~ne kun ei monta päevvee pysyn ne lepät hömyssää~ (valkeassa höytyvässä,
kukkimisen jälkeen)
~hömyhiilee ottaa kipunasta tule~ (pehmeään hiileen)
~hömylum ei pysy nietoksissa vaekka sittoes tuulem mukana enemppii~
(siilinjärven kieltä)
~tervastikkuu panin sytyks, kyl rupes siit hömyvämäh~ (palamaan kovaa)
~siellä voan tuultah hömyää~
~hömyvää eikä siitä tulek kahta valmista~
~elleäh hömyvää ettei mittääh harkihte eeltä päen~ (aidot hetkessä eläjät)
~jotaki aina hömysit~ (lapset ennen vanhaan, ennen kouluja, vrt. opettelivat omaa,
oman elämän tuhonnut vieraaseen pakottaminen)
~om puut nii kuivii että ku vähäm puuta pistää, nii hömähtää~ (tuleen)
~se sukkellaam pallooh hömähti~ (pesällinen petäjäpuita)
~kevväinen jeä se on niin voarallista että se ei kun hömähtää jalan alla~
(omat vaarat, luonnon luomia)
~tekee mitä hömähtää, mitä päh kullonah läjähtää~ (iitin kieltä)
~ei niitä kaikkii hömmäykssii tiijjä uskkook~ (huhuja)
~naorooh hömmäöttellööhi~ (vauva, itku ja nauru)
~se hömmäyttää huasttoom mitä puuttuu~ (väärä puhe)
~sitte siinä kahvij juotuu hömmäytti kivun~ (vatsaan, vrt. ruokamyrkytys)
~tuo hame on niil levijä hömö, että sittei viitip pittää~ (vieraina
pidetyt leveät hameet, vrt. etelästä tuodut muotivirtaukset)
~siin on oekein hömö ihminen~
~joko täm on valamis tämä hömöhörrykkä~ (kesäleninki)
~sehä o semmone hömöne, seij kuule eikä neä~ (hömöyden muotoja,
vrt. hölmöyden)
~hömönenä~ (ovea työntävä tuulispää)
~tulee paha seä~ (hömötiaisen laulaessa, vrt. tuulinen, kylmä)
~kyll oot eri hömötijjaine ku ei kuule eikä nää~
~kyllä kai se o jo pieniin päi ku sillä o tuommonen hömötin päälläsä~
(väljä vaate)
~hömötijjaine~ (myös hömötintti)
~siin on semmonen hömötti, jot se ei sua sannua suustua~
~hömöttäjä~ (taivaanvuohi)
~karhu siellä viheltteeh hömötti voan~
~kyllä se kohta jo käk kukkuu ku vanhapiika jo hömöttiä~ (taivaanvuohi)
~näöttää silemissä hömöttävä eikä ookkaa~ (näköharha)
~männä hömötteä nenä sojossa eikä osoa hävetäkkeä miteä~ (hömöyden
muotoja, vrt. henkiset vaivat)
~pilivessä hömöttää taevas~
~tuo ilema on semmosta pileveh hömötöstä~
~mun pittääpi tästä itelleni tehä hömötyshame~ (äitiysmekko)
~mittee out sen asijan kanssa höngylläs, kyllä sen kerkiit vielä tietee~
(hiljaa hyvä tulee)
~kylpäs sielt kiukahast hönkyää kuumaa~
~hallahan siellä hönkyvää~
~joppaa se nii kovasti tuulta hönkyvää tuolta pohjoselta~
~taas se hönkyää tuota pakkasenkaasuva, saas nähä tulleeko halla~
~mitä te penikat hönkyvättä aina ulos ja sisälle ja taaski ulos~
(lasten elämää, vrt. (liian) järkevät aikuiset)
~tul siihe hönkyvee että en suannu tehtyvä valamiiks töitän~
(vrt. toisten työntekoa kyttäävät "pomot", laittomia oikeassa suomessa)
~mitä sinä aikanen mies hönkyät, kun mettän peto~
~elähä höngähtele, kuullaaha täs vähempeekii~ (korota ääntäsi, oikea puhe)
~heä hönkäis kerra nii raskoast, et mie käi oattelemmoa liek heä toispuoli~
(toispuoli eli raskaana, käkisalmen kieltä)
~pääsimmä salamesta, niin selijältä hönkäs vastahan semmonen tuuli,
että soutu loppu siihen~
~hönkäsemälä sano ku toene mitä kysy~ (tiuskaisten, ärjäisten,
oma ja vieras puhe)
~kyl toi Kaija kohta poikain perrään mennä hönkäsee~ (poikahulluus)
~yli Oulujärvestä jo mennäh hönkästiin~ (vrt. merestä, näkyykö rantaa)
~kauvonko met tuota väliä hönkäsemmä jos tosissaan kulemma~ (tosissaan
kulkeminen, vrt. huvikseen)
~höngästelen eikä minnuu ryvitäkkää~ (ahdistaa henkeä, keuhkotautien
oireita)
~ei mun parane ennääk karata, ruppee kohta hönkästyy~ (karata eli juosta,
tyrvään kieltä)
