~laskuja~

~jos pohjosella taivaalla o ikkeenki kokone pilvi, nii ei tu hallaa yällä~

~ikhen alla, niinku met sanoma että lujal eli ahthaala~ (kainulasjärven kieltä)

~otti ikehelle~ (suuttui)

~se vettää ijestä~ (pitkävihaisesta)

~minä syyä iesin siellä pottupaestikkaeta niim paljo, että en ennee muuta soatas syyäkkää~

(vieraat potut, omat paistikkaat)

~kyllähä sitä sev verrav väetetää ja iestetää, eikä se olet torroo~

(kinastellaan, riitaa, tappelua)

~älä aena joka asijasta hassi vastaa ja iestä~

~vain nehän on ärhäköitä nuo kärpäset, telläätyvät suuhuj jotta eijjou ieti huokastakkaa~

(valtimon kieltä)

~se pärpätti niij jotta minulla ei ollu ietijä sannoo ei halaistua sannoo~

(vieras puhe, oman vastakohtaa)

~ei semmosella venehen kelekkanalla ole ieti lähtiä tuommosehen möyräkkähän~

~elä ietä~ (väitä)

~jos tervehemmäks pääse ni kyl sitä ihmine ietuu ens kesän~ (ietuu eli joutuu,

kesäksi tervehtyminen, vrt. päivän voimalla)

~em meä ole sen kans, se hoastoa nii iettömiä~ (vieras puhe, vieraat miehet)

~meilän pikkuvavva viarastaa kunn ei ussein nää semmottia partajeeveliä~

~vasta seittämän vuaren vanhana se silt jäi~ (lapselta imetys)

~kyl sit om monta miästä ihaallu~ (punomaani vitsamertaa)

~hyö ko ihaelliit sitä koiraa kumpanekkii~ (koirien ystävät)

~nii ihhailevat heitä ja häntää heiluttelevat~ (koirat)

~ne ihailoo toistaa~ (nuori pari)

~mutta sitä minä ihailen ettem minä sanonus sille Ainalle~ (pahaa sanaa,

omista arvoista kiinni pitäminen)

~lasta ihhaellaa~

~äet ihhaeloo ja hyvittellöö lastasa~

~ei tult mittääp pouvvan tulosta, vaekka niin olin ihasissan, että siitä tulloo pouta~

(poudan ystävät, vrt. päivän)

~tuiskun eellä se kyllä hyppelee ja kimmottelee aivaa itte ihaksehem~ (poro)

~kylhä se män ihama kahama kans mut jos tulloo takasii itku kans~ (lasten elämää)

~sil ol sellane ihama kahama miehel, jottei kerent kuasnojuase tehhä~

(omat miehet, vieraat häät, kuasnojuase=myötäjäisiä)

~no sehän ihastu sih koht enskerral ku se sen näk, ja nys se ihamoittee sit muijjaks 

ittelleh~

~välist vuasi se purotta lehrei ihan keväst saak~ (lehmus)

~haukutteli mum menemään sinne ihan suatta~ (vieraaseen houkuttelijat,

vrt. toisilla työnsä teettävät)

~kut tulee reheristi ihan päin, eikö sull oo silimiä pääsäs~ (isojoen kieltä)

~ei se ihlan tyynel mennykkää~ (särki mertaan)

~ihvan ilman aikojaa hää hakkais palaisiks koko saavin~ (jokaisella astialla 

aikansa, eläviä olentoja)

~ei ihaj järej juohum mielleen~

~ihan pittää tänä iltana jo laettookkii leivänjuur happanemmaa~

(leivän ystävät)

~muikkuverkolla sitä minä oon tehnynnä, tuntuvasti ihaj jos ei niin suuretkkaav 

verkkomeärät van kuitennij jotta syksysin aevam paljo~ (kuhmon kieltä)

~ja mie kyllä en tule ennäät takasin s oon ihav varma~ (työmaalle,

palkkatyön vieraudesta, ei kuulu suomeen)

~mut eipä tässä ole iham pitkiä poutia ollu~ (poudattomat kesät)

