~i tyttö itköö i mie itken~ (myötäsuru)
~tuul ol yöl ajant semmoset, isot iakkeet tuva päähä~ (iakkeet eli kinokset)
~ne miälessä pyssyykin semmoset ijänaikaset asiat~ (vrt. taruiksi
muuttuneet)
~vahvan tekie, nii sehää on ijänaikai~ (vahvaksi tehty)
~kyl se on iänaikain, siithän om pojankim pojalle~ (oma ikuisuus)
~minä muistan iänaikuset~ (hyvä!)
~kylläs sinä sait siittä iänikusev vaivan~ (juoposta miehestä,
vrt. juoppojen ja raiskaajien seuraksi pakottaneet "avioliitot")
~iäikuse tauvi saatta jos viel vähä aikaa makkaatta~ (kylmässä lumessa)
~se on ijanikkuineh hallampesä~ (tervasuo)
~ijänikkuinel lumi säelyy pohjaspuolella tunturin rotkoessa~
~se on sitä vanhaa ianikuusta Korpelan sukuperää~ (vaimo,
vanhemmista suvuista tulleet naiset)
~mie uskallin sanoa sille suorhan, me kun olemme aivan iänikuset~
(vanhat, saman ikäiset)
~ijäilimosia honkia kasvanna noella harjulla~ (partaharju)
~ija ilmone ihme nuoita lapsii ko kävviit tappelemmaa~
(vrt. keskenään nahistelevat eläinten pennut)
~monessa syömmoam mökissä on turvekkatto ollunna ijankaiken~
(vrt. saamelaisten turvemajat)
~mutt ei kukhan iänkaikem pysy~ (nuorena, nuorenmielisenä
voi pysyä)
~kus sink kylä mene ni älä siäl iankaikkisest ol, tulk kotti ja joskus~
(vieraiden asuttamat kylät)
~siit nyy tul yks ijankaikkine rist ja kiusaus~ (risti eli vastus,
vrt. suksien ristiin meneminen, risti=epätoivottu / luonnoton asia,
vältelkää ristejä)
~kun vuoroasin niin sanottassiin että nyt on ijankaekkinem mökki~
(vuorasin mökkiä, oma=itse tehty)
~ei teist iankaikkisest tul kunnon ihmisii~ (villeistä pojista,
vrt. mielekästä tekemistä kaipaavista)
~juohtu mieleen että tämä on ijankaekkinen tuli ja tämä poltteloo~
(unessa nähty tuli)
~muistaa vanhoi ijankaikkisii simmottii niiv vanhoi asjoi, simmottii
lapsuuren aikasii~ (omasta ajantajusta, polvi kerrallaan)
~siel on kauhiah mettät, ijankaikkiseh mettät~ (oli)
~sä olek kans yks ijankaikkine älävä, ku ain tek kiussa~
(vrt. kiusaajien lähelle pakottavat skoulut)
~semmoner räsämänty puu, piti iankaikkiser roikinan ku se kaatu~
~ijankaikkisev vanha toi saavi ja aina viel pitiä~ (hyvin tehty)
~sielä on ijankaekkiset lehot~ (lehot ja metsät)
~ko mie tartuin sitä emättimhen kiini~ (kurkkutorveen)
~nää on ijankaikkisii nää heinät nimelt, vaikka kuika niit hävität,
nii aina ne pysyy~ (kannusruohot)
~se oli minust ijankaikkisuus~ (joutuessani laulamaan kuoron edessä,
vieraaseen pakottavat skoulut, hyvyyttä teeskentelevä pahuus)
~kaekki mennöö ijänvanahat tutut~ (menee pois, kuolee,
jokaisella polvella aikansa)
~sitä ku vua ijartaa syöp ja siästää nii koko siitä karttuu~
(ijartaa eli syö itarasti, säästäen)
~minnoun koettanna vähästännii ijartoo~ (oma vähällä selviytyminen,
vieras pihiys / saituus)
~seästää kokooj jotai ja iartaa, jotta sitä tulis kokoon~
(tulla kokoon)
~mie oun koittana iartoo noitten leipomisien keralla, jotta saisin
jotain jouluksi valamiiks~ (vieras joulu, oma talven aloitus,
pohjois-suomessa kuukautta aiemmin)
~kyllä sitä saa iartaa tuoj joukkosa ettee enempi ku jaksaskaa~
(joukon eli perheen)
~välihin aivan iättömät aijat yhyres paikas räpyttelöö siipiänsä~
(hiirihaukka)
~ei se ijättömhin taival kestäk kun talo oj jo näkösillä~
(taipaleen matka, vrt. talojen väli)
~iätön ee soa eleä~ (lyhytikäinen, lapsesta)
~tuul aijaa kujasiile suuret ijatokset lunta~ (kinokset, nietokset)
~siel ol pitki tietä nii paljo ijätöksii, jot vähä vällii pit lapjoo~
(lapioida)
~semmone ijatos jot ei tahtont läp piästä~
~ei se miehen iarrus auta, jos akka on hauska~ (hauska eli tuhlaaja,
tai toisinpäin)
~em minä on niitä täällä sittep pitäny iteellä~ (itämässä, satuja,
vrt. paikkoihin sidottu oma perinne)
~se meni taas ijättis se pilivi~ (idän puolelta)
~iäetelästä ruukkoo tullap pahat ilemat~ (kaakosta)
