~höh, ku out aeka höhlä~
~kitkut, kitkut möhö höhö höö~ (sanoo taivaanvuohi)
~lunta hövehtii tuas vähä~ (sataa hiljaa)
~pärtökasa hötysi palloa~ (pärtö=roska)
~älkäih höheltäkö, kuttuttem pirut kokoh~ (viheltäkö, piru-sanan alkuperää,
vrt. eläinhahmoiset toteemit, suojelushenget)
~tuo lumi on sellaasta höhelötä~
~elä lähe ennee tuonne jiälle, se on männä jo iha höhelöks~
~isäki ol sellaine höhelö, jot ei se välittänt lapsen hoijost~
(vrt. äiti, lastenhoito=kuuluu lapsia haluaville)
~eikä räkämäntyä eikä höhelökuusta jokka oli nopiaa kasuvanu~ (käytetty rakentamiseen)
~höhelölumi on ku paikkarasoja sataas~ (paikattuja lapasia)
~höhelöpilvet~ (repaleiset pilvet)
~ku s on tua lumikin sellaasta suviamatoonta höherötä~ (nuoskautumatonta)
~pitääköhäm munkir ruveta höhhöölemähäm miähen touhuus~ (naisen,
töiden jakamisella tarkoitus, vrt. keinotekoisessa elämässään itsenäisiä
teeskentelevät, pelkkä sähköjen katkaiseminen saisi useimmilla sormen
suuhun)
~yäl o satanu vähä lunt, mut se o simmost höhhölunt~ (kevyttä pakkaslunta)
~semmosia höhhööläisiä~ (höperöitä, vrt. hölmöläisiä)
~höhinä~ (salahuhu)
~se ol nii höhkeissiä, jot meil unehtu rukkastkii penkil ko läks pois~
(vrt. tohkeissaan)
~naemise höhkeissä männöö pilole iha koko tyttö~ (höhkeissä eli innossa,
vrt. tulee paremmaksi, seura tekee kaltaisekseen)
~jokku on naimise höhkäs mont kerttaa~ (vrt. ihastuneita, rakastuneita)
~se saroi tommost höhkä lunt~
~kun tuli oltua niin höhkäin, suututtiha se~ (höhkäin eli hölmö, virheet
=omia opettajia)
~niin tullah höhkäs kiirreellä~ (oudoksuen)
~tuluva mennäh höhkäsi törmäen yli mettään~ (joen törmän)
~naemisiin männäh höhkäsi~ (oma lempi, vieraat häät)
~josas paha viäl ole niim pistetä höhklunt housut täyttö~ (kurittomalle lapselle)
~sen siit nys sitten sait, kur rupesit sellasseh höhkösem puheit uskomaan~
(toisiin uskomisesta, oma totuus=itse nähtyä, itse kuultua)
~lumi on niin höhölyä, kun soon niin uutta, eik oo ollu suajaa~
~tehhä höhlyväähä se paljokii, mut sen työ on sit sellasta ku se on~
(vrt. "palkkatyö", väärille raiteille lähtenyt "työelämä")
~no me ku menet, älä siin enäh kattel suus höhläs~ (sanoista tekoihin)
~minullek käy ihlah höhläst~ (käy, jos antaa käydä, omasta elämästään
poissa olevat, iso joukko)
~sielä on niin paljo höhölää lunta, jotta se ei kanna rekiä yhtää~
~höhlä~ (vesiperäinen paikka)
~mie sanoin älä siin höhläile, me kotiis~
~se ov vähäh höhläkäs, ei sit pilät täylest ottaman~
~kyllä se on kansa eri höhnö~
~vähäki ku tuuloo nii höhtyvälumi hange pintoo juoksoo~ (juokseva lumi,
talven ihmeitä)
~höhtäny ol sekih ihmiin tavaraa kasah koko ikäh~ (oudoksutut
tavaran kasaajat, materialismi=suoraa seurausta oman uskonnollisuuden
tuhoamisesta, vieraaseen uskoon pakottamisesta)
~pehmeetä lumeh höhyä~
~se on tuo kevväenej jeä koko höhyä~
~siit nous aika höhy~ (kohu, huhu)
~ei pie siitä vuah höhhyy nostoo~ (nostaa höhyä, vrt. hohua)
~oum minä vähä semmosta höhyä kuullu~
~höhyväähän ne kylällä niihev välilöestä, vua iheppä hyö tiennööt assiisa~
(itsepä tietää, vai tietääkö, oma ajattelu ei toimi jos ympärillä
pelkkää pahaa, kylät=kaupungit)
~het läks lumet höhähtelemää pujje oksilta, ku suoja tul~
