~laskuja~

~on vain höppeet jälellä, kuin Pohjolan kaljasta~ (pohjolan kalja)

~elä höpelehäk~

~ei sitä tarvihtel leperrellä eikä jonnij joutavata höpelehteä~

~jokai höpelissä niitä om pesiä~ (mökissä, pääskysillä,

luonnonmukainen rakentaminen)

~kyllähän sitä keskennään sai höpeltteem mitä itekkuhhiit tahto~

(vrt. julkisesti)

~onhaa aika höpelö, kun om pannul lapsen kantamaa noo suurta kirvest~

(lapsilla teettämisestä)

~elä höpelyy narroo~

~vanha höpelö johan se alakkaa liikkoohih huasttook~ (haastaa liikaa,

puhua mitä sattuu)

~märänt huapa on niin höpelyy puuta~ (pehmeää)

~on se tuo kevätjiä kummoo höpelötä~

~höpelökevät~ (kylmä ja sateinen)

~ei siel totos taila enää tulta olla, kun hiilien päällä on jo paksu höven~ 

(totos eli takas)

~sato lume höpenii~

~tuul toi koivusta tuohe höpenijä vuatteisii~ (omat ystävät)

~katoha mite höpeneet tupraht pitki hiilusta~ (hiillosta)

~eihä siul oo ies partaa, vähä vaa höpenii leuva al~

~kyllä siellä vähäh höpentää lunta~

~niitähän on ollun niitä höperryksiä vaekka mitem paljo ennen~ (hokemia, 

suullinen perinne)

~mettäsä öksyy niin höpertyy ette tunne paikkoja~

~unen pökkerössä töpersi ja höpersi, niin tietäähä tuon, että mikä valamis 

siitäki tuli~ (tekemisen aika ja unen aika)

~lapse hupeluus ja vanhuuve höperyys~ (elämän kaari)

~niill on höperyyvet, pittäähän sitä höpsytä~ (lapsena, vrt. aikuiseksi pakottaminen,

"skoulut")

~miehä se höperö läksin ilma peälysvoatteita tähä sattiehe~ (kesään tottuneet)

~jos ei olt kunnom punasta se ol sitä höperötä~ (harmahtavan punaista)

~meän ämmi soon alkana joh vähin yölä liikkua höperöihmään, että sitä pittää jo 

vähin pittää silmälä~ (ämmi eli isoäiti)

~ei se tuo Miina aivan täysi hullu ole, oon vain vähän höperömäinen~

(hullut ja höperöt)

~se ol likasempunanen, semmosta ninkuv vanhan näköstä punasta, semmosta höperöpunasta~

(harmahtavan tumman punaista)

~taisih höppeyksissän luvatak~ (lupausten vältteleminen, vrt. omituiset "avioliitot", 

hetkessä / todellisuudessa elämisen vastakohtaa)

~joko hiän alakannoov vanhhuuttaah höppeyttyyk~

~mitä sie lähet höpikehtämää~ (oikea tekeminen)

~ei piet tyhjee höpikehtee~

~heitäppäs joutavat tupinat ja höpinät~

~mitäpäs tuota höpäjää joutavasta~

~huulet höppäi~ (liikkuu, loihtijalla)

~hää ol nii höplee ja aukka antamaa toisele, vaik ois jäänt itse iha ilma~

(aukka=aulis, avokätinen, omia hyveitä)

~höplitä näppiis miu päävillostain tai mie suutun~ (kansan luonteesta,

vrt. suvaitsevaisuutta hyväksi käyttävät etelästä tulleet, kamala yhistelmä)

~höplitähä turkkiis ja käy taloks~

~eik hää nyt ikkää ruppee höplittämmää~ (kova pakkanen)

~naka ol höpläs~ (veneen tappi, vrt. nakata)

~se nuora ol höpläs solmes, jost se ol lauvent~ (höpläs eli löysässä)

~sijo se naru tiukasti kiini, elä jätä niin höplää~

~on kovi höplä isä ku ei soa lapsijoa tottelemmoa~

~sie otat vaik minkä assiin nii höpläst~ (liian höplästi, välinpitämättömyys,

henkisten vaivojen oireita)

