~hönkäsyö nii kylmää tuost ovest, ko se o hataroitunt~
~on siinä komee imeisen hönkäle se Auvilan miniä~ (naisen kutsuminen
komeaksi)
~täytyy hönkäluuku panna yäks kii ettei lämmim me harakoille~
(vrt. tuuletus)
~aukases vähäh hönkätorvee että kisu pääsee pois~ (höyry tai savu,
saunasta)
~o semmone hönkätuul~ (hiljainen, tyyntyvä)
~kottiiham mie tulin hönkkäsi~ (kotia kohti kulkeminen)
~saen hönkäyskän reissä istuissani~ (kovan yskän)
~kylläpäs siul on tuo hönkäyskä olt jo kauvan aikua~
~johan sinnuun on tullu oekee hönkäyskä~
~seuli sitte höyli ja hönkö ihiminen~ (höyli eli kohtelias)
~hönkö mies~ (pitkä ja komea, vrt. honka)
~mänkiä hönkön tuuttii siintä naurua kikattamasta~ (vrt. hornan,
henkiolentojen nimiä)
~koirra juoksie hönköttiä~
~ol minkälai hönni tahaa, kyl siin koivua eless aina ol~ (hönni
eli mökki, juhannuksena, vrt. koivu=päivän puu)
~tyyn ku tulloo, ni sillo ne tulloot itikat ja muut hönninkäist~
(pelkäävät tuulta)
~hönniine~ (hyttynen)
~mene siitä ommaan hönnyysi~ (mökkiisi)
~hyvämmiele hönnäkässä~ (omat huumeet)
~höntee toisen perrään avossa suin, ja toinen pittää narrinaan~
(väärät suhteet, yksipuolisia)
~mitä se Mirri kahak kätteen höntejää~ (edes takaisin, omat nimet)
~ne näkkyy ne virrat hönteävän soariin ja niemiin välite~
(saaren ja niemen välistä)
~siähen minä jätän koko hönskät ja hynttyyt, lähren mailmalle kahren kären kansa~
(uudet alut)
~ei se likka viittiny kattoo niijen piänempien perrään vaikka piti, tonne lähti
poikasakkiin hönssöttään~ (vieras pakkotyö, omat pojat)
~höntiäinen~ (hyttynen)
~se ol sellasta pehmiää höntsehikköö~ (karpalopaikka)
~kesällä ol höntsehikköi kohtii~ (hetteikköjä)
~ei pie höntsöttee~ (hutiloida, oikea työ)
~sellasta höntteröittämistähä se ol mut opettel kuitekii~ (lapsi kävelemään)
~täälä perämaasa ihmiset on niim paljo hönttiä, ette ne osaa eres kiittää, ku ne jotain saa~
(vrt. aitoja, yleinen=vieras tapa)
~eikaet ne oo tuommosen höntin tavarat millonkaa korjuussa~
~se tekii ihah hönttiä työtä ei semmosella työllä om miteäv virkoa~
~o niin tyhi olo, et iha höntti teke~ (vrt. tyhjä, nälkä)
~pää ov vähä semmone höntin oloine~ (höntti olo)
~höntti käi karjas~ (susi)
~on se niin hönttimäinen, ettei se mihinkään kunnolla koppeo~ (koppeo eli kykene,
vrt. koppelo)
~hönttimätäs~ (suden eli karhunsammal, vrt. makuupaikat)
~hönttyhän sää oot ko tuommosia puhut~
~oma hönttysein~ (lapsen hellittelyä)
~männööhä teä hönttyyksisseä mihi suuremmat vievät~ (lapsi)
~vanhuus ei tuo yksinnää se tuop viel hönttyyvve tullessaa~ (sanonnat,
toinen puoli unohtunut)
~ku mänyöt hönttyytteät oikei~ (pikkutytöt, pitkissä hameissa)
~hönttyytäppä nuo turkit aettaan~ (keväällä, talvivaatteet)
~tehhäh hönttyyttäähä se jottai, muttei siitä kuvallista tule~
(vrt. kunnollista, kuva, vrt. kuvajainen=varjo)
~Annaahan se Antti hönttyytti koko kesäv vaen erossapa ne nyj jo taetaa olla~
