~ihastelin sen korreeta hametta~
~kaikkihan sit ihastelee, ku sill on niin nätit silmät ja punaset posket~
~se nii ihasteli tätä talompaekkaa~
~heitäp poes tuo tyhjän ihastelu~
~ei simmone väri ol muut ko ihastus ja peljätys~ (pois kuluva väri)
~ei saa ihastua yhlestä hyvästä eikä vihastuak kahlesta pahasta~
~kul laps ol pelästyksis se vietih laakis saunah ja poppamummo siit popottel
että ves pelästyköh ja laps ihastukoh~ (vrt. poppamies, noitien nimiä)
~se on oikein ihastunnus sihi ihmisien~
~ei piä yhtie hyveä ihastua eikä kahtie pahoa pelästyä~
~sie ku olet ahane naisille, sie heti ihastut siihen~ (naisahneus)
~ihastu niin että rakhaus siitä on varsin alkamassa~ (ihastuksesta rakkauteen)
~orakse ja ruaho, kyl net täst lämmiäst sattest oikke ihastusi ja kasvama ruppeva~
(lämpimät kevätsateet)
~kun aena sattook kihhaottaa kevväellä niin se niin ihastuu laeho näkköö että
se virkovaa~ (sotkamon kieltä)
~maa on oikeen ihastunnu ku sai saetta~
~ihastuttoa hänet itsehie~ (ihastuttaa, vrt. ihastuu)
~ihastuttaa kaikki kauneuelhan~
~sateem perää se maa on nii ihastuttavaa~ (vihantaa)
~kyll on ihastuvai toi maa, kun sai vähän kastetta~
~kalat männöö sitä ihhoomaa~ (turoa)
~nys se seisoo jo itte ihrallans~ (lapsi)
~tua lonkka tuloo aina ihirappäältä niin kauhian kipiäksi nottei saa huiskahretuksi~
(lonkkavaivat)
~pitää antaa ihiroollansa alakaa~ (oppia kävelemään, lapsen)
~ei toista ihmistä saa haukutella eikä pakottaa mihinkään, antaa kunkin olla ihlollansa~
(oman elämän luonteesta, vrt. vieraaseen oppiin / palvelukseen pakottava "suomen valtio",
vastakohtia)
~iteksee ihertää~ (lapsi, itkeä tuhertaa)
~oon kuullu että itsettömäksi meni~ (tiedottomaksi, tajuttomaksi)
~Jussi makovaa aevan itetönnä~ (tajuntaan yhistetty itse-sielu)
~kun se ol ihettömänä se ei ikään toimittanna mitää~ (itsettömänä eli puhumattomana)
~kylläpä se äsken killasi että ihi~ (lapsi kiitteli, uudesta mekosta)
~Myllyojaan oli tullu levijä ihistys~ (uhkunut ja jäätynyt vesi)
~ihistysjänkä~ (heiniä kasvava)
~ihistysvesi~ (maan sisästä tihkuva)
~se ihistää törmäl laitoja ku maal läpi käypi vesi ja siihen tullee oikhen sinistä
ja sievää jäätä~ (joen törmään)
~kevväimilä päiväm puolheisila rintheilä ihistää ja tullee niitä ihistyksiä~
(jäisiä kohtia, kevään ihmeitä)
~toukokuun ihka loppuh, kesäkuussahan ne kutee hailit~ (jätettiin hailinuotta)
~ol paljo vanteit jos ol suuremp rysä ettei ihka rantarysä~
~sielä Hahkasem pohjassa, ihka sielä mistä myö niitä kaloja soatii, niitä lahnoja~
~rauvikoks sit sanotaa semmone, ku on tummakarvane, ei ihka punane~
(vrt. raudan punaiseksi)
~mikä ihme ton mun sormeni on, kun tuli juur ihkehjästään tommoteks~
(itsestään, mikään ei tule itsestään)
~mie olin ulkoon ihkama koko päivän~ (hyvä!)
