~sehän seissoo siinä ijästä inkkaan~ (iästä inkaan, iän kaiken)
~pojill ol semmonen inka juomaan~ (inka eli into, luonnenimiä)
~aina inkahti joko päivä on~ (inkahti eli äännähti, leikissä)
~kohta se inkaasoo kuv vähä jotakik käsköö teköhön~
~inkapuu~ (yhdestä puusta loveamalla tehdyt tikapuut,
vrt. sukulaiskansojen uhriaitat)
~kyllä täällä inkahutethan välistä, mutta kyllä Rautusjärvellä
puhuthan niin äksästi~ (inkahutethan=puhutaan laulavalla nuotilla,
kittilä)
~ei sitä nyt ijästä inkkeen kehttoisiv vatkuttoo yhtä ja sammoo asiaa~
(vatkuttoo eli jankata)
~haiv vaikka inkerestä~ (inkerestä, vaikka mistä)
~lumpuil vaihetettii vatii, sellaist kauppaa käytii inkerikköi kaa~
(vatii=saviastioita, oma kauppa=vaihtokauppaa, raha=laitonta oikeassa
suomessa)
~puol kyllää ol inkerikkoloi ja toine puol ol suomalaisii~
(omaa monikulturismia, vrt. vieraaseen maahan orjatyövoimaksi
lennätetyt "pakolaiset")
~suomlaisii myökii olemme, yksii inkerloisii~ (yhtä kieltä puhuvat)
~mitä inkerläisii se lienöö ko haastaakii nii toista puhetta ettei ymmäräkkää~
(kielen voimasta, yhistää / erottaa)
~se inkko voa~ (tiuski, vrt. luonnenimet)
~sillä miehelä oli inkku vaimo~ (vihainen, vastaan laittava)
~äläkää te kersat inkkuko~ (marisko, kiukutelko)
~se on nii inko syömää~ (nirsoileva)
~kimmeällä eänellä inkuu~
~tuo Maia inkuttaa multa tätä kaulahista, mutten minä malttasi antaa~
(jalasjärven kieltä)
~se tul aena ovellej ja inkutti minulle~ (koira)
~kyllä sillä on kans kummat intehet~ (vanhana naimisiin aikovalla,
tapojen vastaista)
~mittees inteitä tuo ukko ottaa tuosta~ (inteitä=taikaan otettuja
tikkuja, vrt. enne)
~joka paekassa on nuita innikoeta~ (itikoita)
~eip oesik kannattanu isosti innikoija~ (kiivailla, uhota)
~ne vielä laoloo innittää korreest nii kaovva ku piäsöövät imemää~
(itikat)
~on ne tämän kesän innittänneet korvaj juuressa~ (ininäkesät, vrt. sateiset)
~se kun kuulu se innitös korvviin ei sitä suam muatak~
~intos lapsilles sillon ku vanhuksille oli vihane~ (vihansa toisiin
ottavat, tapojen vastaista)
~minä ajattelin että aevan kaet ne om peästä hulluja kun ne tuollalaella
innottelovat~ (tansseihin menosta, vierasta alkuperää, omat illanvietot
jääneet vieraiden jalkoihin)
~karjuvak kovasti ja innottelevat~ (hirvet, rykimä aikana)
~elä innottelem mulle, minenous sullem mittäät tehnnä~ (omaa oikeustajua)
~se innoitteleitoo tuo intopusa~ (into=kiukku)
~siinä kallijolla ollunna, innukka nähtys siinä~ (innukka eli kummituksia)
~sinä sen hiijjen innukka~ (henkiolentojen nimiä)
~se innukkata laskoo että tekee sen~ (uhittelee)
~elä innusta ee se oo niin~ (intä)
~ol Partalan ukko innustanna ja sanonna~ (innustanna eli noitunut,
innostava taikuus)
~o nii ko maahiaine kimpusan, ko yht päät ino~ (inttää, haluaa jotain)
~mitä sie siin tuas inskottelet, kun et syö sitä ruokajais~
(inhoksut, hangoittelet, vrt. inska, enska)
~no eihä utkii kenelkää olt~ (kesyjä hanhia)
~inta minä, intas Eero, intapa Inki, pitäishään sitä jätteeh huttuva niillennii~
(inta=entä, ruuan jakamisesta)
