~siittä lentää risusta ja lahosta semmosta höörettä~ (poltettaessa)
~nois hiilis on tommosta höylettä~
~ensimäisest lumehöytiest seittemä viikkua oikijoa talvie~
(vrt. kuun vaihetta)
~lunta se voa tuhruvoa, höyvehtii yhtpereä~
~siellä vähä höyveht lunta~
~kyl se niilt höytteilt piräis löytty~ (mansikkapaikan,
omat mansikat, maksaa vaivan)
~oon ollu täsä kahen höyteillä, lähenkö vai enkö~
~siinä marian päivän höytheissä net mettot alakavat jo hakolaulua laulamhan~
(maaliskuussa, vrt. Maan emon päivän, ensimmäiset sulat)
~kyl se siäl tätis höytteis on toimen tullu~ (orpolapsi, omista
huolehtiminen)
~ilmak se on nii kylmää ku lunta höyveksii~
~siellä vähä lunta höytelöö~
~pallaa höyvelä~ (tasaisella liekillä)
~etelä tuulla höytelee~ (etelä tuuli, vrt. suvi)
~lunta höytyää~
~taitaa tullat tuisku, ku jo vähä höytyvää~
~voikukka höytyää~
~niittynukissa on valakeeta nukkoo ja ne höytyvää kun ne lähtöö lentoon~
(joroisten kieltä)
~hienoja lummie höyvähtellöö~
~sielläpä lumija nakkelee niin harvakseltaan, ja voe minkälaesie höyvväkkeitä~
~tuota horsman höyväkettä on niin paljo, että ihan henkeen mennöö~
(horsman aika)
~niitä oli tien täyveltä vaekka minkälaesta höyväkettä~ (henkiolentoja)
~niin kevveitä lummie tullah höyvättellöö~
~ei tu kinoksia ku sattaa höytää lunta~
~ka luntapa siellä sattaa höyvvöttellee~
~tuulla höyvvötellä~ (tuulee hiljaa)
~kevveitä höytäleitä tullah höyvöttää~
~nuohih höyvötykset~ (angervon kukat)
~tul niin vetka olo että ihka sylämmestän niin pahasti höyhlyttiä~
(outo olo, nälän takia)
~oli sielä uuttalunta tullu höyhtyämällä aivan porthailekki asti~
~ku on ahlas piirta, nii se höyhtää ja nuppuvaa~ (lanka, kudottaessa)
~tul sellaista höyhettä yleältä aloappäi~ (kylmää ja kosteaa ilmaa)
~luntaha se alkoa höyhehtiä, eiks tuo pakkaine ruvenne koht kuolemoa~
(pakkasen kuolema, elävä olento)
~on sellasta höyhelöö tuo lumi~
~haihtuu ku höyhäme tuulee~ (omat vertaukset)
~taitaa tulla pakanen ko tiaisen hööhämet nin oli pystysä~ (höyhenet,
pakkanen=kova pakkanen)
~ei sen niih höyhemih ota se ves yhtää~ (sorsan)
~eihän tuo paenak kuv viis kuivoo höyhentä~ (omat mitat)
~pulumusesta kevväällä tullee valakonen, muuttuuko sen höyhemet, minä uskon~
(omat uskon asiat)
~närhi on semmonen kirjava höyheniltää aeka korrea~
~höyhemet nykithij ja tehthin tyynyiksi~ (pyydetyistä linnuista)
~pas ny höyhenes kasaan ja aletaan lähtiä~ (lintuihmiset)
~kyllä seh höyhenet siltä näötti, jotta ei ouk kuvam mies~ (kuvan
eli kunnon, vrt. vedestä näkyvä kuva)
~nii sakkee ja hieno höyhe~ (vesilinnussa)
~pyy on nuarastöyren kokone täövvessä höyhenessä ku se o~ (teeren)
~ei tuolla vielä partaa ou voan höyhenen alaku~
~tulluo höyhenii maaha~ (lumen höyheniä)
~s oli sen kevääm poikia ja oli höyhenajolla~ (teeri, höyhenajo=sulkasato)
~se on nii paksuhöyhenelliin se sorsa~
~höyhenenkynäthää ne kunittii mettälinnuh höyhenist~ (kynittiin, vrt. kunitsa)
