~laskuja~

~äläkää viittikö teherä vanahasta miähestä illaa~ (pilaa)

~aorinkkoo vasten katella illaelloo~ (auringon ystävät)

~kun illalliin tul syölyks, ruvettiin maatap panoo hankkimaa~

~ei se illallisna iltana vielä olt kotonta~ (eilisiltana)

~illallisesta illasta lähtiin~

~illanhiiskiäiset~ (talvi-illan hämäränvietto)

~se lenti illanhämyssä~ (perhonen, vrt. koi)

~aamulla meilläkiin alko ne läksiäiset, siit illahhämärissä häätalloo~

(lähdettiin, häissä)

~syksyaikan ku ei kerint viel olla muita häärehtajaisii tytöt pistiit 

tuumaa tukkuu nyt pietää illaistujaist~ (omat juhlat)

~nuorikot pittiit illanistujaisii keskennää~

~illanistumises meil ei leikiitty konsaa~

~illakoarr ilmakoarr, oamu koarr satie koar~ 

~myö lähettiin reissuun siinä illankahjossa~ (vrt. kajossa)

~illankahajusa lähin sitte~

~jos minä vain ennätän niin minä tulen käymhän vielä teillä illankaiheesa~

~om mukava kävellän näen illankajjeella~ (vrt. päivän laskiessa,

raja-aikaa, taianomaista aikaa)

~illankorvassa rupesi tuulemaan niim mahottomasti, että se koko myräkkää oli~

~siellä istuttii tytö kansa illa kuhjassa~ (kuhjassa eli hämärässä)

~lähemmä tästä illankuhjalla kylällek kävelläk käläpäsemmää~

~käöväänpäs tässä illankuhjeessa viskoomassa par verkkoo tuohon salamen suuhu~

~illan kuihassa huilattiin~

~illankähmässä kävi tiällä~ (vrt. kahmassa, ä=a)

~siinä illankähämäsä ne om paras pannav vaatteet likkooj ja sitte aamulla 

ku pessee~

~sitä kun ei olluk kaffeja ennev vanhaan niin sitä syötiin illammooliksi sanottiin~

(iltapäivällä syömistä, kesällä)

~pittää ottoa illam mouriaesta ja sittä nukkumaa~

~oha täs viel illampohjoa istua~

~soli jo illampuoli ko mekki lähettihin~

~niitä työntyy huoneihen illampäevällä nuita itikoeta~ 

~illarrusko tietää lämmintä juhannuksej jäläkeen~

~illarrusko talavej jatko, oamurusko kevähiksi~ 

~siinä se meni jo illansiimasa~ (hämärässä, vrt. siimes)

~se oli siinä aevan illansiirassa kun se tuli talloon~ (siima ja siira)

~kyl meä lämmitä illasuus siit tuvan~

~lähe sinne reisuun jo oamusta päivin, että ehit illan suussa kotia~

(päivän reissut)

~eipä tässä näen illansuussa enneä kehtoap puhella~ (puhua vai puuhata)

~illantiiheessä~ (hämärässä)

~siit toas ku pimiä tul, sanoit ni et, pijeteä vähä aikoa illantiiriä~

(tiihit ja tiirit)

~sanoit ain enne, käyveä illantiirikaisil, käivät makoamoa, illavilkkies~

(omaa illanviettoa, ikivanhaa, vrt. kodat)

~illantorkka~ (iltauninen)

~mie uo olt ikkäi kaike nii illatorkku, jot iltasil ei puhetöist tule mitteä~

(puhe eli puhde)

~kyllä minulla siinä illantukka tuiskahtoa~ (iltapuhteita tehdessäni)

~illavvalpas~ (virkku)

~vielä tästä illanviireessä männäk kerkijää~ (hämärässä)

~illavvilkkiess ov viiliämp~ (viire ja vilke, paljon nimiä=tärkeänä

pidetty aika)

~ei meiltä sielä kovim myöhäshem mee, kyllä me jo siinä illanvilikasa 

jouvuthan takasin~ (ullavan kieltä)

~kyllähän nua muksut on nii illavvirkkuja, jotta millää ei mentääsi nukkumahan~

~sittä siinä illastanneet ihtteesäj ja Lassille eivät ollu antanneet ruokaa~

(tekivät vastoin tapoja)