~kävin nii tivihih, että ihran höngästön~ (kävelin tivihin, vrt. tiivis,
tiivas)
~siält merelt hönkä ai niin kylmä ja fuhtist ilma~ (kosteaa, keväisin,
vieraalta maistuva f, vrt. f=p, puhtist, korjattu)
~kai se järvi lämmintä hönkää, ettei meillä pane halla~ (ihmisiä auttavat
järvet, omia jumalia)
~tuuli hönkää kylmästi~
~vähännii jos ovvee aukasoo, niin kylymän huuru hönkevää sissään~
~se niim palijo höngää merivesi~ (nousee ja laskee)
~tuulta höngöttää emälailla~
~nauraa ja on hönöhöllänsä~ (olla hönöllään)
~nenä on tukus jotta oikeem pitää hönäätä~
~nenä nii hönäjää jok eij oot tähän asti hönäänny~ (uudet vaivat,
vrt. allergiat)
~se vanahapiika onto eänellä hönäjjää kun se lenttää~ (käenpiika)
~seäsket hönisöö~
~hönittyö~ (kasvaa umpeen, lampi)
~hönkelö~ (puun kolo)
~kauvan aikaa jäläkehenpäin hönkii kun poru loppuu~ (nyyhkyttää, itku)
~hönkippäs tuota valakeeta~ (puhalla)
~se pesä hönkii tikua~ (savua, vrt. tikahtua)
~maa jo lämmintä hönkii~ (toukokuussa)
~tuuli hönkii niij ja mettä tohisee, kyllä sitä ilmaim muutteet tulee~
~rupes pohosesta niin tuulla hönkimää~ (kotipohjanen)
~elä aena höngi jos sulta mitä kyssyy asijatakkii~ (tiuski)
~meri hönkkii~ (aaltoilee maininkeina)
~likka oli niin kovas hönkäs mennä tanssiin~ (vrt. paikkaan missä
tapaa poikia)
~välilä aina nutikoithiin, taas pistethiim pikku hönkkää~ (koulumatkalla,
vieraat skoulut, omat matkat)
~täälä tuntuu vieläki sen tormen jäläkeinen vanaha hönkkä~ (myrskyn jälkeen)
~lahen suulta kävi hönkkä~ (tuulen hönkäys)
~pikkutalon emäntä saapi hönkkästä aamusta ilthaan~ (omat eli pienet talot,
omin voimin pyöritettyjä)
~ilimassa om pakkase hönkyä~
~kyllä sieltä saunasta jotaki hönkyä tulee~
~hönkyhäntä~ (susi)
~mihi hiä viel hönkyilyö ko toist makkuavat jo~ (makuurauha)
~tuulla hönkyilee aika mukavasti~
~kummasti iliman henki hönkyilee~ (ilman henki)
~liekköhän tuolla hirvejä kun sieltä on kuulunu semmonen hönkyminen~ (hirviä)
~saunast hönkyy nii paljo höyryy ulos, iha ove täyvelt~
~tuulla hönkyy kylymästi, tulloo pakkasyö, jos tyyntyy~
~vielä se tuo uuni lämmintä hönkyy~
~kyllä se pohjanen alko hönkymään~
~jotain sillä om minulle vihoa, siitä hönkyy sellane kylymyys, vaekka se ei
mitiä sanokkua~ (salatut tunteet)
~karhu kuuluu hönkynneen että nyt hän tulloo~ (ilmoittaa tulostaan,
monella tavalla, vrt. tahallaan karhuja suututtaneet ja metsät tyhjiksi
ampuneet muukalaiset)
~kaara vesi pois parast, mut pirä varas ettes polta käsiäs hönkäs~
(perniön kieltä)
~aamul nouso maast hönkä ku o olt yöl kylmä~
~alako mereltä painua semmonen kylymä hönkä~ (maalle päin)
~tulkaa nyij jo löylyyn, ei täälä ennää hönkää oo~ (vrt. savua, häkää)
~niilä lämpii saona, nousoo semmoine hönkä, et luulis tulpalo oleva~
~tuul ol lakant jo mut laineen hönkä käyp viellä~
~kävi matalam päällä vielä iso hönkä ja meinas vielä vanaha kaataam meijjäv vennee~
(vanha hönkä, vrt. tuulenhaltija)
~vanaha hönkä käypi meresä~
~miul o olt tätä yskähönkää jo mont aikaa~ (aika selvittää syy / etsiä hoitoja)
~hönkäaalto~ (vaahtopää)
~sua näin syksyllä hönkäilee kylmää joka yä~
~pesä nih huanosti vettää että sauvua pirttiih hönkäilee~
~hönkäilöö tuulla etelästä, suattaa ruveta tekemään kessee~ (etelätuuli)
~pohojonenki siellä ulukona hönkäileepi~
~meri hönkäilee~ (myrskyn jälkeen)
~pane veikkosten ovi kiinni, ku sieltä niin pakkashuuru kylmästi hönkäilee~
~mitä sie etovertasest hönkäilet, ehä iso poja pitäs ennää joka rapsust itkemää
hönkäillä~ (pojasta mieheksi)
~sielon sellainen hönkänen ilma~ (sumuinen)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
