~älä ipaja, äitees keittää velliä~
~kovin ipakasti se aurinko paistokii, ilemankos siitä tullii sai~ (iisalmen kieltä)
~sepä on ipakkata~ (kirkkaan punaista)
~varpaihev väliä kutkuttaa ipakasti~
~juonikko miehen ipakko~
~piäniä ipanoota t ootta viälä~ (ipanoiksi kutsuminen, lapua)
~mihin ne ipanat juoksi, ku neuli vasta täsä ja ny niitei nävy missään~ (liminka,
vrt. ip-ana, ipa-na)
~ahvenen iparoeta oli ja niistä tein kalakukkoa~ (pieniä ahvenia)
~tää uuni o sit nii ipato, jot se polttaa ain leivät~ (elävä olento)
~se laps on nii ipatsu~ (vallaton)
~ipilintu~ (niittykirvinen, lapinkirvinen, vrt. ipana, lintuina
ilmestyvät sukulaisten henget)
~ipo ilman aikojaa~
~ipo ihestään~
~ipose iteksen oun tässä asustellunna~ (ipo ja itse, sielujen nimiä)
~makas hama ipose iltassa~ (koko päivän, teki vastoin tapoja)
~sie jäit ipaks~ (hipaksi, vrt. kosketus, iho)
~ippalintu~ (niittykirvinen)
~myö oltii ippasilla~
~ippistä juostiim pitkim pihoa~ (vrt. hipaista, hipiä)
~ippo alastonna istuu~
~se oppi ipposen itestään~ (soittamaan, omat opit)
~jo se vaem pikkusennii irahtaa yöllä niin kyllä minä herreen siihen~
(vauvan ääneen)
~veit o irrallaa~ (keväällä jäiden lähdettyä)
~valkeanfoara, kuv valkea tloo irralleen~ (vaara, f=v, vrt. p)
~iramo~ (naisen häpy, ir-amo)
~sitä ei tiijäm mikä vaeva sill on kun se tuolla laella irisöö,
raokka ei ossoov vielä puhuakkaa~ (lasten vaivojen ymmärtäminen)
~tuolla irajaa jo pikkunen lähtijä~ (lentoon lähtevä linnunpoikanen,
ihmis ja eläinlapset)
~kyllä nuo meijän tenavat on aika irjoamia~ (vallattomia, vrt. irja, ilja)
~se ol semmonen naurava irjake~ (luonnenimet)
~koskella kastuttiij ja pohojosesta kävi semmonen tuulen irianne
että vaatteet jääty~ (vrt. vallaton tuuli)
~ei piä lintuva punnita, se ottaa siitä irkamaksee ettee sitte ennee sua~
(oma pyynti, vieras punnitseminen)
~irkamoihtee ja suutaa ropoaa~ (soittaa suutaan)
~valkjaa on irki~ (irti)
~nuljutti hammastansan nin kauvvan, että se lähti irki~ (hätä keinot keksii)
~se sano ittensä irki piiam paikasta~ (pakkotyön vältteleminen,
toisilla teettäminen=laitonta oikeassa suomessa)
~irkkumi pakkanee~ (pureva)
~eikä se kauvvan okka irrollaan~ (tuohi)
~seh hikipuolem piti kääntää päälleppäin, se oli märkä kun se irkos~
(tuohen sisäpuoli)
~iäkäs oltava että ne on oksat kuivana ja irtaantuna~ (pärepuun)
~niitä on heleppo ottaak ko on saje, se irtauu~ (sammal)
~kevväällä ko mahala irtavu se kiskottiin~ (tuohi)
~heti kuv vesi alako irtaumaan~ (keväällä, jäiden sulaessa)
~tuossa on sitä irrallista verkom pauloo jota eij oov vielä pantuk käytänttöö~
~jokka oli irrallisempia luannostansa~ (vilkkaampia)
~se oekein irraa~ (järripeippo)
~irrie ja nuita järhipeippoja ja rastaeta~ (pyydettiin, alkujaan
vai varsinaisten pyyntilintujen kadottua)
~jahka ruppee lehti noin tulleen täysikokoseksi nin se ruppee irtoneen~
(tuohi koivusta)
