~laskuja~

~katsoit verkkoi ja mertoi välil ja siit taas pittiit ommaa ikamaijaan~ 

(nuoret saaressa, vrt. istuivat skouluissa masentumassa)

~ikamoi lapsi sinulle~ (nauraa, hymyilee)

~voe hyvä ikara kuitenniik kum myö huiskutelttiin~ (juoksenneltiin lapsena)

~vieläkö ne minulta perrii tätä makssuu~ (omituiset maksut, voitteko poistaa,

kaikki kaupan sanat varastettu omasta taikakielestä)

~tuo laps on sairas, kun se itkeä ikartelloo hiljasella eänellä~

(lasten vaivojen huomaaminen)

~se paulakonsti ja kotaaskonsti oli sitte ikeev vanhoja~ (vanhoja pyyntitapoja)

~heä ikenehtelyö~ (pilkkaa, vrt. ikenet)

~se on kumma ikeniekka tuo Esa ko ain on ikenissää ja toista hammastamas~

(äyräpään kieltä)

~joutavua muihe ihmisii ikenöittämistä, mil tulluo naurettuu, vaik ei pitäskiä~

(huumorin nimissä pilkkaaminen, vrt. "stand uppi")

~mikäli minä tiijän niin sehän on ikiaikunen sukutalo~ (ikiaikunen eli parisen

sataa vuotta vanha)

~oikein semmosie ikihonkie~

~he ova ite miälestäs olevanas ni ikihyvi ihmissi ete semmossi olk koko maam 

pinnam pääl~ (itseään hienompina pitävät huonommat)

~sehän ihastu ikihyväksi~

~iki ilimosista aijosta se on semmonen ollus sei oom muuksi muuttunu~

(ikuiset asiat, vrt. kivet, kalliot)

~min en oo ikkiin saerastanum mittäät taotia~ (tautien myöhäisestä

alkuperästä, ei matkustusta=ei kulkutauteja)

~voarammaessa kaekissa joessa ei oo ikkiin käönyn niin siellä kuluki pakkanen~ 

(kulki vaaramaissa, kesällä, elävä olento)

~ikhiin ilhmoin~ (koskaan)

~aeka roehu uunii ja rokkapata kiehumaa lietee~ (talven alun tapoja,

rokka=herneitä ja papuja vanhempaa perinnettä)

~kummitoesista ne puhu vanhat ikkiim mutta enoo ikänän mittään nähnä~

(omiin silmiin luottaminen, vrt. ku-umi)

~kun tul mänee se kiertää laipijor rajan noinnikii, ei se mäne yhtä päätä katolle~

(irti päästessään)

~se on niiko keor ikkii tää laskiaine~ (keor eli kekri, vrt. köyri)

~se haokku ku mualima hullu ikkii siinä~ (koira jänistä)

~ei ikikuuna päivänä~

~tää koitti tehrä ikiliikkujaa, siit pit tulla sentapain ku paatti ja kulkee ittestääs~

(keksintöjen tekijät)

~ee kukkaa oom mikkää ikiliikkuja~

~se ei suatan niin ikloppu ollav vaen onhan se kuitennii ikäimmeinen~

(ikäloput ja ikäihmiset)

~sitä mie vai en ikimailmasa usko~ (vieraisiin uskomisesta, vrt. rahasta

kirjoitetut "uutiset")

~haukee ja lahnaa ja ikist sorttii~ (pyydettiin)

~se on satanna koko ikisen kesän~ (vrt. touko, heinä ja elokuun)

~tässä ikist ejj ole mittäkä~ (ikuista, maailmassa)

~ei ilmosna ikinä se päivä valkene, että minä sille pojalle menen~ (oman pään

pitäminen, tärkeää lemmenasioissa)

~mie en sinnem meh, en ikinä~ (vältellyt paikat, vrt. ihmiset)

~mitä sil tiijjol teheä jota ei ikinä tarvita~ (vrt. turhaa / vierasta 

tietoa tyrkyttävät skoulut, pilannut monen mielen, vienyt aidon oppimishalun 

tuhansilta)

~ei oo ikinä päevinä puita hakattu~ (oikeat metsät, vrt. vieraat kirveet)

~ikinäs en mie siul lepy~ (pahasti loukatut, oikeuttaa vihaan)

