~se on niin imeläinen, sill on niin seittemää lajia viserrystä~
(seitsemää, vrt. monta, pyhät luvut)
~ne on nii imeläisiä puheit~ (puheet lemmenasioista,
oma lempi=yksityistä)
~pirois oli ai imeläist ja muut hyvää~ (arki, pyhät ja pidot)
~ensim panee vettä ja sitte imeläisii, maltaan imeläisii vähäsen sihen~
(mämmiin)
~paistan vaikk imeläkakkaraa ko uun lämpiää~ (hapattamattomasta taikinasta)
~hyö paistoit imeläkakkaroiks valmiet kuoret~ (piirakan kuoret, täytteen loputtua)
~ku panee enämp niinko imeläksiikih nii se tulee punaist se kalja~
~imeläkukkasiihaa noi on~ (kangasmaitikoita)
~tekhän ne semmosta imelälimppuva, nehäl laetto siihen tuota sahi imelätä~
(imelät leivät)
~millo ol haparokkoa, millo sakijoarokkoa, millo imelälohkua~ (iltaseksi)
~imelämämmi pantiin tollasee tuohasee~ (tuohiastiaan)
~imeläputro~ (imelletty ruispuolukkapuuro)
~imelärokkoo tehttii ihan kum puuroja~ (rokat ja puurot)
~syötii imeläsoppoo jäläkiruuvvaks~ (marjasoppaa, omat ja vieraat imelät)
~puoloi pantii, jauhoi imeloiteltii~ (marjamämmiin)
~se iteksien siin imelöityy~ (uunin pankolla)
~sitte ko se imertyy ja ol liikkumatoi, sitte se tellätää uunii~ (mämmi)
~taikinan annethan imettyä~ (vrt. hapantua)
~kuivatettaa eistää siis pannaa kiukaasse imettymmää siis männöö makkeeks~
~täs o suolaa jos o voi tuimaa~ (tuimaa eli vähäsuolaista)
~katsok oled imettävä ni nännä pölkäjä kylmä i varri~ (nänni pelkää
kylmää ja kuumaa?)
~s oli rintalapsi ja minä sitä sitten imetin kuj jänis poikaansa~
~imettivät kunnet toesta lähtivät kantamaa~ (toista lasta)
~ei tuommosta vonukkoo kehttoo ennee imetteek~ (vanhempaa lasta)
~jos kaava imettää nii ee uusija het synny~ (omat ehkäisykeinot)
~se istualhan imettää nuita penikkoja~ (rovaniemen karhuperheet,
montako jäljellä)
~siin on vielä nisuksessa, vielä se imettää~ (lastaan)
~miekii imetin kaksvuotiseks ain lapset rinnalla~
~no joko se jänis tul imetettyä~ (piilosta pois tulevalle)
~on siellä nin kylmä että meinas panna minunki jänistä imettämää~
(paleltamaan)
~toista uottel ja toine o viel imevä~ (toista lasta)
~mikäs sull on kun ei oo imevätä lasta hoejettavana~
~se immöö nahhan täytee verta~ (hyttynen)
~kun se talavella kum makovaa se sitä kämmentä immöö~ (karhu, uskomus)
~kyllä se imehmääm panhaan jo toisela vuorokauela, vaikk ei vielä maitoa tule~
(lapsi)
~kun aamulla tehtiin niiv vähä ylittep pualem päivän se sai immiintyä~
(sahdin imellys, maltaita vanhempi juoma)
~imikukka~ (apila)
~se ei oot tehnä yhtää pentuvakkaa, vaekka imine koeraha se o~ (emäkoira)
~imiruaho~ (pillike)
~eihä näist tiijjä onk nää imisii vai urosii~ (kissanpennut)
~ei millokaa meil sattunt jot ois tiine kettu olt, vaik ol imisiikii
ei olt ennää tiinehii~ (enää tiineinä, pyyntiajat=pentujen synnyttyä,
vrt. pelkkien urosten pyytäminen, vrt. tapporahat, vrt. vieraat aseet