(kesän kestävät suhteet)
~hönttähä sinä olit ku et männä mualimata kahtomaa~
~elä heittäih höntäks~ (heittäydy)
~voe hiijjeh hönttä~
~ne siinä hönttäeli ja könkkäeli~ (omaa kieltä, hauskaa)
~keyrii ast pitäs olla kolme vyyhtii keträtty, jos ei ole, ni jeäp keyri hönttämöks~
(keyrii eli kekriin)
~miun kottii enne aikonaan tul kaks hönttämyy yhtaikkoo~ (hönttämyy eli
kekrimörköä, vrt. höntti=susi)
~se on semmonen hönttänä, höveltää sitä sun tätä~
~viisas muoska, vaekka kahe höntön tekemä~ (muoska eli lapsi,
vrt. polvien yli hyppäävät piirteet)
~höntös paikas~ (kasvaa korvasienet)
~pojat ko tuos koko illa hönttöiliit vaik mite viisii, ni mien saan
unetippaa silmähäin~ (unen tippa)
~ihimiset niin aamulla hönttöölöövät ja ovat virkiänä~ (omat aamut, omat työt)
~mie en männäkääl lapsuuve hönttöyvessä~ (naimisiin)
~hiilloksesta lähtöö paljo höntyä~
~on se tuo satolumi pehmeetä höntyä~ (hiljalleen satanut lumi)
~älä hänes nyt silviisii höntyi etsie tahalempua piäse~ (tahalempua
=rauhallisemmin)
~venneessä pittää istua taijola, ei siinä sua höntyillä sinne sun tänne~
~eihä sem puheest o miteä taekoa, kuha höntyilee~ (puhuu hulluja,
mitä sattuu)
~muutaman höntyvän viskel lunta~
~voekukan höntyvät leijaeloo ilimassa~
~tuosta lahosta havupuusta tulloo paljon höntyvätä~
~pennut kuh höntyy tuossa ovessa yhtenääj ja jiähyttävät pirtin~
(pennut eli lapset, nurmes)
~tuul on tyyntynt, suoa nähhä mihipäi se höntäi~
~jos se peäsyö siinä höntäilemmeä, ni se männyö pois~ (lohi verkossa)
~eekös jo sekkii ala poekii kaa kilehuilla ja tanssiloessa höntäelä~
(tyttö, poikaikä)
~lapsethan ne syyvväh hönttee~ (ahmivat ruokaa, vrt. elävät luonnollisesti)
~on niin höntöö lunta, se tarttuukik kovin~
~vene oli löyhästir rannassa kiinij ja tuuli vei koko höntöntönttöö~
~ei se Reeta-rukka pysyk kotonaan, höntöstää vain talosta toiseen alti alinomaa~
(vrt. kotona huono olla)
~ei olt housuja eikä lapasija eikä huuvookaa piässä, kuhal lähtee höntöttelin
kelteisilläe~ (kelteisillään eli alasti, vrt. saunan jälkeen)
~nuista tupsusta lenttää hönnee~ (voikukista)
~hönä~ (pehmeä suokerros, sorapohjalla)
~se ov vähä semmonen hönä luonnostahan~ (vrt. hönö)
~lämmin hönäkkä tuo tupa on, jos ei uunii paniska lämmitä~ (kesälämmin)
~koht sauna joutuu, veski ol jo hönäkkiä~ (hönäkkää, lämmintä)
~sitä mää meinasi, mut ku essää heti sitä hönäny~ (rauman kieltä)
~vähänpäs siekii hönnäät, ku et tuota hoksant~
~se on iha hönö mies se ei pysy asiassa puhhuu mitä sattuu~ (oikea puhe)
~ei se mikkään kylä ole, onham pikkuneh hönö~ (vrt. tönö)
~ne hönösteli pitkään ennenkö löivät hyntteet yhteen~ (tapaili, seurusteli)
~hönöttäjä~ (taivaanvuohi)
~älä hönötäs siinä~ (puhu ruoka suussa)
~sielä järven rannalla sitte vanahatpiijat hönötti~ (taivaanvuohet)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