~mikä on kattaene nii siihe pannaa pykälä noenikinäs~ (astian vanteeseen)

~minä annoon sen Maijallen aiva ikiomaksi~

~annatko tääm mulle ikomaks~ (iki oma, ikuisesti oma)

~kun se un ikioma niin sitä pittää pittääk kun silimäterrää~

~ei ikiperjantan Eevertt ols siäl ollu, kyl see o joku muu ol~

(everett vai ee-vertti, omat ja vieraat nimet)

~sittehä tekvätte, noesta pajuv varsista sellaetsija ikipienijä johka mänee 

pienet kalat~ (pajumertoja)

~ei ikipitkinä päivinä se paranet tosa pärettikkuir ravosa~ (lastoitettuna,

nyrjähtänyt käsi, vrt. murtunut)

~se män ikipuuskaa~ (ikiajoiksi)

~ikipäiviniä mie en käy enniä mihikiä porukkuaa mis sie uot~ (porukoiden

vältteleminen)

~ehä miuvuusee ok käynä tomut eikä vinkat ikipäivännä~ (pölyt ja häät, 

vrt. hylkimiset eli allergiat)

~me päivä rämmittiij ja kahalattiin niim minä sanon että ikipäivänä min 

el läheh hillaan~ (vrt. omat paikat, vierailla soilla rämpiminen

=kovaa hommaa)

~keväjjeä murtu ja Esko jäe ikipäeviksi järvem pohjaa~ (petolliset

kevätjäät, vieneet monta, yksi konsti=pitää mukana pitkää salkoa 

tai keihästä)

~löi sem pojan ikipäeväseks rampaks~ (vieraat kylätappelut)

~koera jäe ikisemmään rannalle~ (vrt. vikisemään)

~itku ei aota eikä ikisemällä eletä~

~ikisöö kun hiiri~

~tarttu köyren mutkaan ja meni venneen lairan yli järveen ja ikitielleen~ 

(kirves)

~siinä on semmonen oalto joka viepi ikiteilleev viilettäjänni~ (koski)

~se o ikivahva kato semmone~ (tuohikatto)

~minkä ne ottaa tehläkseh, ne tekee sen ikivalmihiks~ (oman työn 

luonteesta)

~meill on ikivanha mänty tuah veräjäpiäles~ (kotipuut, uhripuita)

~ei se vielä niin ikivanaha oo~ (tie, oikea=tietön suomi)

~se hete on ikiviepä, jos siihen putootta, ette siitä pois piäse~ 

~Viuhonsuo on niin ikviepee, ettei siihen uo jalallaan astumista~

~on siellä kuitennii ikiviepie rimpie~ (hetteet, suot ja rimmit)

~ko se ois pitänt tehhä nuoin ikkenää, ja sie teit tuol viisii~

(oikea työ)

~päivä on valkassut nää ikkunakaarteenit iha valkiiks~ (verhot)

~nää o pihtpuoliaiset mitkä o pystys kahtapuolta, tuo alapuolimaine 

se onkii ikkunalankku~ (ikkunan osia)

~ne on tollai vaam pianat hirressä missä ikkunalauta kulkee~

~se o ollu ikkunalaota vaen, josta ov valloo otettu~ (ennen, 

lauta eli luukku)

~isois saunoiss ol kaks tah kolme ikkunaluukkuu~

~ikkunankaaraksi sanothin sitä joka oli telekun alla, se huilasi siihen kaarhan 

se vesi ettei se menny laattiale eikä lahottanu~ (telekun=ikkunalaudan,

veen ohjaaminen poispäin)

~nämä o ikkunakosokat ja tää o ikkunalauta ja tuo o päällyspuu~ (kaikella

nimensä)

~ikkunal leuvvat happannoo~ (leuvat eli laudat)

~mieku käin ikkunapenkil istumua enhä mie arvant jot ikkunast vuos vettä, 

peräpuol kastu iha märäks~ (kaukolan kieltä)

~jos ikkunapirtin aekunem mies näkisit tämäm pirtin niin sanosik, kyllä ov 

valosa pirtti~ (ikkuna eli puuluukku, lasien edeltäjät)

~ikkunasammalet oj justiin niit peurajjäkälie~ (lasien väliin pannut)