ja pyydykset, pyyntitapojen muuttumisesta)
~kyllä tänä iltana pitääs päästä imisän kuphelle~ (naisen viereen)
~siinä on niin imisä tyttö että kyllä se yhen pojan viep tästä kylästä~
(imisä eli lemmekäs, emä-sanan johdannaisia)
~se tuntuo toise tuska kuka o itse imisä~
~kyllä tiijän tyttön vaivat kun oon imisä ihekkii~
~ne on nii imisie ne akat~ (tiuhaan synnyttävät)
~oksa juuret o hauvallaa, se o imisäkoivu~ (notkollaan, emäkoivu)
~imisä valakea~ (kosteista puista tehty)
~imisäpuolil, niil ei olt~ (kippuraa pyrstöä, kuten suutarikalan
urospoikasilla, kalatietäjät)
~kyllä ne lapsen imitti vapahasti, sai ollam miehiä elin naisia kahtomasa~
~imimällä se elättää ihtensän niinko nahkiainenki~ (kivennuoliainen)
~aamul on valakoosna imiääsiä~ (keto, kesän ihmeitä)
~mötiäänen lentelöö imiääsen kukis~ (mettiäinen eli kimalainen)
~imijääsheinä~ (valkoapila)
~aina se toisten puheella immakoottoo~ (irvailee,
paheksutut eli vieraat tavat)
~keyri ku männöö kukrin käkrin ni jouluki männöö immin tummin~
(keuri ja joulu, omat tiedot vähissä=etelän kansojen juhlia,
omat pyhät=paikallisia, joka perheellä / suvulla omansa)
~siellä kuul olova imokoera~ (imo eli emä, vrt. immonen)
~etkö tuolen tuota imoitinta ruahi anttook~ (imoitinta eli rintaa, lapselle)
~onpa siinä impakka tyttö~ (sievä, sorea, vrt. impi akka)
~son semmoses impuras poikain perään ettei sen kyllä mailmas hyvin käy~
(pikaisista suhteista pikaiset surut, pitkistä suhteista pitkät surut,
kaikessa hyvää ja huonoa)
~se heitti imu~ (imemisen, lapsi)
~ku ne jäi imulta ne söi kaekkija ruokoo~ (lapset ennen)
~kohussa on imu, siitä lähtee napanuora~ (imu eli istukka,
vrt. emä=syntymänhaltija)
~lapset nyhtiit imuheinii~ (apiloita, imeksityt heinät)
~lähteä ottamoa imukkeita~ (peippi ja pillikekukista)
~kuttuvat ennel lapset imukukiks näit apilahii, ku niit aina imettii~
~imulollo~ (huopaohdake)
~imuset~ (kalan vatsaevät)
~imura~ (kallioimarre)
~se kuali imuraastautihin~ (munuaistautiin)
~meres näät siin o sellane imur, suur laine ko isköö rantaa ni se vettää takasii~
(omat imurit)
~imuri~ (etana)
~on toi Ville inan pirempi kos sää olet~ (inan eli hiukan)
~olis se saanu olla inaansap pilempiki~ (omat mitat, summittaisia)
~pitääs saaran nua tenavakki inallen täs koppahommas~ (inalle eli jyvälle,
oma oppiminen=omilta oppimista)
~em mä taharo päästä inalle mitä s oikeen meinaat~ (kauhajoen kieltä)
~kun haltijan tuntee ja vähä kattoo niin tott on inalla kenen lapsi on kyseessä~
(haltijan eli vanhemman)
~tot sekin tyä viime saatti valmiks, kyl siin inas jo on oltukki~
~mnää ole vähä kamalas inas noitte mukulitten kans~
~ainases inas se ol siihe merel lähtemisse~ (innossa)
~toisev verran usiamman apajav vetääs sen inan kans, se on sev verraj joutusampi~
(ina=pieni ja poveton kierrenuotta)
~inalla syksysin kovastip pyyvvetähän tuola eenpänä~ (kalajoki,