~ihav vanhemmat sito sen koivuvvittalla~ (puukatiskan, vrt. päre, liiste)

~hauvit ov vissiin ihlan ensimäiseks~ (kutemassa)

~ne tehtii kaikki koton ennen nii, ihlav verkotkii koton~ (oma eli

itse tehty)

~ihlankos siä lählet Amerikkah~ (no thänk u)

~kiirehhän se sittä on, pittää ihaj juostah harhattook~ (synnyttäjälle 

apua haettaessa)

~enne isävaenoannik kansas sieltä, voaran alta lähettiin ihav venneellä ja 

kulettiin iham Pankakosken niskaan~ (omat matkat, omat muistot)

~ihan synnynseuvullaan on liikkumata olleillu~ 

~siellä ei iham pisttäömällä, paljo tulem mitää~ (pistäytymällä, kalassa)

~no minä tiejän sen ihav vallankiv varmaan että se oj jönö ihmine~

(jönö eli laiska)

~miup pienn ollessa ei ollut uloslämpiijiä, ei ihan ainutta uunii niissä seuvvun~

(savupiippujen myöhäisestä alkuperästä)

~voe eihän sitä ollu oekkeata saeppuota niinku nykymoalimassa ei iham mittää, 

kotitekkoa saeppuuta~ (vain, kotitekoinen=oikeaa, ostettu=väärää)

~oi voi ku aurink paista ihanaste ja kirkkaste~

~ei ihanempaa miästä o ku Onni~ (yhdessä viihtyvät)

~yksin on niin ihana olla~ (yksin viihtyvät)

~semmonen ihana korkee vuari se on oikeem mainittu~ (tunnettu, mainitut

paikat, vrt. taruissa ja saduissa esiintyvät)

~se on oikein ihana ja korie ihmii~

~ihana lämmin saunas~

~kesä ihaninta aekoa~

~semmoset ihanat ahot miten ne piti kasvoak kaunista voikukkasta heineä~

~ompa ihana ilima, ei tuule eikä saja ei ole piliviä~

~se oli niin ihana että häävyin itkeä~ (avotulen nähdessäni, tulen ystävät)

~pannah sit ikkunaa aukki, että tulee ihanaa ilmaa sisäh~

(vrt. huonoa ilmaa, "kaupungit")

~jos oli hyviä puita palaan että neep palo ihanasti, ni, se meni liäkki tonne, 

ylös katom päälle~ (lopin kieltä)

~se om pitän jo vähä kauan kaunei ja ihanaissi ilmoi~ (poutakesät)

~syksyim päivä on ku vanhan ihmisen olento muk keväisel ku kaikki puhkejaa, 

on nii ihanaist~ (kevät=toivon aikaa, kesä=ilon aikaa, syksy=järjen aikaa)

~seä on ihanaine~

~kyl mä sem paika jäti ihanaisest~ (kyyn nähtyäni, käärmeille kuuluvat kohdat)

~tuosta lähttöö sitä lapssiin ihannetta koivuj jälttii, se o imelää 

ja vuotaa kevväällä~ (koivun jälttiä, vrt. mahlaa)

~jos kauniina aamuna kuali nin ne ihanteli, että kyllä sen asiat hyvin oli~

~minä en oom millokaa ihannelluna niitä joila or rahhoo~ (vieraaseen

elämään johtava raha)

~ihanteli ko käveli tuola järver rantoja~ (omat rikkaudet)

~poeka aena ihantel että millo hää näkköö jänikse~ 

~se ihantelie toisen olentuo~ (kadehti, outo asia, oma elämä=omiin

asioihin keskittymistä)

~ne ihantelee tuoh velem peellä~ (kalat, veen lapset)

~kevä ihannuttoa maan~

~nyt ko sato, ni alko tuo mäki ihanoituu~

~se ol nii mualima ihanta se tyttö ja se osas kaekkia tehhä~ (oma ihanuus,

taitoa, kykyä)

~heä olkii nuoren oikei ihantapintane~

~se on niin kommee ja ihantapintainem poeka~ 

~kyllä seon nyt kesän ihanuus loppunna~ (tod, syyskuu=sadekuu)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)