~höllö ol etekii lapsii herkkuu~ (mustikkasurvos)
~hieroi puukapustal sellaseks höllöks~ (puolukat, puisella kauhalla)
~on tuota lumehöllöjä~ (pehmeää lunta)
~siel ol höllölöi sekä kovvii muuramii~ (suolla)
~niitä kutsutti höllöiks~ (kypsiä muuraimia, vrt. hollo-la,
hollosuot)
~mie ko oon oikei laihtunt, ni kaik nututkii o jääneet nii höllöks~
(höllöiksi, väljiksi)
~pitää jättää höllyä selekäpuolelle~ (rukkasia ommeltaessa)
~takki oli lamu ja höllö~ (lamu=avara)
~höllökurikka~ (marjojen survomiseen käytetty puunuija)
~märkää lunta sattaa höllöttellee~
~eehän sitä purkatuuleen, kun männäh höllöttellöö~ (purka eli myötä
tuuleen)
~seo semmonem mukava höllöttelijä~ (iloinen, huoleton)
~silloon kevyh höllötellä~ (ohuella kesämekolla)
~se vaen oo hyvällä tuulella ja nauraah höllöttellee~
(iloiset ja liian iloiset, vrt. hullut)
~jos nuin vitkottaen sulattaa niin sei tuo vesi kovinkaas sitte
höllöttele~ (lumen, vähitellen, vrt. vitkoitella)
~etelästä tuultah höllötti~
~pilivet tuulem matkassa höllötti~
~lunta satoa höllöttää~
~aorinko aena koreastip paestoah höllöttää~ (suomussalmi,
vrt. päivä)
~se ov viälä nil lapsmainen, uskoo kaikki mitä isot ihmiset höllöttää~
(toisiin uskomisesta)
~siell ol monellaiset keitot ja höllötökset~ (pidoissa)
~se on semmonen tuulihattu joka puhuah hölömentää niim palijo ko kerkiää~
(henkisten vaivojen oireita)
~peä on niih hölömiönä~ (huimaa, auringonpistoksen oireita,
kylmän väristykset toinen)
~nuo penskat toas hölömyvää eikä ossoo asettuva~ (penskoiksi kutsuminen,
sotkamo)
~hoastellah hölömyvvää, siit i soam mittääs selevvee~ (vrt. hölmöjen
eli hullujen puhe)
~meä hoasta oma hölmyyteikii~ (tekemästäni hölmöydestä)
~se naenen kun siitä koevu alta hölömäht~ (ilmestyi yllättäen,
vrt. hölmistyä)
~ei tule häjyykään nuiheh hölömäkkeihen kansak kun eivät tuov vertoo älyyk~
(pielisjärven kieltä)
~on sielä hölömäkkä saje~ (kova sade, vrt. holmakka, holma)
~kylmällä ilmalla se o hyvi hölmäkkä~ (kankea, käärme)
~se o semmone hölmäkk ett ei se koska mittä asia toimit~
(vrt. hölmöjen oikeuksia puolustamaan alkanut "suomen valtio",
luonnonvastaista=vasuriajattelua)
~toi mukulan kans o juur hölmäkäl ku se riaku ja rääky yäp päävä~
(hölmäkällä, kun itkuun ei löydy syytä)
~oli juur hölmäkäs se juapunu äijän kans~ (juopuneet äijät,
vrt. kammottavat "palveluammatit")
~istu nii kauva tuos yhös paikas jot jalka män iha hölmäköks~
(meni hölmäköksi, puutui)
~emä hölömäys kuj jätäppä partaveiht lapsen kynsiin~ (hölmöilyt
ja emä hölmöilyt)
~mie oikei hölmähyi~ (vieraan tullessa)
~se o semmone hölmö jot se ei kerkii mihikeä~ (vrt. hidas)
~sitä toista poikkoo pittäät melekkeeh hölömönä~ (hölmöt ja melkein
hölmöt, hölmöyden asteita)
~poika tul ihan hölmööks ei osant sannoo mittää~ (hetkellinen
hölmöys, vrt. tunteiden ja muistin yhteys)
~peä on ollut semmosena hölömönä~ (vilustumisen jälkeen,
vrt. outona)
~tää on tää vasemp käs nii hölömö, oha se apuina~ (oikean apuna)
~kyl kohta kesä tulloo lum on jo nii hölmöö jot~ (hölmöö eli
sohjoista)
~älä tuos hölmöil, ei siun puhheissais ol päätä eikä häntää~
~ne ennen aina puhu niist hölmöläisist, mitä ne tek~ (hölmöläisjutut)
~männyyt peräkkäi ku hölmöläist järvii~ (hölmö=holmo, vrt. kuun heimo)
~valvothaan niinku hölmöläiset hiljasheen~ (myöhään valvoneet
hölmöläiset, oman eli päivän heimon vastakohtaa)
~hölömötiiainen~ (hölmötiainen, hömö, kuun värinen)
~tehhäh hölömöttää kaek työt nurimpäe~ (hölmöily=vastoin tapoja
tekemistä, vrt. kuun heimon tavalla)
~semmoneh hölömöttäjähään se on, sei paljo huomoo, mittee ympärillä tapahtuu~
(hölmönä pidetyt piirteet)
~lapsuuve hölmöyyvvees hää sen tek~ (lapsuuden hölmöys)