omat ruokakaupat, vrt. joet padonneet / myrkyttäneet vieraat)
~itte on tehty venhet ja inat~ (oma eli itse tehty)
~me laitoima inaj ja ku sitä vyön oli pyytämässä sitä olì nelikoittain kallaa kasossa~
(vyön eli yön)
~laps siel inahtelluo~
~sit lapset sänkyy, eikä innaustakkua sua kuuluu enniä~
~no ei se innaukkaa vaekka mite nostas~ (inahdakaan, kivi)
~ei se minuv voemillani taejap paekaltaan inahtaa~ (omien töiden luonteesta,
vrt. omituiset "kaivinkoneet")
~sehän ei ook kovin inarissa Murhivoarastakkaak Korkejaenen~ (inarissa
eli kaukana)
~em mie ole inanu, se pittää ollap pohja nii kauhean sileä jos meinaa inala pyytää~
(inala eli kierrenuotalla)
~tuulikipa siinä innaa ihtijään~ (kääntyilee myötäpäivään)
~inaverkkoa veethään kahesta venheestä~ (vrt. yhdestä)
~voi hyvä inen~
~voi inen kuitennii~ (omat voimasanat)
~semmosella vaevalla lypsetty ja ingattu hyvä maeto ja tuo Ulupukka sen koasi~
(ingattu eli tiristetty, vrt. inka)
~nauro nii, että inkertel~ (kiemurteli)
~ja ingertää niinkum matikka~ (kivimade)
~Mari siskoi ku ol oikei paha inkoomaa~ (tuntemaan iljetystä, kirnupiimästä,
vrt. maitotuotteiden pakkojuotattaminen, "skoulut")
~jos laps inkois eikä syönt jot tek tenä~ (laitettiin pois pöydästä,
lasten toruminen=ei paranna ruoka-allergioita)
~mitä ingottelet, koit syö~ (syö vierasta ruokaa ja ole tyytyväinen,
vrt. "suolistosairaudet")
~on niin inha tuuli~
~mulla on inhat päivät~ (inhat eli hyvät, vastakohtia tarkoittavat sanat)
~ko tuo ilmakii o nii inhakka~ (inhottava, huono)
~inhhee elävähän se on hyväkäs~ (hyttynen)
~paarma s on kaik inhoin elukka~ (inhotut eli päälle käyvät elukat)
~se on niin inhom makunen sana kun sanotaaj jotta joutolaps~
(inhotut sanat)
~empä tiiäs sen inihumpata syötävää kul lipiäkala~ (vieraat ruuat,
vrt. "jouluruuat")
~minä saen semmoise inho etten ikänän syös sitä ruokoa~
(inhotut ruuat, vrt. hyljityt, kuuntele vatsaasi)
~inhohan ne järesttään niitä~ (ihmiset sieniä, ennen)
~elä opetal lastas nui inhokkaaks~ (inhoa tuntevaksi)
~se on nii mokom inhoton ihminen, ei piä mittää puhassust~
(likaisuutta paheksutaan)
~inhutti nii, että oekeim mieltä kiäns~
~ne katkeil siellä niittokonneen terässä että inihutti oekei~
(omat myyrät, vieraat niittokoneet, maanviljely=elämän vastaista,
ei kuulu suomeen)
~ne ollaa nii äitelät ruuvat, kaik minnuu inhottaa~
~se kun lähtöö lentoon, siivet kun lähtöö liikkumaan niin se alakaa ininä käyvä~
(hyttystietäjät)
~puutuu paikallie ja siin se inisie ja huutaa~ (hiiri, kyyn nähdessään)
~se nii toi Eino inis yällä unissah~
~korva inajaa~
~mään nostamaal lasta, se jo inisöö~
~itikka laoloo inittää~ (itikka eli hyttynen)
~mitä hiijje iniäisiä lie olt, ilema ol nii täönä että se soe~
(hiijen iniäisiä, vrt. sukulaisten henkiä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