~puuttiih höhähti lehtee~
~ne pallooh höhähtää kaekki kerrassa poes, nuo hiilet~
~jeä sullooh höhähti iha yhtäkkiä~
~se jo mooliskuulla lumi höhähttää itesttää alas~ (katolta,
lämpimät keväät)
~se hyvillääh höhäkehtelöö~
~tuulla höhättiä~
~on taas satannu tollaist köykäist lumeh höhövä~ (heinolan kieltä)
~kohvajeäh höhöjä~ (kovan jään alaista sohjoa)
~sato sellaista höhölunta~ (kevyttä pakkaslunta)
~se vai hökkii ja höhöttelee~ (metso)
~minä e viiti kuunnella tuommosta höhötintä~ (oikea puhe)
~tuloo sateek kuv vanhapiika nii höhöttää~ (taivaanvuohi)
~kuka se ruppea niinku äitilleh höhöttämmää, kuulehhan ku ossoa~ (puhumaan
opetteleva lapsi)
~tuulee höhöttää, mutt ei se järin kylmää ol~
~ei meinua henk kulokeja vaekka nyhtäs ja höhöttäs millä mitalla~
(vrt. allergiset oireet, juominen auttaa)
~vessammal levässä höhötti~ (vesisammalet)
~se syöpi uuni pakkasen eillä hiilesä, hyvän seän eillä ne karsuu vaen
uunissa höhöttää~ (hiilien elämää)
~hukkahöikäle niin höikelehtää kartanolla~ (polvijärven viimeiset hukat)
~joko se vähän niinkun taoti höekelehtäsi~ (ensioireet)
~havukka höekelsiin poes ja lenti mehtään~ (haukat, metsän lintuja)
~tää säikähti ja höikelttäyty pakkoon~ (kiihtelysvaaran hukat)
~koskelot höekeltäöty vei alta pinnalle~
~ukot sannoit jot höikköläine tuolassii rutteikkuu mänkyy, siel voip olla vaik
mitä voarnikoi~ (vaarnikoita, käärmeitä)
~voi, höikköläinen, millasen töllön työn sie teit~ (omat voimasanat,
haltijoiden nimiä)
~höikköläine~ (susi)
~sieltä höekä tulloo korvista~ (höekä eli halla, korpimailta)
~vaik olkoo mite pien pilve höikäle ni siint tulla lorottoa vettä~ (syksyllä,
veen aika)
~lepässää on kaks urppoom joennaek kevväenä ottaa pitkäh höekälleen~
(lepän urvat, vrt. urpo)
~suven höekäle~ (nuori susi)
~elekee höekälehtijä~ (lapsille)
~sehäh höikälehttää nuuhkkii joka kohassa~ (koira)
~yritti ollee höekätuluva, vaen sei kestänyk kauvvon~ (oulujoessa,
oikeat eli patoamattomat joet, voitteko palauttaa)
~sillonni oli joessa höekävesi~ (suurempi kevättulva)
~ei ällyö ei höekösem pölähtävätä~ (vrt. hölkäsen)
~antaa lämpimäh höelytä uunista~
~uunista höelyvvää savua~
~höelyvvää sitä ja tätä, ei ossook kunnolleem mittään tehä~ (liiasta
höilymisestä, omat työt)
~vastik sie tuon höimäsiit~ (huomasit, ymmärsit)
~höintyvää~ (valkoista nöyhtää hiilen pinnalla)
~elä höipyile tyhjee~
~lunta sataa höipöttää~
~peätä huiputtaa ja höepöttää~ (vrt. huipata)
~kyllä tuo vaahtera on olluh höestelikäs~ (istutetut eli vieraat puut)
~poika vuan kasvvoov vojottaa, se on ihan silimissä höistynnä~
~seun siellä höistynä, velostaannii kuulu jo piässeen~ (päästä
veloistaan=plussan puolella, manneyhteiskunnan hyväksikäyttävästä
luonteesta)
~ei miuss oikei oo yskääkää, mut mikä hää nyt lie ruvent nii hövittämmää~
(yskätön yskä, vrt. siitepölyt, eläimet, allergiat)
~höityvee~ (hiilen pinnalla)
~kyllä se sevverra kyventää nuota lume höetyvijä etton kitteetä ku tervoo~
(joroisten kieltä)
~hienot höityvät sisällä~ (kissankellossa, kellot!)
~vähä lunta sattoo höetyvöe~ (pakkaslunta)
~lunta höityvöip~
~teä ei höijy yhteä~ (kasva, vahvistu, lapsi, aika tehdä jotain)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