~mänkeä syömääm myö jo illastettii~ (ruuan jakaminen)

~kokottakai minuu pikkusen aikaa, miä täs ensin vähä illastelen~

(kokottakaa eli odottakaa, vrt. kokko=kotka)

~tulukoapa nyt illastelemaa, toeset jo syö~ (yhdessä syöminen)

~päivä illastuu jo~

~kyllä se ruskottoo illaotti~ (illautti, kääntyi illaksi)

~jospa minä pistäön sitte illemmalla~ (pistäydyn)

~ei ku mitä illemmäs päivä mennee, tuuli ei ku kiuhtuu~ (kiihtyy)

~jospa se siitä illempänä vielä pouvvistuu~

~illempanna se vasta panthaav valkea sauhnaan~ (illalla kylpijät, vrt. päivällä)

~iller~ (hilleri)

~katahettaan että näyttääkö seisovalta ilimalta etteijj oo illinen taivas~

(pilvinen, sadetta tietävä)

~vielä se seki illisko muka toisille nauraa eikä ittekkähä ole sen kummasempi älijötys~

(paheksutut eli tapoja vastaan tekevät)

~se siinä puistellee ja illistellee siinä lunkalla~ (pesänsä suulla, 

talviunilta herännyt karhu)

~net illistelee ja sanoo että or rastaharrinta~ (ohuista pilvenhattaroista)

~em minä nää yhtäät tähtiä vaekka kuinka illistäsin~

~kuu paistoo illistää~

~itkettii viel illiteltii~ (hyvästejä jätettäessä)

~tytöt itkee illittel sit iso aikoo enneku ne herkes~ (oikeus tunteisiin)

~kettuhan se itkeä illittel kivem peällä kyykyllää~ (vrt. ääntely)

~ytyt illittää~ (itikat)

~ei tästä varresta tullut kuvan kalluu illoks jäi~ (väärin päin käyräksi)

~kuokka on oijenna niin illoks ettei sillä soa kuokituks~

~korpin nokka ei saa olla illo~ (korpin eli hakun, vrt. korpilta saatu keksintö)

~kylläpäs saikki astiastas illon~ (ylöspäin levenevän)

~oisko tua liiko illo tua saavin tevos~ 

~semmosen minä käskin teherä tantustani että on helemasta illo~ (väljä, kellomainen)

~kyllä se on illon näkönen~ (oudon)

~tekipä se illon tempun~

~eihän ne kaikki päivät ou illollaan~ (lohdutettiin lasta)

~muarinsa muatoonej ja isähänsä illokuano~

~ei saa teherä sitä korveja kovin illosuiseksi, se on niin paha läiskymähän~

(korvoa eli puuämpäriä)

~kahttoo illottaa vastem päevvee~ (päivän lapset)

~jos aorinko kovi illottaa kohvaan tulloo kylymä kesä~ (vrt. kohvajää, lumi)

~tuo aorinko paestoo illottaa ihal lakkoomata~

~itkee illottaa nii haikijast~ (lapsi)

~illukka~ (lillukka)

~se selekis sittes se ilima~ (savusaunassa)

~ilmaa ne tarttee kalakkij järvessä~

~lämmitetään ilmaa että suvi tulee~ (helkatulilla oltaessa)

~linnut tykkejää ollas siinä raettiissa vilipposessa ilimassa~

(kevättuulessa, ahavan lapset)

~pohjashen se om menny ilma taas~

~kyl se merkiline jo on kun tual ilmaski vaa lennellä~ (lentokoneista,

luonnon ja elämän vastaisia)

~leevo laula koriast ilmam pääl~ (leivo, vrt. kiuru)

~sen puheit saap koittaa ilmast~ (tyhjää puhuvan)

~se on niin ku kärpäne ilmassa~ (omat vertaukset)

~lännen tuuli kaikkiil lämpimin on iliman tuulista~ (ilman tuulet)

~ikä pitkä ilma lajja~ (sanonta)

~kaikki ilman kolkat soon kolunnu~ (ilman kolkat)

~ei mummo ouk ennee tolokussaankaak, se ellää jo toista ilemmoo~

~ei tässä ihanassa ilimassa~ (tämä ilma ja toinen ilma)

~uni ilimassa~ (uni ilma, monet ilmat)

~itellee o helepompi tuolla ilimalla~ (kuoleman jälkeen)

