~elä hökelehäk joka paikassa~
~suoriit sie siintä hökelehtämästä~
~se on semmone hökel jokapaikan nuohuo eikä pysy paikalluoa~ (koira)
~ei sem puhheista tarvihte olla milläskää seu semmone hökeli ollu ijäm päivä~
(nivalan kieltä)
~ne on niim mahlottomasa tanssiil lählö hökelisä~ (innossa, tytöt)
~mää hökellyin niin ettem mää tiätänym mittää~ (sanoa, vrt. häkellyin)
~jo se hökeltää~ (jokeltaa, lapsi)
~kyl sie uot hökel, et tie mittiä kunnollisest~
~on se siinä menon hökinäss ollu jo aamust asti~ (menon aika,
pitää päästä menemään)
~ain se hevone hökisee ko mnä mene stallii~ (vieraat hevoset, vieraat tallit,
kaikki karjaan liittyvä lainaa)
~on kaet siinä hetteitä kun se nii hökkii kylymää~ (hetemaat)
~poislähöh hökkeet~
~ne on omisa hökkeisään~ (oman kodin perustaneet)
~se oli ni hökkeissään sem miähem perrään ette sillem mikkääm puhe auttanu~
(oma elämä, omat virheet)
~koko päivä on oltu hökkeillää ja vuotettu millo vieraat tulloo~
(odotuksen tunne, tärkeä osa omia juhlia)
~oli niin lähtösä hökkeissähän~
~hökkerö~ (voikukan siemenröyhy)
~ohhaan siellä piem mökih hökki~ (pieni eli oma)
~sen miehen mökki on sellaanen hökkylä, että parahiksi pystys pysyy~ (vrt. hökkeli)
~minkä sulla semmonen hökkä on~ (kiire)
~ei sille mitään mahra kun tulee se naimisiin menon hökkä~ (vrt. naimisen,
aito ja keinotekoinen)
~kyllä sill oli sinnes sellaneh hökkä, niettei sitä pijättänym mikää~ (hökkä
eli into, oman elämän luonteesta, tunteisiin perustuvaa)
~Anna-Kaisa se on sittek kovassa hökässä sem Masam perään~
~se on ollu kaavan aekoo hököllään siihen Marriin~ (poika, ihastunut)
~hökkä~ (hukka)
~kevväälä ku ol heleppo sytteej jiähökkäleitä~ (syttee eli hakata,
jäätä tuuralla, laskettiin liistekatiskat järveen, vrt. poreihin
laskeminen)
~niihhän nuo olivat mänöh hökössä~ (lapset)
~kyllä se on hököllään sen lähtösä kansa~
~ei kannata hökköillä, keritäähän täsä vähemmälläki vauhilla~
~elä tuossa tyhjää hökköile sen mänösi kansa kerkiit sitä vähemmällää~
(hiljaa hyvä tulee)
~palokukkasist niit hökkössi lähte ylös ilmohi~ (höytyviä, maitohorsmista)
~syöh hittaasti elä hökli~ (hotki)
~höklä on höklä, ei auta sana sille~
~em minä tohis sitä silles sanuva, se sem pijaj jollekkis sanuva hökläöttää~
(haapaveen kieltä)
~kyllä se ois osanna soarnata, voan se lyhyeen hökläytti voan~
(saarna=pidempi puhe, saamen kielessä tarkoittaa sanojen haaraantumista,
yhden sanan juohtumista toisesta)
~kyllä se Elliina höksähti, kun män sen miehen matkaan~ (erehtyi,
parempi kutsua miehet omaan elämään)
~niijaas sievästi elä höksäötä~ (tytölle, omat ja vieraat tavat)
~viäläk ne elää siäl entises höksössään~ (vielä)
~mitä hiän tyhjee hökyillöön kun eijjouk kiirettä mihinkään~
~se ku ilma pakkasesta myöntyy se tulloo sellaine hökä immeisii~
(myöntyy=lauhtuu, hökä=yskä, pakkanen=yskän tappaja)
~siält rupia se semmoin kylmä hökä nousemaa ylös~ (sumu, alangoilta)
~saunasta nousoo sellaine hökä, että ilima pimenöö~
~mihi siul o sellane hökä, ois istuttu ja haastettu~ (oudoksutut
