~laskuja~

 ~minä panen toisen pairan ja housut näiren ihokkahien päälle~ 

(alusvaatteiden)

~talvella miähillä oli ihokas takin alla, se piti hyvil lämpimän~

~ihokas se on niinkum pohjapaita~

~äiti ku ihokkaita teki se käsi ompeli kaikki~ (oma eli itse tehty)

~ihokkaiks ne niit sano kans niit omakutosie villapaitoja~

~ihokkahassa~ (lappalaisten peskivaatteessa, käytettiin vyötä)

~ihokkaaks sanottaav verevvee~ (punaihoista)

~sitten otettiin se kaarna siittä ihokkaasta pois~ (männynkaarna 

jälsikerroksesta, pettuleipää tehtäessä)

~ihokes~ (puun jälsikerros)

~koivusta saap ihokiskosta tuohta~ (ohutta, pehmeää)

~ihokka~ (poromiehen ihokka, peskin mallinen, edestä umpinainen 

miesten takki)

~tuo Minna niitä hoapapilekkeitä tuon liittoa, ne palloat nii ihokkoast~

(haapa pilkkeitä)

~kuarittim puist semmost ihokuart~ (petuksi)

~niinipuun ihokuari livotellaaj järvesä hianoks köysaineeks~

~ihokuori otettihin, kuivattihin ja sipullettihin~ (paloiteltiin, 

sipuli=sivuli, sivaltaa)

~se hikiäiskoivu ol ihokuorisemp~

~iholankka ol syrällankka~ (ohutta lankaa, sydän kuiduista tehtyä)

~hapurista pantiin alaspuali ja iholiinasta taikka aivinaisesta ylispuali~

(naisten paitoihin, hapuri=rohdin)

~iholiina~ (lasten taipeisiin käytetty pellavan nöyhtä)

~lakanoo ku kurottiin ni oli iholoimi ja kuret rohrinta~ (iho=aivina)

~mie tein ihomekon~ (uuden mekon ilo)

~siin on ihomettä, palio siin on karhakkoja~ (taimikko, nuoria havupuita,

vrt. olla iholla)

~siinäp on taaja ihomettä~ (taimikko)

~sill oli kovin ihomyötänen takki~ (oudoksutut eli vieraat vaatteet)

~mie huostan iho totta~ (sortavalan kieltä)

~jalakojaan se veivas niiv vietävästij jotta näytti ihon niinkun sill ois olluna 

oikeen tulinen kiirek~ (omat kiireet)

~laolettii, nii että sol ulinoo ihoen~ (ulinaa, omat eli sanattomat laulut)

~juokssoo ihoh häntä suorana~ (ihmishännät)

~ossoopahan se puu uunissa palloo ihon kahtomata, niin kauvvan kuin hiilet on kypeninä~

(nilsiän kieltä)

~ihon kimmokkeesta astit tul sitäkit touhuva piettyy~ (kimmokkeesta eli lapsesta, 

vrt. kimmo, minkä heimon lapsi-sana)

~ne on ihonkehkeemet, ne mennee pois~ (hilse ja näppylät, vastasyntyneen ihossa)

~ku äite pelekäh että lapsess on jotai tautia niim mummu sano että ihonkehkiöntä 

se vaan on~ (omilta oppiminen)

~iholäve aukkeva~ (saunassa)

~ihommukanen~ (makuukaveri, hyvä, toivottu)

~ei se mitäät tautia oo, se ov vai ihompuhuristosta ja menöö pois muutamas päiväs~

~ryyhkä ko lähtee, niin se on ihonpuhistus~ (ryyhkä eli ihottuma, vrt. hilseet)

~ei se o oekeeta syyhyvä, mikä lies semmone ihonpuhti voan~ 

~kyllä tuo sikiö elähmään jääpi ku nuin hyästi oon noussu ihonpuhtiainen pääle~

(hyväksi kääntäminen)

~ihompunaanen~ (vaalean punainen)

~ihompuali~ (tuohen sisäpuoli)

~kyllä se kohta ihhoontuu, kun se paranoo~ (haava)

~mää käytä ihopaitta, jos o suvi taik talv~ (aluspaitaa)

~ihopaju~ (pieni paju, josta keitettiin parantavaa vettä nivetauteihin)

~ihopalkit oli veistetty päälliseltä pualelta kuaruks~ (katon päällimmäiset palkit)

