~iisakilintu laulaa, taitaa tulla sae~ (palokärki, vrt. ii=sukulaisen henki,
vrt. iis-akka)
~tul iisakinsavet esih~ (pohjasavet)
~sattaa iisakin siitettä~ (vitiä, pakkaslunta)
~ompaan yöllä satanu iisakin siitettä siksi että suksenkeli om pilassa~
(lumiräntää)
~se on nyt kelin poeka kun rupesi tuota iisakin siitettä läpi tähtiin satamaan~
~iisakin tikapuut~ (sinilatva, kukka)
~oot sie aika iisakki, ko et yhtää tottele, etkä puhetta usko~
~vanha iisakki~ (paholainen, vrt. pahoiksi käännetyt omat haltijat)
~pittää tehä iha iisakiv vimmalla~ (kovaa, sanan alkuperää)
~iisakkia~ (purupihkaa)
~iisnakka~ (lapintiainen, sukulaisten henkien hahmoja)
~iisnakka~ (niittykirvinen)
~katos ku tule tota iisparkki alas et oikke naama pistä~ (räntätihkua,
vrt. iis-akin siitettä)
~maa on ni iisparkkine iha~ (jäätihkussa)
~iistakka~ (kivitasku)
~ekkö sinä sen iisu oo siinä hilijaa~ (ii-su)
~kyl päev iisutteluhum piissa~ (hassutteluun, omaa elämää)
~tus tän, sakki iisuttellee tääl~ (vrt. ii-sakki, ii-henkien sakki)
~ei kannat iisutel~ (vihoitella)
~viäläk sinuakki iso miäs iisutta~ (lapsettaa, lapsiin yhistäminen)
~kyllä kaikkia iisuttaa mutta vaan eri sorttiin~
~ruppe oikke viäläki iisuttaman kun kehtas sentä nii surkkiasten toist haukku~
(omia tapoja vastaan tekevät, vrt. vieraat)
~munt iisutta sit semmone puhe nii kovi~ (suututtaa, tunteisiin yhistäminen)
~ne sano vanahat äijäkki iitamiks~ (etanaa, ii-tama, iit-ama,
haltijoiden / sukulaisten henkien hahmoja)
~iitattanen~ (kivitasku)
~sanotah nykyjäh turkkiliivit, mus se eij on sit vanhaa iitinsuomee~
(iitin suomalaiset)
~ollaha ny hiljaa, pitää vähä iitiä~ (tutkia, urkkia)
~mitä sie tuollasel iitiäisel tiet, viskaa takasii järvee~ (pienestä kalasta)
~mittee sinä iitrailet sinne taivaalle~ (tiirailet)
~iittaattasem poika tuasa hyppii~ (kivitaskun)
~niit on västäräkkejä ja iittaskuja, vain ei se oon niin kaunis ku västäräkki~
(kivitasku)
~iittassi tekee kivraunijoih pesäh ja laulaa iittattattaa~ (kotilinnut,
vrt. sukulaisten henkinä pitäminen)
~iittassu~ (kivitasku)
~sit on kahellaista iittattaa~ (kivitaskua, uros ja naaras)
~kyl miä olen kävelly iilut ja aalut, enkä ol löytänny yhtäh marjaa~
~sitä ehittii iivostai ja uavostai, eikä löytynä mistää~ (kiteen kieltä)
~sielthä tuo jälest päi tulloo iituu~ (laahustaa)
~ko on märät halot nii sillo tul iituu, jot et sua kystä koko päiväs~
(tuli iituu, hiipuu)
~käöpi niin iitumilleni~ (harmittaa, suututtaa)
~out sinä eri iivana, kun kehtoat tuommosta hommoa pitteä, että kähvellät
toesten verkosta kaloja~ (varkaiden alkuperää, vrt. lisää varkaita maahan
lennättävät "päättäjät")
~kyllä ne sun iivees huamattiin vaikket luullu~ (iives eli aikeesi,
vrt. ilveesi)
~iivukas~ (koivukas, kesällä käytetty yksipohjainen nauhapieksu)
~tulukoo heti syömään, tahi jiättä iivunvuitille~ (osattomaksi, vuitti=onni)
~muttei ikkääv vehnäpullaaka nähny~ (heikoksi tekevä pullansyönti)
~em minä oo ikää naamaani niim palavellu kut tua Maija~ (meikkaamisen
myöhäisestä alkuperästä)
