~se pyyti ja minä höpsä lupasin~ (lupausten vältteleminen,
lupaus=taianomainen sitoumus)
~johan sinä puhut höpsiä~
~toesinaan se puhhuu kuv viisas ihiminev vaen sitte taas lähtee höpsäj jälille~
(viisaat ja höpsät, lähellä toisiaan)
~se mies ei hyvih höpsähtelek~ (vaan pitää kiinni vanhasta,
vanhassa vara parempi)
~sitä höpsähteä vanhemmitej ja tulii nil lapselliseks~ (elämän kaari)
~hääkii höpsäht mänemää viel naimisii~ (omat ystävyydet,
vieraat avioliitot)
~ei pieh het höpsähtee kun kosija tulloo~ (höpsähtää ensimmäiselle kosijalle)
~iltamiin höpsähin lähtemään~ (vieraina pidetyt asiat)
~mie ku langeta kellahi jot helmat höpsähtiit~
~lanka on lievee, ei kun katketak höpsähtää vähävälii~ (lievee=löyhästi
kierrettyä)
~enimmäkseenhän se on tolokussaan van joskus höpsäkehtää joutavia~
(vanhus)
~se ol semmone höpsäkkö mies, semmonel löylyllyömä~
~jonku höpsänkengän sanasta~ (lähtöisin sananparret, kaikki vanha
=jonkun keksimää)
~ilimal läksih höpsästelemää~ (ilman asiaa, kylään, tapojen vastaista)
~se tuli hourioksi, nuin että höpsäs~
~hoasto höpsäyttel mitä tapais, ei olt miteä mahtia~ (puheilla, vrt. taikaa)
~mie yhel istuvallai höpsähyti~ (itselleni mekon, nopeat ompelijat)
~se höpsää, sen höpsöm puheit oo uskoa~
~tuo toistuvan tummu on jo niin höpsömäiseks käynny vanhuuthan~
(tummu eli mummu, kaustisten kieltä)
~se om mukava mies, semmonen höpsöttellie~
~luki höpsötteli nin niihin tukkoim mitä se ihmisillel laitteli~
(luki loitsun, tukkoon=parantavaan kääreeseen)
~yhles ja toises paikas höpsöttelee eikä pysyk kotoo~ (kotona huono olla)
~kyllä se sittes siihej jotaki höpsötti siihen~ (höpsötti eli loihti,
pussiin, voidetta laittaessaan)
~nää on niitä höntö höpsötyksii, ne ei oo muuta mittää~ (höntön, haltijanimet)
~häpy tietämäm pitiä, pihallep pieremäm pitiä~
~höpykkä~ (naisen sukuelin)
~höpyköitä pijettiin, tanssattiij ja oltiil lystisillä~ (höpyköitä eli tansseja)
~sulan aekana höpyköetiin kentillä ja metissä~ (tanssittiin, tavattiin toisia
nuoria)
~ookosä ollu höpynassun pesällä kun sä nuan kovin höpäjät~ (höpönassun
pesällä, nassu)
~sen huulet alako höppäillä itkuun~ (lapsen)
~kais se unisuu jotakit taisi höpäillä, em minä kuullum mitä se kunisi~
(kunisi eli mutisi, kihniön kieltä)
~muut meni maalimallek kottiij jäe se höpäkkö poeka~ (vrt. nuorin,
suurperheiden luonnottomuudesta)
~en minä ou semmonen hölöpäkkö, jotta höpättäisin jonnii joutavii~
~kyllähän ne vanahat enneh höpätti niistä haltijoistai~
~kun istuutuu ja höpättää sitä niin sillon se on tehty~ (taika,
höpättää loitsua)
~kyl se ol muuta ko höpäystä vajjaa ettei leimahtanut tuleen~
~yhen kerran oon käyny elläissä, minä oom pitänys sen semmosena
höpöhommana~ (tuulastamista, vrt. päivä=työn aikaa)
~eijoo paljo asiata jäille, paljasta lumihöpöjä~ (keväällä)
~yrittää lunta höpööllä~ (satelee hiljaa)
~anna mokkiille höpökaluja~ (lapsille leikkikaluja, mokki, moki)
~niitä tappurah höpöksii, josta ne ukot keträs sitä köyttä~
~höpönpöppö~ (tähteistä laadittu ruoka, höpö ja pöppö=eläinten
nimiä, haltijanimiä)
~höpösillä olo~ (leikkisillä)
~ne mennöö höpöstämään~ (lapset, leikkimään)
~mitä tuallaasen höpöttehen puheesta, se puhuu mitä sylyki suuhun tuaa~