~se piti ollas sitä ihoparkkia joka leipähän kelepas~

~se ottaa niin komian äänen sitte ihoparkki~ (tuohen ohut kuori, puhallettaessa)

~ihopeski~ (lappalaisten alusvaate talvisaikaan, karva tai villanahkaa)

~ihopilivi ei saja, se kulukee niinkun tuulem mukana~

~pilvek kulkeva risthiin, kahessa kerroksessa, ihopilvet ja höyryt~

~se oli silee, semmonen sik kun se oli se ihopuoli ni päällä päin kumpaseltakim 

pualelt~ (tuohikontissa)

~ei siihem pannak kuleppärreitä ollenkaan, ne mennee sillä samalla ihopärreellä 

vaan sis se syrjä~ (kudottuun pärekoriin)

~varsinki ko on saunasa niin on ihoreijät auki~ (vrt. lävet)

~ihoreijät pyssyy auki kun kylypöö pari kolomek kertaa viikossa~

~ihorukka~ (iholla pidetty pehmeä poronnahkatakki, karva ihoa vasten)

~ihoruasteeks sitä on tässä paikalla sanottu, kun kantavilla naisilla or ruskeita 

pläikkiä ottassa~

~liinansyvämet ja pellavansyvämet ihoistellaa aevinoiks~ (sydänkuidut)

~ihostellaa ku harjataa oekee hienoks toeseen kertaa~

~ihosteloo~ (tyttö ja poika, vierekkäin maatessaan)

~alakkaa ihostuat taovij jäleltä~ (palata terve ihoiseksi)

~ihosuonet oo hienoja vae jos haava tullee niin kyllä niistä veri juoksee~

~näkkyy ihotaivas pilviir raosta~ (vrt. sinitaivas)

~verkkorihmoja keträttiin niistä ihotappuroesta~ (tappurat, vrt. tappara)

~ne ol ihotappuroeta ne joista tehtiim parempaa kuetta~

~tuoh on paras ottaa kevväil ku koivu ihottaa~ 

~sillä ku voijeltii ni ihottuma paran~ (virtsalla)

~pitki ikkee miula o olla ihottummoo rokkova ei kuitenkaa~ (pitkään 

jatkuvat ihottumat, ihosairaudet)

~se noinikkää silos ko puu kuppeest ko se läks se ihottumataut~ (iho silosi, 

vrt. hilseili)

~tuota ihotuntaki ko tulee niin se tulee noista lastev vaattehista~ (pulverilla

pestyistä, ihoallergiat, uusia ongelmia luonut "edistys")

~se on sillo ihtuohta ku se ihua ottoa~ (ottaa ihoa, ei irtoa kunnolla)

~niit ei olekhan niitä ihovaatheita ollu miehilä ennen muuta ku paita~

(alusvaatteita, vrt. ohuet nahkavaatteet)

~yhrem miähen hiärtynny jalka parannui ihran kans~

~sääriluukki ko sulathin, niin se oli ihra~ (poron sääriluu, omat voiteet)

~ei se tuas Mar syömään jouvu, vuan olokaan joutumata, eläköön omilla itrollaan~

(pielaveen kieltä)

~se on niin ihraintunnuk kun oh hyväl olol eikä tiem mitiän~ (tekemättömyys, 

johtaa ihraan)

~ilima ihiraantuu~ (lämpenee liikaa)

~ihrakakko keitettin paras kiahuvas veres, säilytetti vinti orres killumas 

ja sil rasvatti saappai ja piaksui~

~aettunneem pääl pannaan ihrankettä et se laskee~ (ajettuneen kohdan)

~sieltä ihraa kallioitter ravosta vesi~ (ihraa eli tihkuu)

~ihravoi oli hyvvää jos teki paistia~ (paistamiseen sulatettu ja 

siivilöity rasva)

~no mihin sulla nyt on sellainen ihta~ (into, halu)

~saunasa käynnin jäläkeen sitä tunteepi ittesä ihta uuveksi~ (vrt. ehta)

~meill onki teelä ihtaset olot~ (onni hyvästä olosta)

~kyl on ihtasaa kun kovam pakkasem peräst tulee suaja~ (hyväksi kääntäminen)

~täälä on niin ihtajoon asua ei mikää aharista~ (oman elämän luonteesta)

~kyllä siä on ihtajoin ollak kun ei kukaa oom mitääs sanomas~ (vapaa suomi, 

vrt. omituiset "pomot")

