tältä pohjalta)
~tuli häviö kauppa~ (vrt. suomalaisten häviöistä rikastuneet, "välittäjät")
~se myi häviönkaupalla~ (kaupanteon vastenmielisyydestä)
~jos kuka tuhmastih huasttaa, sitä jo hävystellään, äijjjän sinä häppiit
tuollaista huasttool lasten kuultak~ (oikea puhe)
~kyl o hävyttömys huipusas~ (pojan puhuessa ilkeästi isälleen)
~suokuikka haukku nii hävyttömäst~ (isokuovi, pitkänokat)
~jos se sitä oukahti kun tem menittä yksin, niinku hävähti~ (oukahti, hävähti)
~osaahaa se vähäh hävähtiä eihää se ihlan paatunnu o~ (paatunut,
oman tuntonsa kadottanut)
~meil ol sellane häväkkä ko saae hirvittel~ (sade hirvitteli, kaatosateet)
~elohiir kera ku hyppäjää sitä et saa sannoo siis se häpäjää siut~ (et saa
sanoa, tai häpäisee sinut)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