~veittel kunitaa ne höyhenelluut, ennen ko tyynyihip pannaa~
~äite kärähytti valkejas ja nyppi niit isompii höyhenennenii pois,
ennen ko keittämää rupes~ (metsälintua)
~höyheheinä~ (niittyvilla, myös höyhenkukka)
~höyhempalioja oli joilaki jokka palio pyysit lintuja~ (palioja eli patjoja)
~semmosta höyhempiliviä~ (ohutta pilveä)
~höyhenpollukasta lähtöövät höytyvät ilemaal lentämää~ (kukkineesta voikukasta)
~höyhepulkka~ (höyhentyyny)
~eikhän jo mennä höyhensaarhen~ (nukkumaan, lapselle)
~mettälintujen poiat on niin virkoosia sellaasia höyhöntolloja~ (tolloja
eli hölmöjä, eivät osaa pelätä ihmistä)
~höyhentukko~ (niittyvilla)
~on se sev verrah höyhentynnä, jott ov voatteet soanut peälleen~
(vaatteet=ihmisten höyhenet)
~tuottoissako sinä ottaisit ja höyhentäisit lintuja~ (lasta odottaessa,
vrt. keskenmenot)
~höyhövvaate~ (untuvakangas, patjoihin ja tyynyihin)
~hööhenyökkö~ (kehrääjälintu)
~lum on nii höyhkiää, kun se vasta satu sen~
~ei tuost oo talvija tult vaik o monen päivän lunta höyhkint höttyittänt~
(lappeen kieltä)
~käyp sellaine tuorie höyhky neneä~ (tuoksu, lihasta)
~tua lumi on viälä niin höyhkää, jottei se kannata~
~ne kanto höyhkäs lumeski~ (leveät metsäsukset)
~se on semmonen höyhkä että höyhöttää millom mitähi~ (väärä puhe)
~setä vaina se anto jo ennen kuolematah niit rahoi minulle oikein hyväst höyhkästäh~
(omien auttaminen)
~no lähe sinäkin yhteen höyhkään~ (mukaan, joukkoon)
~sissää tullee semmonen kuuma uho, semmonen kuuma höyhkä joka polttaapi~
(suuhun vatsasta, ylös ja alas päin pyrkivät vatsavaivat)
~eihäi ton höyhkön puheist tarvitte välittää~ (väärältä puheelta
suojautuminen)
~se ol hyvää lääkettä haavaa ku sihi pan tuohen höyhtyä päälle~
~mistäs sait höyhtyä soppaas, kum maistuu niih hyvält~ (vrt. höystettä, lihaa)
~se on semmosta höyhtyvää lunta~ (kuohkeaa)
~tuohen höyhtyveä~ (ohutta pintakerrosta)
~miksei se höyhtäs hirvi mene~ (pehmeässä lumessa)
~se on niih höyhtiä lunta, että pijaan se sulaa~ (ensilumet)
~ekkos siä op puhaltamata höyhtää siält hiilukselt~ (tulen ystävät,
tulen lähellä viihtyvät)
~rupes höyhtäilemiäl lunta, kum pakkain lauhtu~ (vrt. taivas peittyi
pilviin, talven ilmoja)
~ol nii ko olis nakelluv vähä lumeh höyhtäimii~ (kuka, ilman vai
talven haltija)
~sataa höyhtähiist lunta~
~tua höyhtälumi on niin höterötä notta tuuli sitää pyryttää~
~yöllä ol satanna höyhtälunta~
~tuul nuolas se höyhtöl lumem pihasta kaikki pois~ (tuuli nuolasi
lumet, syksyllä vai keväällä)
~se on tyynestään satannus semmosta höyhtölunta~
~van joka on semmonen höyhtöpäenen, ei sillä pysyn ne vanahat tiijjot~
(perimätiedon jatkajista, pitää olla päätä eli muistia)
~höyhtötijaanen~ (töyhtötiainen)
~siinä toas höyhytää ennenku ehtii antoa~ (ruokaa, lapsille, lasten
elämää ymmärtämättömät, vrt. toisten lasten)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