~tuolta ijäetelältä kun se huokasoo, niin siito oksat poes~ (tuulee)
~tuolla ijäilimalla näöttäs olovan poutapälävänteitä~ (ilma=suunta)
~iränkorvalt nousee pilvi~ (idän korva)
~ijän korvalla on tuuli, voep saetta hommata~
~tuuli o tual idän kulmal, mut pilvet kulkee lännest päin, kyl siit tänäpä
pouta tulee~ (idän kulma, taivaan ymmärtämisestä)
~irän kulma alko ruskottaa~
~tuul on iänkulomila~ (vrt. tuulen haltija)
~iränloukolla om mustia piliviä~ (idän loukolla)
~saleppilvi se ilämpilvi o~ (idästä nouseva pilvi, lammin kieltä)
~tuul o iämpohisessa~ (koillisessa)
~tule tulinen akka, iäpolvi ja hyysihelva~ (tulen haltijan kutsumista)
~siitä kiännyt ijämpuoleista eli vasemman käen tietä, nii kyllä ossoot~
(omat vasurit, tarkoittaa vain käden suuntaa, vrt. pahempana
pidetty risti)
~tuuli on siäl irämpuol~
~iräm puali rupiaa selkenemhän~ (ilmojen kääntyminen)
~ilämpuolelt ku tuulee, nii sale tulee~ (sadetuulet)
~ijänpuol taivas on hyvin vihantana~ (sateisen näköisenä)
~tuul on iämpuolla~
~iämpuoli alako sakua~ (sakua eli pilveillä, vrt. sakeus)
~ijämpuolinen taevas on nim pilivessä~
~kyl siitä tänäpän, huamena sare tullee, kon aamulla oli
iränsuu niin punanen~ (alastaron kieltä)
~taitaa tullas saret ku iränsuu on auki~ (idän suu)
~jos ijäntäht on puhtaam punanen seorua kauniita ilemoja mut
jossoos hyvi sumunen ja häyrynen alakua lumsae~ (idäntähti
eli iltatähti)
~ijäv viitta~ (ilta-auringon päältä kulkeva pilvijuova,
tiesi tuulen kääntymistä itään)
~ilättelee satah~ (enteilee)
~tuleekhaan siint nys siit sare, kun se noin irättelee~
(idättelee, pilvistyy idästä)
~ei sitä tiij̆jäj jos se iättellöö siitä satteev viimennii~
~kyl sitä joka perhees joskus tullee sanotuks poikkipualist,
mut ei saa sitä irättää~ (jäädä miettimään, jokainen aamu
=uusi alku, uudet tunteet)
~suvet vettää iehkanata, tottaha ne kilussaa lie olt~ (kilussaa
eli kiimassa, ulvovat sudet)
~voi iekama~ (voimasanoja)
~ei se koko kartu ei millää iekerreellä~ (karttua kokoon,
vrt. jäädä ylimääräistä)
~seipäällä särettiij jeä venneen koka eistä ja sillä iekerellä
peästiin salame yli~ (vrt. keinolla, konstilla)
~iekerreellä se oh heännii elännä tässä moalimassa~ (vrt. kovilla)
~kyllä siinäi jäe lapset huonolle iekereelle~ (oma sosiaalihuolto,
kumpuaa sydämestä, vrt. harmaakasvoiset "virkamiehet")
~pikkusia iekkiä ne haovit~ (hauet)
~poeja iekkiä~ (pieniä poikia)
~kyl myö oltiin aeka ielakassa, enneku saatii heinät lattoo, mutta ehittiihä
enne saetta~ (mikkelin kieltä)
~punase ikene näkys ku se hirvistel~ (susi, irvisteli)
~mie uo katsont jot iken on nii terve ei hampahas uo vikkaa~ (suun
tulehdusta selvitettäessä, vaivojen syiden pois sulkeminen)
~täyty olla ikeniä että arvas laskeem mökkinsän nurkallet tulen~
(ikeniä eli rohkeutta, vrt. sudet)
~jos pit suurempaa suuta niin kohta sanottih että, aina on ikenet irvallah~
(oudoksutut suun soittajat)
~kyllä mar mä aina ne ikeneek katto ja ota pois kalasta~ (ennen
kypsentämistä)
~ne lohet näät virutti ikeniäh siin siit~ (kosken alla, oikeat
joet, täynnä elämää)
~oekeen noamav vet innii kum ma ryyppäsin tuota kalja ienaskata~
(liian väkevää kaljaa)
~ikenhammas~ (viisaudenhammas)
~ijellaki oo hampaejej juuressa kurkkulaki kielen kohalla~ (ienlaki
eli hammasvalli, suutietäjät, vrt. hammasvaivoihin erikoistuneet
parantajat)
~minu iellihat on niin turvuksissa ku om pakottanuh hampaita~
~eijjoo suatu tyynyjä hööhenistä, siellä on ijennetty tilikkutyynyjä~
~kun on pikkukaovvon ympärille iertänyk kengäksen niim pienihän siitä tullee~
(kengästä, pikkukauvon=rintakappaleen, iertänyk=kursinut)
~minun on täytyny ijertää ja saaha turva päälleen~ (turva päälleni,
vrt. turvekatto, turvemajat, salla)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