~taitaa tuol Maijal ollakkin ihkamen uutukaim mekko~
~se suuttuu aivan ihkasen pienestä asiasta~ (vieraina pidetyt piirteet)
~kastumma ihkasel läpimäriksi~
~siinä meni ihkasen uusi venes säpäleiksi~ (jääpadossa, liian aikaisin
veneilystä)
~se nyk kans kasvaa aivan ihkasen nim mettää se hautapaikka~ (omat
haudat, eivät jätä jälkiä, vrt. omituiset "hautausmaat")
~tänäpäin ois oltkii ihkasen aikaa~
~annoon sille ihkaasten uuret saappahat jalakahan~ (omille tekeminen)
~ihkaste ves heraht kielel ko näin nuoj linit~ (blinit, letut)
~soon nii ravistunu, että laijoista vettä ihkaa venheesheen~
~voi kun on ihkaten isäh näköin~ (vrt. sielujen jälleensyntyminen)
~mnuul on ihkattoman uuret vaattee~ (uusien vaatteiden ilo)
~se oli ihki alasti~ (luonnollista toukokuusta elokuuhun)
~seon kyllä nii ihkipäene, sei kyllä annaj jäläkee~ (itsepäinen)
~niin se huutaa kui ihkiriekko~ (surmatun lapsen henki, vrt. riekon hahmossa
liikkuva itse-sielu)
~ihko uusi~ (vrt. ihka)
~minä riisun ihten ihko alasti~ (ihko alasti, vrt. ihkiriekko,
itse-sielu=alaston itse)
~se ol ihan ninku ihko ilimi elävänä minu eessän~
~se on niinku ihkonen isäsä~ (vrt. ilmetty)
~seon ihkosestiv varma~ (ihan varma)
~venet tullap pärskähti ihkosten täöteev vettä~
~tässäki on semmosia hetheitä että tullee tuolta roan alta ihkoaa vesi~
(roan eli kummun, kolarin kieltä)
~tuolta se maan alta ihkoo tulehmaan siihen kaltihoo~ (vesi, ihkuu lähteeseen)
~aivaj juokseva maa, vesi ihkuu myöthänsä~
~mitäs siinä ihuut~
~tyähän sit ihmaalittenkin sit kesää~ (ennustitte, varhaista kesää)
~harakannaorua sanovat enne että nyt tuloo ihmeitä~
~iha ihmeehe eellä se pajussa istuu~ (metsäkana, tietää huonoja ilmoja)
~voi voi, ne, ne ol ja ne tekkii ihmeitä~ (haltijat)
~minä piän sittäe ihimeenä kun ihiminel lentää~ (tod)
~ihmeheeks kirppu pääs, vahinkooks täi sukas~
~itku ielehiset immeet~ (immeet eli enteet)
~oli se sentän ime asia~ (ihme=ime=emä, vrt. äitiään ihmettelevä lapsi)
~joha sie tiet ihmeit, ko leikkasit kankaasee tuollase love~ (vrt. elävinä
pidetyt kankaat)
~se on nii sorja se häne kartanuose paikka siin ninko ihme~ (omat
kartanot, pihoja)
~sittem myöhemmässä vaeheessa mitä alako tullas sitten niitä katiskoja,
sitä iha ihmennä pitivät~ (vanhemmat ja uudemmat pyydykset)
~se ku ol meistä sittel lystiä, että mitä ihmeempiä satuja isä kerto~
(vrt. luki, omat sadut, tulevat omasta päästä)
~se puhu kanssa ihmeitä, yhe se latel semmose ihmee että minä sano se ol selevä vale~
(joutsan kieltä, joutopäivät)
~ihimennä me sitä pijimmä~ (ihmeenä)
~on se senni ihmeen joskus tehny että lehteen satanu~ (satanut lumen,
ennen lehtien putoamista)
~imheitä kuulee, se om mailmasta~ (maailmasta kuuluvat ihmeet)
~no eihää ihmiempiä, vai sattu sille sellai onnen potkaus~
~ei siint sen ihmiempeä käynt~
~eipä ihmeempee~ (kuulu)
~oj jossain ihmeeksi, muttei niitä juuri ole näillä paikoilla~ (harvinaisia
heiniä, omat ihmeet)
~ei ihmiekskeä suurempoa lahnoa liiku, mut lahnapasurii tulluo nuotaperä täyvelt~
(pikkulahnoja, nuottien tuhovoimasta, eivät kuulu pieniin vesiin)
~o imeiksi joku siikahis soatu~
~aina se sattuu syöttäonkheenki tulheej joskus imheeksi mutta se on niiv vähässä
määrin~ (taimenta, oman ja vieraan pyytämisen erosta)
~ai kum minä tulin ihmeisii~
~sitä oikeen imehellä toimitettihij jott ei oo olluk kerniskää ollenkaa~
(kerniskää eli maitorupea, lainasana)
~niitten kanshan oli ihmeessään niitten kärpästen kans~
~mehä ihimeissämmä olttii ennen ku taas tiellep päästtii~
~eihän siinä ihmettä tarttek~ (tuohta, huosaimen tekoon, omat työkalut)
~nek ku orasta napsit ei net ihmejä tee~ (ihmeitä eli vahinkoa,
vieraat pellot, omat kurjet)
~sitte tuli sev vesivuolej jälkeen niin ihmeen kaunih suvi~ (jokainen
kesä erilainen, vrt. oma olentonsa)
~ehän tämä, kunnalliskoti vielä, ihmeen kauvan täss o ollunnae~ (kuntien
myöhäisestä alkuperästä, eivät kuulu suomeen)
~ihmeen kovasti ukkonej jyrissöö~
~siin kasvo suur heinä ihmeen, niis niemiis~
~minkä ihmeeseen on tästäkij järvestä kuarreet hävinneet~ (maatalous
vai vieraat pyydykset)
~millä ihmiäv voimal se niinkin korkeelle ihtesäh heitti~ (käärme,
ponkaisi itsensä olkapään korkeudelle)
~no mitteä ihmettä niistä voatteista tarviht niitä nii hakata~ (kartuta
vaatteita, omat ja vieraat tavat)
~millä imhen konstilla~ (vrt. emän konstilla)
~s oon ilmonen ihme että se jaksaa kannattaas semmoset sarvet ettei ne
paina sem päätä alhaalle~ (uroshirvi)
~olipa se nyk kumattu ime~ (ihme)
~ihmehhää on ku ei eniä poutia tul~ (poutien ystävät)
~huavattii ku ne pallaa ni hyväine ihmek ku ne räeskää ja paokkaa~
(haapapuut)
~lapset telusiit eikä oikei totelneet, ne olliit imehillää~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