~ei ouj jiäny ijäksseeh hölömmöykssiiv vaikka semmoisem patskun sai piähäsäk~
(hölmöksi tekevät päävammat)
~tuntoohas sev vuatteihih hölöpennyksestä että laihtunnaham mie oon~
~mie hölöpennän ensiv vähä vuatteita ennenkun tästä pöytää istun~
(omasta pukeutumisesta)
~sem pittää olla hölöpemp sen, alapaulan~ (väljempi, verkon)
~ei sellaasen hölöpän takana mikää asia pysy~
~tuo lapsi on sitte hölöppä, aina se on äänesä~ (vrt. sittemmin vieraat
nimet saaneet henkiset vaivat)
~olpas siinää mies kun niin hölöpälle asiisa jätti~ (miehet ja "miehet")
~niittute syrjis ol semmotti vuare hölppi~
~hölpäm paikaks~ (sanottiin pientä kumpua, vrt. haltijanimet)
~hölöppä~ (kallion kieleke / tuulen suuntaan kallistunut kinoksen harja)
~toi vesi kiahuu jo hölpän tua palasa~ (padassa, kuplien)
~kuka hölöppähuul sej jo ennätti puhuo~
~siellä taas hölöppähuuli aukoo ovia~ (oven auetessa itsestään,
vrt. tuulen haltijat)
~teä uus paltto o sellane hölppänä, jot en mie sitä ilkii pitteä~
(liian väljä)
~se on sellaane hölöppäsuu nottei sen kiälen alla pysy mikää~
~semnem piän mäe hölpäys~ (mäkiin yhistäminen, vrt. tuuleen)
~kuormillise ei piä kattilast yli panna orkkii, jos orkkii ni laps
tulloo hölppöhuul~ (kuormillise=lasta odottavan)
~emä hölöppöhuul ei sen tiijossa kestäm mikää~ (paheksuen=tapojen
vastaista)
~huulet hölöpyilööt, kohta se itköö~ (lapsi)
~joham myö ollaan tässä huoastooh hölöppyytetty~ (kuopion kieltä)
~se pisti tulemaan sitä lunta oikeih hölöpäsemällä~
~hölöpäkän tuntunen vaate~ (väljän)
~en minä ou semmonen hölöpäkkö, jotta höpättäisin jonnii joutavii~
(oudoksutut hölpäköt)
~siin on semnen piän mäe hölpänys~
~se on semmonee hölöpäntöörä, ei sen sannoihii ool luottamista~
~tää Kusti huasttaa uninäköjjään~
~tämmönen hölöpöttäjä ei pärjee niin nenäkkään tytön kansa~ (nenäkkään
eli helposti loukkaantuvan, vastakkaiset piirteet, suhteiden tappajia)
~yksinnääh hölöpöttää~ (lapsi, mielikuvitus=pitää poissa
yksinäisyyden)
~ko mää kuulin sen hölöpötyksistä mää ällämystyin kauhiasti~
(pahasta hölpöttäjät, vrt. mannemedia)
~tuo se männä hölöpöttää kuin tuuliaispeä~
~elekkee ottoos sukssii tämmösellä hölsseellä, ettähän työ piäsen niillä
minnekkääk~ (hölsseellä eli suojakelillä)
~et sinä puolkengässä peäse tuommosessa hölseessä~
~teki se aika hölöseem mutta ei siitä vielä kesä tuu~
~jeäm peällä om paljo hölösettä~ (sohjoa)
~elekee jättee sitä ajua iha hölseesee ku on nuin pitkä matka sinne perämehtää~
(hölseesee eli loskaan, sohjokeleihin)
~niin on tie hölseiköllä, ettei hääviin pääse kulukeen~
~tuolla voaran alla on se hölseikkö~ (suonsilmäke)
~tänä kevännä alako hölsekelit aikasi~
~siel on tiel hölskettä, jalkineet senkö lötisööt~
~tällä hölskeellä kun päivät pittää olla aina mänössä niin kyllä seun
kenkiin surma~ (joensuun kieltä)
~mikä tuommosessa hölskhessä alakaa kulukemhan~ (ilmojen mukaan
liikkuminen)
~se tekköö kohta emä hölskekelin~
~kualooh hölskyttee hyyhmässä~ (kahlaa, kelejä vastaan elävät)
~Iso-Lassi kävelläh hölskytti konttiselässä Kumpusuolle~
~siälä on nii hölskä kel, ettei sinne paljo miel tie lähtemää~
~tule nyt kattomoa onk sellaine hölskä ku se sillo ol~ (uusi mökki,
vanhaan verrattuna, omat mökit=itse tehtyjä)
~meinootko lähtee mehtään, tuommosessa hölsteessä~ (kelirikon
aika)
~ehä hölsteistä kaljaa voi juuva ko hampaat palentuu~ (jäähileistä)
~tänä kevänä ei kieriä tulekkaa, aena ov vuan hölstekelit~ (kieriä
=lumettomia jääkelejä)
~jos tulis oekeen liäntäsae nii kyllä sit ois hölsee tielä~
(liäntäsae=pitkä sade)
~yän aikana syksyllä kuv vesi hölsää, sitte tulleeki pörköilma~
(myrsky)
~hölsöt ne vaan soitteloo rantakivillä~ (jääsilut, eläviä olentoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