~neko mihi intahuut ni ne ei ällyy lopettaa ensikää~ (liiasta intoilusta)
~se o kova vasta inttama~ (tapojen vastaista)
~täyty kai mu antaa ko se muksu sitä aikas inttas~ (muksuiksi kutsuminen, pori)
~em minä viitti sun kansas intata~ (inttää, väittää)
~intikka koppaa ja syö~ (jos menet sinne, haltija, kummitus)
~intikkakos tuota porstuun ovvii reutuvaa~
~nostipa semmose myträkä, ettei ulukona intiksee oo~ (vrt. huvikseen)
~ei net vain intikshen ota niitä kaloja järvestä, kyllä net lujassa ovat~
~se on semmoinen intijo, se joka paikassa intijjoipi~ (innokas, vallaton)
~niill on nuilla poejjilla iham mahoton intio~ (into, mennä heikoille jäille)
~on se niin intua täynnä~
~tolla pojjaalla on semmonen into onkimisen perrään, ettei malta eles
syämässä käylä~ (kangasalan kieltä)
~siit Liis-tät peäs viel nii intohose siint~ (Liisa-täti,
etunimen ja sukulaisnimen yhteen liittäminen)
~jo viikkoa ennen innossa käytiin talo talolta~ (ennen yhteispyyntiä,
suku=ne jotka tekevät asioita yhdessä)
~jopas uunillen tul er into kun sai ravat pois sisästtään~
(piipun puhistamisen jälkeen, elävä olento)
~isän into poejjam piässä, äetin taeto tyttäressä~ (oma oppiminen)
~tuuless ol jo oamusta selevee myrsky intoo~
~se tuttuut piätää ku se ol innossaa~ (metso)
~ee hyvi harkkoja piep puhhuu, siinä vällee into noosoo~ (into eli
kiukku, oikea puhe)
~noussoo toas semmoisseen inttoon~ (vrt. into-noidat)
~intoheenä~ (pyöreälehtinen kihokki)
~inttouttuu lähtemmään~ (oman elämän luonteesta, tunnepitoista)
~ei se siijä paljo kun se intoontuu~ (herkästi suuttuvat)
~intointu viimein pahan päiväseksi~ (hitaasti suuttuvat)
~mitä sää siinä intoolet~ (liiasta intoilusta)
~pittäähän sitä miehev vähä inttoillak~ (pienestä pojasta)
~elä tuossa intoele, ihminen ei peäsep peätään ylemmäksi~
(vrt. ylpeile, tapojen vastaista)
~no se Maria aina intoilee sen saunan kansa~ (saunahullut)
~eto vertasesta kum putelin särynnistä intoeloo tuolla laella~
(itse tehdyn vai ostetun)
~liäk siint vaa satehiiks kun nii taas on noi lavat intoolleht~
(lavat eli lapaluut, ilmoille herkät)
~moon intoollu ilimoja, tulooko heinäpoutia~ (vrt. enteillyt,
ennustanut)
~sepällä ja pirulla oli intos, piru intti ettet ossaa tehäk kirvestä
ekkä saas sitä kokkoo, seppä intti että saa~ (piru-sanan
käytöstä, vrt. piru=korppi, eläinsadut)
~elä inttaeles, syöv voa~ (intä, vieraan ruuan pakkosyöttäminen)
~ei se inttailemisesta parane~
~sil pojal o kova intti soittamissee~ (omat intit, asiat jotka
innostavat)
~se on oikeen intti~ (tottelematon lapsi)
~heitä inthin pois sellaiset tavat~ (kokonaan, vrt. pelkkää
vierasta opettavat "skoulut")
~Kitteen intturloista~ (puhuttiin kesälahdella, taikojen tekijöistä)
~inttäähän se vaikka kuinka kauan, eihän se myölen anna~ (oudoksutut
inttäjät)
~joha mie hänel sanon, mut heä voa intti vastoa~
~inttää korpinki valakiaksi~
~inttäkääpä kummalta ennen itku pääsee~ (lapsille)
~se o kamala inumist, kyl sun sin päästät täyty~ (pahoista tavoista
pääseminen)
~lakkaa nyt jo inumast sii~ (inttämästä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