~kyllä sinuvaki soa vetteä höplästä kuka voa ilikijöö~

~ko päästii peril ni eiks tää sano höplähytti kaik mitä mie olin kieltänt virkkamast~

(äyräpään kieltä)

~se het höpläöttää kaekki tietosa mualimalle~

~a sie tie timakka solmu jottei järestää höplähä auk~ (vrt. timmi)

~miul väli höplähtää sellasii sannoi~ (joita kuulin äidiltäni,

oma kieli, omilta saatu)

~tua Taava o semmonen höplähuuli, että siltä tippuupi ruokaki suusta~

~no niistei oo taikaa sen höplähuulen höpinöistä~ (olla taikaa)

~höplähuuli~ (kannusruoho)

~son sellaanen höpläkynsi~ (tavaroita pudotteleva)

~se ol nii höpläkäsine, anto lapsihee tehhä, mitä ne tahtoit~

~tuo Mikko se on nii höpläsuine, jot tiennekhää issekkää mitä hää paasaa, 

koha puhetta tulluop~ (kirvun kieltä)

~seu semmone höpläsuu ettei se salassa osoa miteä piteä~

~höplää ja hölöttää sii ummet ja lammet~

~tuos ijäs jo immeisen pies vähä höplätä töistiä~ (töistä höllääminen,

tulee jokaisella omaan aikaan, vrt. omituinen "eläkeikä")

~sie se houraat ja höplötät~ (puhut väärin)

~jos ei nukun nii on ihan höpperö~

~une höppörös män~

~se on vaikka se on ihmisen hoijossa vähän semmonen höppi~ (poro,

porojen pitämisen / ruokkimisen luonnottomuudesta, parempi antaa 

villiintyä)

~me täällä jo vartosimme sua huuli höpällää~

~sinnel lähti mennä höppäsemmään~ (synnyinpaikalleen, vanhus,

alkuperäistä vuosituhansia vanhaa kuolinperinnettä, oikeus

omaan kuolemaan)

~tuola oli höppäjäiset~ (piirileikki / tanssi)

~on se koko höppäkäpälä ku ei pysy eis lusikka käjesä~

~voi olla vähä semmosta vanhuulen höppänyyttäkin~

~oos säki sitte aika höppänä ettet tov vertaa tiä kuinka solmu tehrään~

(karkun kieltä)

~voi sie pien höppänä~ (lapselle)

~kun ei koko talavessa oos suvenna se on semmosta höppänätä~ (lumi)

~yksisä tanseisa kulijettihij ja höppänöitihi~ (nuoruus, liikkeen aikaa)

~kaikemmoosia höppöösiä laittavat tanttuuhinsa~ (koristeluja, pukuihinsa,

tanttu)

~nii höppöstä lunta että pölähtellee~

~elä höpsi höppösijä eihä kesälä tarvii töppösijä~ (oikea suomi,

paljain jaloin kuljettava)

~siell on satanna semmosta höppöslunta~ (kevyttä pakkaslunta)

~a sitä tuo immeine vanhemmite vua taitua höpsetä~ (vrt. muistin meneminen)

~se on höpseä, joka puhuu enämp, kuin se tietää~

~sielä me kahen kannasa molemmin oikein höpsithin~

~huulet höpsiit~ (liikkui, eukon lukiessa loitsujaan, vrt. äänettä

/ kuiskaten luetut)

~ol höpsy äet ja ol siinä tytössäkkii höpsyv vikkoo~ (periytyvät viat)

~ilkiits sie tuolviisii höpsykehtiä~ 

~akansolomu o huivin solomu leuvva alle, niskan taka seun höpsynsolomu~

(solmujen nimiä)

~mie höpsytteli ja kuivaeli uuni pääl~ (vastaa)

~joka oamuha heä makkuovoattiet ulkon höpsyttel~ (koti, puhas tila)

~toesinaan on ku ilippo ihiminen, toesinaan taas joutavoepi ja höpsyää~

(vrt. luonnenimi ilpo)

~mitähän tuohi tuossa höpsynnöö~ (oudoksutut höpsöt)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)