~kyllä suolsolomeenniik kuoloo jos se ei vua ala irtuumaa~
(suolisolmuun, vrt. ummetukseen)
~jos kylmä vesi on se mennee kolmeki, ennenku se irtoa karva~ (viikkoa,
poron taljasta)
~se ensistää irroittelloo, siitte vasta nyhtää~ (hampaan pois,
omat parantajat)
~hartteita pakottaa, pitäs lapaluita irrotellak~ (oma hoito)
~sit se irrottuu jo paran syrjäst kun se on valmista~
(saippua, mistä tehty)
~se irrottuu siittä hyvim pois~ (pannukakku, rasvatusta pannusta)
~irs nousoo moasta~ (kylmä henki, vrt. kirsi)
~semmoisia koirikkaita, niil ol ain semmoista irstoa kulkeissoa~
(kujeita, pikkupojilla)
~kun ov vallaton, semmoinen irstoain ihmine~ (irstas eli vilkas)
~ijästä irstaset ilmat, koilta koirimmat tuulet~ (koilta eli
koillisesta)
~irstanen järvi~ (kivikkorantainen)
~kyl se Iita ol sitte nuorena irstas ihmii~ (vilkas, vallaton,
vrt. irtonainen, menevä)
~sill o hyvi pitkät hivukset kuuluu ja ne o irtaallaa~
(veen eukolla)
~ei se pysyk kaovvon näillä mailla jos pääsee irtaalleen~ (poro,
elävä olento=luotu vapaaksi)
~mie en siihen kophan irtaimeksi pannu oikhem mithän~
(vrt. pyhät astiat)
~s ei välitä misthään, välimpitämätön ja irtain kaikesta~
(vieraan elämän oireita, aika vaihtaa suuntaa)
~semmosta irtakivvee~ (irtokiveä, kivivyörypaikoissa tunturissa)
~s on ollus sellaanen irtanaanen ihiminej ja ilomiäline~ (omia hyveitä)
~se oli tyttönä nii ilonej ja irtanaine~ (luonteen muuttuminen,
luonnostaan vai vieraaseen elämään pakotettaessa)
~enstä verotethin talolliset ja torpparit ja sitte irtanaiset perhän~
(kansan työstä rikastunut "suomen valtio", voitteko poistaa)
~irtavallisep pakot viäl vittalenkeil kiin et se pohja pysyy~ (pankot,
rekeä tehtäessä)
~sittek kun tuli talvi nin tuatiim männympölökkyjä pirttiij ja
nyljettiin kun suli~ (pettuleipää tehtäessä)
~jo lehttee hauttoo irtip puista~ (lämpimänä ja sumuisena syksynä)
~ei se minustakaan aivan irti oom mutta em minä aivan huono oo~
(yskän jälkeen)
~tukka irti liehuu~ (vrt. kiinni, tapojen vastaista)
~ne pistää sen uuniin het kun se peäsöö irt~ (napanuoran)
~elämä irti, on kallaa ja lihhaa ja, verilättytaikinaa~ (omat irrottelut)
~s oli semmonen, irtilapsi, ja se otti se isä sen hoitaa sitten~
~suksia siitä tehttiin siitä petäjän irtilongasta~ (lylypuusta)
~irtiporo s ei juovatta maantietä~ (omat porot, vieraat tiet)
~noin aina harvakseem pantiim painoja ettei ne tuahep päässy irtoontuun~
(tuohikatossa)
~jeät jo rannasta irtoeloo~
~vähä irtojäetä vielä uiskentelloo Keiteleellä~
~sielä om palijo niitä irtokivikoita~ (perämeren rannikolla, hylkeiden
makuupaikkoja, oikeaa pohjoisen luontoa)
~vaekka ei tuisku synnym muusta kun irtolumesta~
~sorsat tullee ku alakaa olla irtonaisia vesiä~ (kaikella aikansa)
~oli mukava hongalle asettua~ (honkatulelle)
~kyllä tuo Liinu oj jalostaa irtonaene immeene~ (etunimiä)
~otim miehej ja menim pois kotova irtonaiseks~ (vrt. menin miehelle,