~ei sen höpötestä viittik kuulla~ (väärältä puheelta suojautuminen,
vrt. tv, radio, kaikki maksullisten puhe)
~höpöteltti yht ja toist eten huamanukkan ku aik kulus~ (oikea puhe,
mieluisa, omalta tuntuva)
~heä ko vähä aikoa luk höpöttel ni kaik paraniit~ (omat parantajat)
~se voa ilimah höpöittellöö~ (vrt. ilman haltijalle)
~osim minä vielä kehrätäh höpötellyt tuota rihmoo~ (hirvensalmen kieltä)
~sellaittisen höpöttimen höpötyksiist ol mitääh haaraa~
~se höpötin kyllä jaksaa lasketella tuulta taivasta vaikka päiväkauvet~
(oudoksutut höpöttäjät)
~m oomme höpöttänneekkit täsä jo hyvän aikaa~ (vrt. liian kauan)
~siin ei olt perrää mittää koha haasto höpötti~
~miekii luvi höpöti~ (loitsua)
~kun se tek rohtoa, se höpötti siihej jottae~ (noita)
~äläkää nyt lasten kuulten kaikkia höpöttäkö~
~tulev vikoja höpötti~ (noitui, paransi)
~no mie ko mää Maija alkaakii höpöttää itkuu~ (purkautuvat tunteet,
ilo vai suru)
~olin tässä vähän niiko une hörreessä~
~olin kerran jo unen hörhessä~
~on höreisseä ylös noussaksii~ (aikeissa nousta)
~heä ol lähöh hörreissä~ (aikeissa lähteä, vrt. nukahtaa)
~mie olin viel unen hörreis~ (puoliunessa)
~hörhelö~ (pitkäjalkainen hyönteinen)
~isoo sääski on hörhelöönen~
~siäl oli niin palio kärpääsiä ja kaiken mailman hörhilääsiä nottei siälä saattanu olla~
~hörhiläenek kum pistää niin ajettuu se jäläki~
~s ei kyllä ole täyvellä lastattu, jokei hörhiläistä pelekää~ (vrt. herhiläistä)
~hörhiläisenkukka~ (ojakellukka)
~laps alakaa hörhistellätä~ (kuunnella)
~hörhiäinen ampu mua ottakulumaan~
~hörhiäinen ilmalintu korven karvanen elävä~
~hörhylä~ (iso vattu, vatut!)
~tuultah hörhäht~
~se yöks männöö umpeej ja päeväks aokioo, hörhähtää hyvil levveeks~ (kukka,
vrt. nukkuu ihmisten tavoin, päiväeläjät)
~leninkin rimpsut on sorriist hörhälliä~
~tuultah hörhäötti kovasti~
~hörhö~ (iso kärpänen, vrt. vattu)
~tunkee päin niinko hörhöläinen~
~höröläiv vai vaapsaine mikä lie~
~hörhöläiseks~ (sanottiin pitkäpiikkistä ohdaketta)
~tuommonen hörhöpekka~ (vrt. pekka=piekka, haukka, toteemien käyttäminen
voimasanoissa)
~kovastit tuultah hörhöttää~
~kukkanel levveellääh hörhöttää~
~siinäpä heijän on hyvä hörhöttää~ (ohdakkeiden, elämän kunnioittaminen,
vrt. omituiset "ruohonleikkurit", "puimakoneet", elämän vastaisia)
~johan se vähän höriköehtii~ (ääntelee, lapsi)
~jänes istu korva hörilläs~
~silmäs seljälläs ja korva hörilläs~ (vrt. omituinen otsassa
sijaitseva "kolmas silmä", lähtöisin kansoilta jotka eivät ole koskaan
käyneet metsässä)
~ei ollup puarma, mikä liem muu höriläinen~
~pitä piänt laulu hörinät~ (omat laulut)
~mä kuulusteli sonninkaise hörinä~ (sontiaisen, vrt. sanan vanhemmat
merkitykset)
~koera vihossaah höristeleksen korvat pystyssä~
~meijäm poik ai laala höristele ku hän jossan kävele~ (laulavat eli
onnelliset eli vapaat lapset, vrt. sisätiloihin vangitut)
~Maija nauraa hörisi veet silimisä~ (ilon kautta)
~kiukhala maathij ja sielä höristhin~ (lapsena, kun tuli vieraita)
~puarma höräjää~
~em minä sille puhheelle korviani höristäny~ (vieras puhe,
toisesta sisään, toisesta ulos)
~tuultah höristää~
~juo kunnolla ettes tommot hörppä ja höri~ (vrt. lasten tavat vanhempien
jäänteinä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