kiirehtijät)
~siä vaam menit sellaist hökää min ohittein~ (menevät onnensa ohitse)
~pistä vai täys hökä peälle~
~tuoss o siit hökäheinä, tuollaine rutkale~ (peurankello / tulikukka)
~miä Jukelan kankualt etsimiä hökäheinii~ (yskään keitettyjä jäkäliä)
~niistä hökäheenistä tehtiih haove, se juotettii~ (juotetut hauteet)
~se on nih hökänen se saona, ei siellä voek kylypii~ (höyryinen)
~paljo se sitä lunta viimme yänä hökäsikin~
~siihen ei tarvihtek kum pikkusen tippaottoav vettä, niin kyllä se hökäsöö
kuumuuttaa~ (kiuas, omat ihmeet)
~hökäjäkälää~ (käytettiin yskään, lehtijäkälää)
~ne on nuo koerat semmosia hökäleitä pentuna että ne kerkiää joka paekkaan~
~joko se hökälem mennee paasta härppiin etkö jaksa oottaa että pannaan kuppiin~
(tekee vastoin tapoja)
~kyllä oot koko hökäle kun siihen pakkaut~ (pakkaudut, vrt. tulet liian
lähelle)
~ku o nois puis sellasii hökälehhii niist tekkyöt yskärohtua~ (puiden
höytäleistä, vrt. helveet, naavat, jäkälät)
~ootko siinä hökälehtimätäs senniis sus~ (koiralle, suden sukua)
~jopa siinä Musti hökälehtii, ku huomaa että mehtälle lähetään~ (koirien nimiä)
~hetikkö sinun pittää ruuan pääle lähtiä hökälehtimhän~ (vrt. ruokalevot)
~elä hökälehä siinä, annetaanhan sullekin kun keretään~ (ruokaa lapselle,
vrt. lasten ruokkiminen ensimmäisenä)
~tiehhän tolokusti ei sitä pijäh hökälehtee~ (oikea työ)
~Väinön hökälekki hökälehti koko illan ja nauratti toisia~ (omat viihdyttäjät,
eivät ota rahaa, toisten ilo=palkka)
~hökälunkku~ (katossa oleva savuluukku)
~älä kuuttos siin senki hökäpöks~ (kuuttos eli ryntäile)
~se on vuaa semmosta hökäyskiä, ko välist pittiä ain hökässä~ (kuivaa yskää,
vrt. allergiset yskät, homeyskät)
~kastun metässä räntäsatteella, sain oikein hökäyskä~ (kovan yskän)
~se on täysi hökö~ (hölmö)
~ei se tiennä hökösen pölähtämätä koko jutusta~ (vrt. hölkäsen)
~se ku hököttellöö siellä~ (pieni lapsi, jokeltelee)
~tässä myö vua on elleeh hökötetty~ (elää kohtaa)
~rupesi lunta sattooh hököttämmään~
~tuo Jaako koittaa hököttää Kirstiä, vain Kirsti ei oo tietääkseen~
(parempi vaihtaa ihailun kohdetta, ei tarkoittaa ei, hiljaisuus
tarkoittaa ei todellakaan)
~kaekellaesija hökötyksijä sinä kehtoot laetellakkii, ku kalakukkoja
ja ryynpiirakoeta~ (vrt. helpompia, ruuanlaittoon hurahtaneet)
~Martta keitti vettä ja minkälaesta lie antanuh hökötystä~ (vaivaan,
omat parantajat)
~elähä tuossa tyhjee hölöhennä~
~out tossa hölöhyvämätä~
~elä hölöhyvä joutavia~
~kaikki assiit hölöhöttää yhtteem perrääj ja sekalutta~ (vieras puhe)
~sitä senttää tarvihe joka paikassa hölöhöttee~ (oudoksutut hölöttäjät)
~hölikkö~ (kivinen paikka metsässä, vrt. holikko)
~sehän se somastih höliköettää ilimassa~ (taivaanvuohi)
~vesi piti semmotte hölinäj juastessaa~
~siinä vesi mennä hölisöö aeka kyytiä~ (purossa)
~ei oo oekein raohallista olentoo kaopunnissa, yhtäläenen hölinä kuuluu~
(hölinän vaivaamat kaupungit, eivät sovellu ihmisasumiseen)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