~toista ilmaa ellää, ei se olet tällä maailmalla~ (houraileva)

~tuaho iliman ala~ (jätti reet kesäksi, omaa eli luonnonmukaista elämää)

~iliman kuivassa olivat kesällä~ (astiat)

~raota se ei kestä ilimoa~ (kiveen verrattuna)

~kun tulittaa~ (kiertää tulisella kekäleellä, suojelevaa taikaa tehtäessä)

~se tul tän ja toi paha ilman tullesas~ 

~kattelin tota ilmaa vaan ku se saroi ja saroi~ (sadekuut)

~mek kyssyyr Rantasev vaarilta, sehän tiätää ilmat vualeks etteempäin~

(ilmatietäjät)

~taitaa ilmat muuttuak kuh hartijoistain niim pistelie~

~voam miter rupes syksyllistä ilimmoosap pitämmään~ (syksyä inhoavat,

vrt. pimeyttä, sadetta)

~tulloo kylömä ilema, jos kuret huutaa~

~jos se nyn nuop pilivet tuulis hiitehen, siittä tulis sievä ilima~

(tuulisi hiiteen, poispäin)

~ilimat ku jähtyy ja pimiät tullee syksyllä~ (pimeä aika,

loppuu lumen tuloon)

~iliman haltie pahalla peällä, ku myötääsä van sattaa ja tuuloo~

~se on nähny monta ilmaa~ (vanhus)

~ku joutus oikke ilman kynssi~ (purjehdusmatkalla)

~siäl taukoo ilma~ (lumipyryn lakatessa)

~se meni se kovee ilama tualta paremmil lännem pualta, jott ei se aivam päällen tullu~

(ukonilma)

~ne ulvo nin kauheesti aina ilmain erellä~ (sudet, oikean suomen ääniä)

~olliit puihe al ilmaa pitämäs~

~ei se kestänä aok enneko se asettu se ilema~ (tie talvella)

~oli iso ilima vam minä koko iliman aijan seissoat tokotin sen kuusen alla~

(puuystävät)

~mualko on ilma, ni merel kaks~

~ens viikol pitäs lährettämäj jos ilmaa piisaa~ (vrt. huomenna, viikko

=vieras aika, luonnoton, liian pitkä)

~ilemaks rusko iltasela, satteeks uamusela~

~oottanu että alkas ilmoile että pääsis methään~ (ilma=hyvä ja huono ilma)

~ottaa ilimmoo~ (kuiva puu ulkona)

~se o enempi ikä meriläns ilma täält~ (lounaaseen, rantalaisten suunnat)

~kyllä se josain tolla ilmalla om muttem minä sen nuukemmin tiä~ 

(ilmalla eli suunnalla)

~tualt noin kakon ilmalt~ (tuulee)

~tuo ilima se anttaa jo tuolla vettä~ (eteläinen taivas, näkyvät kuurot)

~jos tuo tuul vuaj jiäp tuolle ilimallen niin se se ol pakkane uamulla~

(tuolle ilmalle, pohjoiseen)

~pohojosilima alako seestyä~

~mettässähän niit on kompasseja että mitä ilmaa kohen kulkea~

(omat taidot, vieraat tavarat)

~ja länsi on muutenki heelmällisin ilma, pysyvin lämmin ku lännelä tuuli on~

(tuulien tuntijat)

~seijj oup pitki eikä poekki ilimmoo~ (pitkin=etelä–pohjoinen, poikki=itä–länsi)

~jo ol laps ilmassa~ (syntynyt, tulla ilmoille)

~mie heitä toin kaheksan tykkyy ilmalle~ (lapsia)

~o ottanna vastaa hänet ja ilimoehiv virottanna~ (kätilö lapsen)

~tulivat ihmisten ilmollen ne suret~ (urjalan susiyöt)

~sitä ei näjyk kut toisiksi ilimooksi~ (toisten ilmojen edellä, harvoin)

~kahlen ilman vaiheil, menenkö vai enkö me~

~sielä ol nii kahta ilemoo liikkeelä~ (eripuraa)

~ei se ilman ihmistä nähny~ (ketään)

~ei iliman itikkoo ouk käynnä~

~ei ilmassa iässä~ (koskaan)

~ihe ilmojaa~ (omia aikojaan)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)