~seeki ol ihmeline näkö ku aurink pimentys~
~kyl se niin täperällä munkim monta kertaa on ollu että kyl sej jälkeempäin saa meinata että
kyll on ihmeellinev varjelus ollu~ (vrt. suojelushenget, sukulaisten henget)
~ne on nii ihmiellisii ne nykyajal lastevvaunut~ (oudoksutut eli vieraat keksinnöt)
~kyl sil tuol tuulell o ihmielline pusku ja voima~
~sellast neulijaispesät ihmieliset~ (ampiaispesät)
~sillä on tuolla elläemellä ihmeellinen tieto tuosta vuarapaekasta~ (eläinten vaistot,
ihmisiä parempia)
~ol se ihmeellinen tappaos se Emman paranemine~ (henkisestä sairaudesta,
minkälaisesta, mielen häiriöitä monenlaisia)
~se on ihmeellinem mies sem muistim peältä, se muistaa niitä loruja~ (lorujen muistajat,
vrt. loitsujen)
~se on ihimehellinee hyvä järvi~ (hyvät järvet)
~ne on ihmeellissie hyvvie~
~ne oltii nii hienot, nii ihmeelliset hienot~ (langat, värttinällä kehrätyt)
~Lepärrinteeltä notkoo ku tulloo~ (oikeaa suomea, tietöntä)
~soon ihmeheltähiist että vaikkon näin nuor ihmiin viel niin kaikelviisii son toi elämiin muuttunnu
täs mukomas ajas~ (nuoruus, muutosten aikaa)
~sill ei luut suuremmat ku sijal, mu ihmeellai sill on se voima~ (karhulla)
~imehennäkijääsillä~ (leikkien nimiä, vrt. ihme=ime, emä)
~syömähamphat on ruoste syönny, mutta nurkkahamphailla vielä murtaa leipää imhenpäiväsesti~
(hyväksi kääntäminen)
~saimpa ihimeempäiväseh hauvve, oli toista kyynärää pitkä~
~kyllä se lähti omankeittosella saipualla ihmeestip pois~ (lika, oma=itse tehty)
~ihmiestit tie om mennykki tie heinäkuu~ (ihmeesti menevät kesät)
~ihmmeestis se sitä sai~ (pyry lunta, omat ihmeet)
~jäsenijä luistelloo nii ihmmeesti~ (pakottaa, kolottaa)
~kyl väkikapula verettiin ihmeestäs~
~ihmeestä oum muistanna vielä asijoeta~ (vaikka lähimuisti pätkii, lähi ja kaukomuisti)
~sitä imeteltti~ (ensimmäistä autoa, ilmakehän tuhonneet häkäpöntöt, "edistys")
~se alakaa ihmetelä että vieläpäs hää tapas kessee~ (vielä tapasi kesää,
vrt. kesän pitäminen elävänä olentona)
~jo minä ihmettelen tuota, järveej ja merreen tomut~ (oudoksutut polttohautaukset)
~ne imhetteleevät, että kun ei lintuja ole~ (ei oikeita metsiä=ei metsälintuja)
~minä oon imehelly ihtiäni kö mä oov vanahij ja mä oon näin kauvon eläny~
~sitä mie tuosa imehtelin että, männystä ne vishin teit~ (pahkakuppeja)
~kyllä mua imehlytti aika lailla sem miähem mahlottomap puheet~ (hämeenkyrön kieltä)
~minua ihmehryttää oikei~ (ihme=ime, emä-sanan johdannaisia)
~kyllä se ihmetyttää tuo lumem paljoos~
~ko mie näin ko hyö kaulaksuttaa mäntii, minnuu oikee imehhytti~ (kaulakkain)
~älä ihmehi itikkaisein, älä ahmehi apposii~ (tuutulaulua)
~mittee imehtimistä siinn on~
~iham pittää imehtiä, että onko tuo tottakaa~
~oomme imehisillä~ (leikkien nimiä, vrt. ime=emä-jumalatar)
~hyö ihmeksiit jot teäl ku o näi kesä~ (inkerissä, pitkät etelän kesät)
~mä ole suurest oikke ihmetyksis~
~se on siitä ihmetyksissää, kum poeka ov viety sotaväkkee~ (mannejen
"asepalvelus", järkyttävää pelleilyä, tarpeetonta, pakottamiseen
perustuvaa)
~voan ku immeisen näki, voe voe halavattu kun ne sulittaatu reikkiisä~
(kivillä paistatelleet käärmeet)
~oli takit ja kinttaat metässä talaven että ei ihminen haise~
(metästäjillä)
~niin se on ihmiselläki keskelä melekeä~ (melkää eli rintaa, sydänkuoppa)
~kulki isoon ihmiseen saakka paljaij jalon~ (paljasjalkaiset)
~ne on niit vanhanajan ihmistem merkkie~ (kevätmyrskyt)
~ei kuva immeinem mäne tuommossija tekoja tekemää~ (kuva eli kunnon,
vrt. kuvajainen)
~kaks ihimistä siihen sopi~ (pienen savusaunan lauteille)
~eihän ihmiin tarviv vanhuuttah hävetä~ (päinvastoin)