~Supimmäel oh hyvii ikkunasammaleit~

~ikkunapenkillep piällimmäeseks panivat ikkunatuohet jotta ei lahhooj ja 

kivannäkösetpä ollii~ (luomupirtit, omista aineksista)

~se seisookii niinku kissa ikkänää~ (kissapöllö)

~se ol niin kettelä se keikku yhellain ku tiä orava ikkänää~ (kärppä)

~paappas lapsei luska nuoinikkäsee lellii kättee, ni sit et lettuu ryntäilleis~

(lellii eli oikeaan, vrt. henkisielu lel, valtimot, alkujaan ihmisillä

kaksi oikeaa kättä, vasen käsi=ihmilajin rappeutumista)

~kuules ko mie neuvo, tie se noin ikkäsie ni sit siit tulluo hyvä~

(hyvään neuvominen)

~nuin ikkäseehä se ol~

~näe ikkääsee~ (nuin ja näin)

~tättii sano niinikkästee, jot miu issäin ol häne kaikkiin hyvä veikkoon~

(täti=isän sisko)

~ikona ei oos särkent päätäin nii ko öylen~ (särky=oire, syy jossain muualla)

~mitäkähän se taas ikostaa~ (väittää, inttää)

~toisil kaloloil ol ikrat, toisil ol maukut~ (mädit ja maidit)

~kujjjeissaan ikrammoipi~ (laskee leikkiä, ilveilee, vrt. kutumenot)

~teköö ikramoisia~ (kujeita, ilveitä)

~sillä kuostillahaa se aina tiällä käyp jotta sais olla toisii kansa  

joukossa ikruu pitämässä~ (ikrun kautta)

~kyl pikiklönttiki hyvvää o ja maijapalsami~ (palsami eli salva, vrt. majava)

~see kylmens ittes nim pahaste et sai ikusen tauri~ (kylmässä istumisesta)

~meiren isä on ikuinen ollut tääl~ (Vanjärvellä, vrt. ihmisten haamut,

muistot)

~niit oli oikeen ikuusia istuntahaukijaki~ (paikallaan pysyviä isoja

haukia, vrt. veenhaltija)

~vaekka niäs luppoisvat ikkuise hyvvyyvve nii minä en hänneese mänis~

(lentokoneeseen, elämän vastaisia, voitteko poistaa)

~se tul ikuiseks hulluks~ (mieltä heiluttavat asiat, vrt. liian 

nopeat tai suuret)

~siinä on vielä ilmaikuiset näreiköt, nii suuret ja vanhat puut~

(oikeat metsät, voitteko palauttaa)

~johan se on taivvaan ikkuinen suakkuna~ (tarina)

~se met o ikuistet, ei siit saa mittä otta~ (ikuistettu eli rauhoitettu, 

oma luonnonsuojelu=kumpuaa luonnonuskosta, vrt. omituiset "lait")

~neon vanhoja kaloja koskon ikumet nin valkoseks muuttunu~ (kidukset)

~eij iku pitkinä päivinä~ (koskaan)

~seä teit miul pelo ikupäiväks~ (pelkojen tekijät, pahiksia)

~mie oo olt ikupäiväi nii terve~ (omat tavat=oma terveys)

~se soa ollas siinä ikupäevät min en sitä toeseem paekkaam muuta~

(kaikella paikkansa)

~siit ois tullu ikupäivänev viha, jos uuvev verkon katkaseis~ 

(itse tehty=arvokas)

~kalan ikuset ne on ne punaset, ne nousee ja vennyy~ (kidukset)

~ikusistahan kalan tuntee~

~minun om männyk kinnaskoukkuni ikutiellee~ (katoilevat työkalut)

~ei myö tohittu mennä kauvvemmaks, ois pijam puottu ja menty 

ikuteillen~ (suolla)

~elekee mänkö lapset tuolle suolle, se on täynnä ikutiviepii~

(silmäkkeitä, kuivat ja märät suot)

~suosta juurittiin iku vanhain honkain kannat~ (hongan kannat, 

suot ja metsät=omat kaupat, voitteko poistaa vieraat käyttöä 

rajoittavat "lait")

~hyvä ol, että poika pääs pois, ettei jäänny iku vaivaseks~

(kuolemaan suhtautumisesta)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)