~koivu on ihtissä~ (tuohi tiukassa)

~syyskuussa jo kiintyy ihtiin~ (tuohi)

~elä nyt huuvvak ku ihtiriekko~ (itkevälle lapselle, ihti=itse, varjosielu)

~se syntyi ihtiriekkona~ (salaa siitetty varsa, vrt. lapsi)

~ku kersa oli oikeer räivä ja pahailikinen niin sanottiij jotta se o ihtiriekko~

~kylläpäs se ny ihuu siinä kauan~ (lapsi, nyyhkyttää)

~ei uo muuta ko ihvoa kalloa~ (tarjottavaksi, pelkkää kalaa)

~maksa pantiin semmosiin ihvaleisiin~ (palasiin)

~pijanhan me jolutetahan nuo tukit kaljujen päälle, etteivät jonotu lumehen ja 

ihivastu jäähän~ (ihvastu eli tartu kiinni)

~siul o ihvettä silmäkolkas~ (rähmää)

~hampua pakotuksie pantie rievul lepä ihvettä sitä punertauvua kuorta~

(lepän ihvettä eli jälttä)

~tuoh käy ihveesee~ (kiinnittyy tiukasti)

~se jo ihveenty niim paljo sillo ku leht alako olla~ (tuohi kiinnittyi)

~suattaa siitä satteet tulla kun nui ihveelöö~ (pilvistyy)

~soattaa se äetyvä satamaan kun se nuin ihveilöö~

~ihveniihää siä sellatiisel onkel saat~ (ahvenia)

~ihvenii, ahvennii, taemenii, tuimennii~ 

~ne otti ihveä~ (kainalostaan, taikaan)

~siel alakua ilema vilistyy, ku ikkunat vetiä nin ihvee~

~mennähä lehtehe kun on hilian satanun notta se on puhuristanul leheristä sen ihivin~

(ihvin eli pihkan) 

~tuohen ihvi~ (pinnalle kihoava tuohen terva)

~sitä om moalla paeneltu elikkä uunista otettu valakea ihveä~ (tuhkaa ihottumaan, 

omat konstit)

~ihveä lähtöö perhosesta, se lähtöö niijen siivistä~ (perhoset=päivän lapsia,

parempi ihailla silmin)

~männym pettua otettiij ja sitä syätiij ja, männystä sitä ihviä~

~Jaakko lyäp tuahen ihvin kiinne~ (vrt. heittää kylmän kiven, oma jaakko,

vieraat kalenteripäivät, jokainen kesä erilainen)

~pajusta läks semmone ihvi, se parans ihmisem pintoo~

~tarvistuohet olis otettava keväil, ku ihvihii tulee nii huonoo tuohta saap~

(jaalan kieltä)

~se tul se lehmus ninku ihvellie ku se vähä aikoa ol uunis~

~eihä se lähekää syksyl, se o ihvis tuoh~

~se om puu jäässäkii ja ihvessä nii eihä sitä sillon sua tuohta irti~

(talvella)

~ku ottoa sillon ku se on ihvessää, se on niinkun nahkoa tuoh ku se on ihvessää~ 

(virsuihin otettu)

~tuahem päällimmäin kerros, jota panvatten pintahaavojem päälle~ (ihvi)

~marraskettu ku lähtyö, ni sit tulluo ihvelle~ (iho)

~taivas kasvattaa ihviä~ (pilviä, vrt. ihoa)

~ilimassa on aikalailla ihveä~ (utua)

~se o hyvi hiennoo se ihvikeleme~ (tuohen alin kerros)

~sellaist ihviist lehdeltään~ (pihkaista, hieskoivu)

~mut ihvine tuoh on sitkeempöö~ (jälttä sisältävä, vrt. virsuihin käytetty)

~minum piippun om männyn nii ihviseks, jott ee siitä ennee juokse henk yhtää~

(elävä olento)

~se ihviparkki on keitetty veessä~ (pettuleipää tehtäessä)

~se ihvipuol ol sinne aitan sisällempäin, se ihvipuol kopristuu~

(sisäpuoli, tuohikatossa)

~ihtuoh se ei repeile eikä se katkia~ (tuohen tuntijat)

~ihvituoh on sitkeempee ja hijas ottoop puusta~

~ihvtuohestaha ne oekee hyvät kontit ja vakat tehhää~

~liimooha suap ihvituohestai, tuohentervoo se ov vua~ (omat liimat)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)