~niin on käönym minun ihmiselleni~ (minun ihmiselleni eli minulle,
vrt. imilleni eli suojelushengelleni, imi-henget, vrt. emä-tin,
syntymän hetkellä saadut suojelushenget)
~mää sanosin et mää meni sinne missä ihmist piretääv viäl ihmisenä~
(vrt. orjana, saamelaiset kutsuvat etelää orjalaksi)
~viäm mennesäs, tuat tullesas, oo ihminen elläisäs~ (neuvottiin tyttöä)
~vaikka mie oon köyhä, ni sentään mie oon immeisiin kirjoissa kulukenna~
(ihmisten kirjoissa, vrt. imi-henkien, sukulaisten henkien)
~pijä ihmissä ihtes, eläkä ruppea nouvattellee, mitä neät moalimalla~
(hyvään eli omaan neuvominen)
~taittaa siittä vielä ihiminen tullak ku aikastuu~ (villistä pojasta)
~tulkaa sitte ihmisten aikoihin kotio~ (ihmiset=päivän heimo,
vrt. pimeässä liikkuvat kuun palvojat)
~se on semmonen untamo, ei siitä ihmistä tu~
~siinä minä olen syntynnyj ja ihmiseks kasvannu~ (Valajärven torpassa,
oman elämän luonteesta, paikallista)
~siit o ihiminej jättäny, voima, tarmo paennut~ (vrt. imi-henki, suojelushenki)
~ihminen om männys siitä~ (auton alle jääneestä)
~se Heta lähti jalkasin sinnev Vilppulaan astikka, lepäs aina ihmisisä välillä~
(vrt. sukulaistaloissa)
~koirat ihmisiss elläät~
~sitä kovim mehtäötyy ku ei ou immeisii ilmossa~ (juvan kieltä)
~kyll oma ihmine ai viara väärt oh, vaikke viaraska piru ol~ (vrt. piru=korppi,
piru=korpin ääntelyä)
~tuo meirän ihiminen sanokin, että mikä sinnuun on oikeen menny, kun et ennää ossaa
meillä pistääntyä~ (ihminen=nainen, vaimo)
~kum min olil lapsekkaana niin siinä ol semmonen Santer-niminen mies ja Eliina-nimine ihmine~
(miehet ja ihmiset, vrt. imit eli emot)
~olla ihmisihin päin~ (odottaa lasta, vrt. emo-jumalatar)
~on tosaki aika joukk ihmisalui~ (ihmisen alkuja)
~siin on semmonen ihimisalaku, että tulleeko hänestä kunnon kaluva~
~villikissathaa ihmisarkoi on~ (kissojen oikeasta luonteesta)
~suaressa ei olt aenootakkaa immeisasuntova~ (pienien saarien asuttamisesta,
voi olla myöhäistä alkuperää, vrt. pyhäkköinä pitäminen)
~kylläpä täm oj jo ihimisellää~ (nopeasti kasvanut lapsi)
~se aivaj jo käsillänsäkki huitoo ja on niin ihimiseltäänen notta~ (lapsi)
~se on tavalisen simmonen kiukkuinen ihmisenalku~ (tunteikkaat tyttölapset)
~ku sellane ihmisejää ol~ (ihmistä kantava jää)
~pakkaskelillä on kahe yöv vanaha jo immeissejjeätä~ (öistä laskettu jään ikä,
yöpakkaset)
~ihmisenkarvina~ (kumina)
~ihmisenmuikoin~ (suolaheinä, vrt. muikea)
~immeisemustikka~ (mustikka, vrt. ihmisten syötävä)
~ihmisennuppu~ (lumpeen kukka)
~ihmisenpulpukainen~ (lumme, vrt. imi-haltijan kukka)
~eik nää ol ihmisempualoi kun toi sano, että nää on siampualoi~ (ihmisen
ja sianpuolukat, vrt. mäyrän)
~ennen aikanai mie otin ihmisemputkist pillii, ne ei nii halennukkah~
(halennut kuin ruokopillit, ihmisen eli karhunputkista)
~immeise putk~ (karhunputki, vrt. imi-haltijan)
~kaikkihan se ihmisensientä om mistä maito tulee~ (ihmisten sienet)
~ihmisensienet on nii karvasii, että ne tarttee oikei nylkeer reunast,
ennen ko ne kelpaa syätäväks~
~ei sillo enspeätä ajaniet muita ku ihmisesieniä~ (ajaneet eli keränneet)
~sijansuolakkehii nää on ku on näi vaivasii, erittäi on ihmisensuolaheinät
nii suuret ja lihavat~ (ihmisensuolaheinät=niittysuolaheinät)
~ihmisensuolake~ (niittysuolaheinä)
~ihmisetatti tai herkkutatti~ (tattien nimiä)
~ihmisetatiksi~ (kutsuttiin ruuaksi kerättyjä karvarouskuja)
~jo net tulit ihmishanget~ (ihmistä kantavat)
~ne karehteerovaa sitä ihmishuuhkajaksi, kun sem peä on niin suuri ja silimät mollottaa~
(huuhkajalla)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