~min en oo ikkään karhuva nähäny~ (oulujoki, vieraiden läheisyys=karhuttomuus)
~ei ikkään se niin olekka~
~ei ikkään okka~ (oma totuus, omin silmin nähtyä)
~heti niin kalanej järvi ettei ikään kalasempaa~
~ikkäähhäs se tiältä läks~ (juuri, äsken)
~kun ikkään päätään nosti nin alko pyärryttää~ (vrt. häkä)
~ikkää ko ruumista liikautettii nii laulettii~ (vanhemmilta kuulostavia
hautatapoja, vrt. karhulaulut, laulu=sielun saattamista)
~rotinoi alkoit tuuvva järkiää ikkää ku laps synty~ (lahjoja äidille)
~päivä ko ikkää alkaa valeta~
~ku ikäär rannat aukijoo~ (alkaa hauenpyynti)
~sikijot viäntäävät vuntuu ja mylöhyväävät koko illan kustikkää vua sängyn laittaa~
(kerimäen kieltä)
~mut kussikkääm pihallem pistäksen niin se tunttuu jotta se käyp hammaal luihin asti~
(viima, nilsiän kieltä)
~liekköhä kippee ku paeskaatu pitkällee~
~kussaikä kerkesin heittee ongen järveen het tommas ahvenen köriläs~
~kust ikkeähä se ol viel täs, mihi heä män~
~niinhän sie olet ikäh kun mikä~
~jalat ikkää ko hiirel~ (omat vertaukset)
~verkkoo se ikkään kuv virkist~ (savustaminen)
~mie ikkää muistasin et se kättee annettii emoile~ (varpajaislahjat)
~siäl sai syärä niim pal ikää kun tahroi~ (pidoissa)
~mil pyyvvöl vaa ikkää sai~ (otettiin kalaa)
~millo ikeä meä rannale mäne nin se siin roikkuu~ (rantakorpit)
~ottaka näist kumpa ikkää~ (ruokaa tarjottaessa)
~missä ikkään ihmisellev vastuksie tuli niin siinä oli joku manalaestem parvi
joka paenona oli ja kiusoa teki~ (vrt. ii-parvi, manalaiset ja iit)
~kerran ikääm minä tulil Lahlest~ (hollolaan)
~ne rupiaa tuorehtihin heti ikään talavella ko keväppuoli rupiaa tulehe~ (puut)
~sill ol isäki ikeär raatal sil Linteenil~ (toisilla työnsä teettävät
mannet, laittomia oikeassa suomessa)
~miä kun ikäh olin siin samas paikas, niin kyl siäl ol paljo kärmehii silloinkin~
(käärmeille kuuluvat paikat)
~meillä ov vissiin tuola parvessa yks semmonem merta ikkääj joka on semmonen~
(pajumerta)
~niit on ikääm mustia~ (tiaisia, vrt. ruskeita)
~solmit net tuukir ransut noin ikkään sit~ (ransut eli hapsut)
~niin ikie niittokonien teräs mem Pualakan pojan~ (jalat poikki, vieraat
koneet, omat uhrit)
~heät alko näinikkeä iltasel~ (iltahäät)
~olliit ihmeitä emannoimoa savest, nuon ikkeä~ (emännöimään lapset,
saviruokia)
~nuinikaan olin köllöttämässä, kun se salama paakahti~
~se tekköö samon ikkään kallijon räöstäälle elih honkaan~ (pesänsä, huuhkaja)
~kyl se näinikkää on hyvä~
~sil ikää meillä tehtiin~ (omat tavat)
~siitä Palomäestä tuasikkaa pohosee päe ne sano Hasasem mäeks~ (mäkien nimiä)
~se ol ikäh oikei, et niilles sanoo~ (toista haukkuneille, vieraat
=tunnistaa sanoistaan ja teoistaan)
~mie läksin iha ilma ikkää vaa tulemaa~ (ilman ikää, vrt. ajan kanssa)
~se on alasotkamolaenen, juuri ikkään sieltä Hongikolta~
~ikkäänköhän tuosta hyvä hyyree~ (tulee, seuraa)
~ikkäänköön tuo tulloo tehyks~
~laitahan nuinikkaasti, niin hyvä tulloo~
~kun se niinikkäästi on sittä alustettu se taekina niin sittä pannaan ne lihat ja kalat~
(kalakukkoon)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