ottajat ja menijät)
~irtoveestä ottanna liipillä sel lahnan~ (haavilla)
~on kun mettänirujan~ (iruja, otus)
~aina olvat tos nurkis irvailemas, oikee se harmitti~ (vieraat
irvailijat)
~ja sekö vänkäleuka irvake semmosia sulle lohko~ (oikea puhe)
~itä jos o irvallaan niin sillo ilimat muuttuu römppösiks~
(aamuruskosta)
~semmosie irvanaisie~ (kalanpoikasia)
~silimät tapilla ja ikenet irvassa~
~poika ilvekset, irvastava~ (pojat vai ilveksen pojat)
~itä on niin irveillään~ (itäinen taivas, elävä olento)
~itä on irvellää, tulloo paha ilema~
~kyllä nuo Sannan tenavat on sellaasia irvelöötä, jotta ei niistä oo
mailmaa vastahan~ (ilmajoen kieltä)
~tuo mäläkki on sellaanen irvelö jotta aina sen suu on vintturas~
(kurikan kieltä)
~se nauraa irventää, niin kun narri justiin~ (vrt. närri, närhi)
~ei irvim puheista kukaat tykkää~
~pilä irvis kiinni~ (vrt. suusi)
~ijällä oo irvi~ (pilvetön kohta, itäisellä taivaalla)
~semmonen irvikinnari että kyllä se pian toisen ihmisem miälem pahottaa~
(paheksutut irvailijat)
~pahustaks siim mnuu nokkan eres irvittelemäs tee, senki irvkuan~
(oma elämä=omaan tekemiseen keskittymistä)
~mitäst tost miälipahaa kannat, kaikkihaa ton irvilevan tuntee~
(irvileuat, vrt. narrit)
~ehä laps ossoa olla nii irviska konsoa~ (että kiroilisi,
aivopesun seuraava aste=enklanniksi kiroileminen)
~poutaha tästä tulloo, joha tuo taivaaranta irvistelleip~
~mullenkin se poika irvisteli, eikä äitee sanonum mitää~
~se om meleko inihakan näköstä kun aekanen ihminen irvistellöö~
(lasten käyttäytymistä)
~ilkes tulla sih nauraa irvisteleh, kon miä lankesin~
(vrt. auttamaan, hyvät ja pahat ihmiset)
~se irvistelliim minule ja minä irvisteliv vastaa~
(vastaan laittaminen)
~kyl sare taas viälä tullee ko toi kuuki paistaa niin irvistelemällä~
~mut niim pian kun sih vaan koski niin se irvisti~ (saukko,
antaneet mennä lähelle, vrt. pyhinä pidettyjä)
~tulukooppa siihen ni minä irvistän~ (työtäni häiritsemään tulleille,
tapojen vastaista)
~sitte se lähti ja irvisti minua ja oli pitkät hampoot suus~
(ikaalisten sudet)
~jos vaa tuorehest puusta tekee, nii irvistää ku ravistuu~ (kuivuu)
~älä irvistä sitä huavua, se ärehyy~ (haavaa)
~jotta silimänsä irvikköhöj ja perseensär revekhöj jos hän tokkaa~
(vakuutteli varis sammakolle, eläinsadut)
~älä irvi ihmisillä, kyllä sunkin sukus tiättää~ (tiedetään)
~ahama on nii irviäinee elävä että se ei olet tottakhaan~ (irvistelevät
petoeläimet, välttelevät väkivaltaa, vrt. ahmat sukupuuttoon
ampuneet nollat)
~ne naurovat ja irvostivat jotta tuo se tiettää kaekki~ (linnunradasta
lumen tuloa ennustaneelle, omia tapoja pilkkaavat)
~naaroo irvotti vuan eekä tullu aattamaan~ (pahisten piirteitä)
~ite iliman irvottaa, muillem muonasaj jakkaa~ (hyvisten piirteitä)
~se oli niin kylymeä, se tuolta tuulta irvotti tuolta ijästä~
(kylmät itätuulet)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)
