~laskuja~

~tehtii kaik ilmeet~ (leikin vaiheisiin liittyvät liikkeet,

vrt. omat tanssit, jäljittelevät pyhien eläinten liikkeitä)

~kellä ol minniillaene ilimes siinä sukassa~ (ilme eli kuvio)

~olivat nähänee ilimeen~ (oudon ilmiön)

~ne ennustivat tuulie ilimehtivän semmosen ilimijön~ (tuulen kynsien)

~toi o mu seljäsän ikä ilmenem piru~ (vrt. selkäpiru)

~kyllä se on ilimeenev vales~

~ilmeinev valakee~ (ilmivalkea)

~ija ilmeine ihme~

~no on se vuan ilimeenen kumma~ 

~se o iha ilimeene ihme ja kumma~ (ihmeet ja kummat)

~sellasii ilmennäisii~ (henkiolentoja)

~nykyjähän niitä on ilimeyntyny, ei niitä ennen ollu~ (töyhtöhyyppiä,

peltojen myöhäisestä alkuperästä)

~mie näin niim paljo ilmestyksii jotta mie en jaksa niitä laatiikkaa~ 

(näkyjä, kertoa)

~tyhjiksvuosiks sanovat oravii ilmestynneh~ (vrt. metsän täysiksi,

lantalaiset ja metsäläiset)

~minä unissa ilemestyn tuonnek Karttulaar Repomäkkee~

~se ilmesty minun etheen vaimoihminen~ (haltijan hahmossa)

~kun se on nähnyk kuinka se ilmestyy~ (lapsi, vihta valmistuu,

oma oppiminen, omilta oppimista)

~sillo heä ilmesty~ (eksynyt, palasi henkien maailmasta, käännettyään takkinsa)

~ninko ilmestyy raskaast unest~

~ilmetyn iäh sellain arka olen ollu~ (pelännyt pimeää, ihminen=päiväeläin)

~se kesällä ilimenee aina~ (suvenkorento)

~se ilmenee pohjaspeippo pahanilman eellä~ (vrt. lapinpeippo)

~s oli kerran ilmeny yhele venheele semmoinen~ (vedenneito)

~kun sua ruppee kyttee, ei siin o ilmevalakeeta~ (ilmiliekillä palavaa)

~ne iski taolaav valakeaj ja siitä puhalsivat se ilimi~

~tuolla se kulkoo ja koukoitteleitoo eikä tle imeisten ilm~ (koukoitteleitoo 

eli lymyilee, kouko=karhu)

~meillä tehejähän kaikki ilimihinsä, ei meillä toinen toiseltahan salata~

~se on ilmi taivaan alla ollu yätä~

~se paekon kulukkoo moa alitej ja paekom puhkkeilloo ilimi puroksi~ (metsäpuro)

~no jokku nek kantavat etelässä vaimot niitä nahkoja, niinku ilmi ketturieppaa selälä~

(puetut ja kannetut nahat, jälkimmäistä pidetty vieraana)

~min en oo ollur riitakiihkonen en ilim elläissän~

~niil ko mie vatsi sitä ilmlekkuo~ (vatsi=huidoin, lekkuo=liekkiä)

~jos sitä ilmliekilä laskoo nii pallooha se välleekii~ (nopeasti)

~ilmiliekki ei tulek kum puhumalla~ (taulaan, puhaltamalla)

~hiilet palaa ilmliekissä~

~koko illan niin valkia romotti~ (loimotti, r=l)

~kel toas ol vanhoi ilmisii koton ni ne tok käpäjiit viel sen verra jot saivat sauna 

lämmitetyks ja iltase varustetuks~ (omat yhteisöt, vrt. omituiset "vanhainkodit")

~emmoi ol sillo jo vanha ilmine~ (emoksi kutsuminen, inkeri)

~unissanko van ilimisissänkö häntä lienen nähnyk kum muistelen nähnneen~ 

(uni ja ilmi, vrt. valve)

~johan on ihme ku ilemisissä ruppee kummittelemaa~ (juvan kieltä)

~jos unissa pahhoo, ni ilimisissä hyvvee~ (vastakohtina pitäminen,

vrt. tuonilmainen)

~sattusippa ilimisissähi semmosta~ (kuin unessa)

~sielä rupes aevaa ilimisissää sattaa~

~oli se saetta vain nyt nouseehiv vesi joessa ihan ilimisiisä~

(vrt. silmissä)

~se kasvaa ihan ilmises veessä~ (heinä, vesiheinät)

~ilminäin jää~ (paljas lumesta)

~se on unessaan sen nähny ettei se o ilminäkköö~ (läheisen hengen)

~olik siin siit haamu vai olik siin oikeen ilmiolento~ (haamut, vrt. hahmosielu)

~s ei ennee horroksissa suarnookkaa, suarnoo ilem olossa~ (saarnaa

valveillaan, vrt. noitien saarnat, horroksessa puhuminen)

~jos unes itkii, ilmiis nauraa~ 

~no joks työ ootta oikee ilmissäänä, vai viel ne unekirput kihajaat tei silmissäänä~

(jääskin kieltä)

~en ois unissaakaa uskont, saati sitte ilmissäi~

~ei ossoa aavistoakkaa ollenkaa ilimissää~ (tulevia unia, unien maa)

~puhuko se unishan eli ilimishän~

~se näköö niinkun ilimissään oesik katellu, sill on niin tarkat unet~

(vrt. hyvin muistetut)

~onkos se unisa sull olluv vai ilmisä~

~muuta unis en näht, miul kaik ilmiis on näyttänt~ (unissa ja ilmissä nähdyt näyt) 

~kuka hullu se ilimishän tämmösiä tekkee~ (valveilla, järjissään)

~se palo aevaa ilimissää~ (ilmiliekeissä)

~se itki iha ilimissää~ (muiden nähden, tapojen vastaista)

~soaj jälestä ilimistynyt pyyntiin~ (katiska, omat ja vieraat pyydykset)

~ei pala ilmtulela~

~ja sittem puahetaa, iha ilimtulessa se suap palloo~ (tervattu suksi)

~se ilimitulleen hulumahti~

~ilmitulta muuta ko se sauvu voa~ (käytettiin lihojen palvaamisessa, savua)

~se mare ilmiää taas sitte syksyl ku vesi nousee~ (made)

~se on ilmvalkeassa jo, kaikki puut syttynnä~

~paloo oikeen ilimivalakiaa~

~ei ne oo ilimiveillä ne marjapaikat~ (hillasuolla)

~kerran se sano sitten että hänen tuli kirottua kun ei valkeensa ilmi~

(ilmi eli syty, ilmankos)

~ou iha ilemo immeisiks~ (ihmisiksi)

~elekeä riijelky olokoa kun ilimo ihmiset~ 

~ihan niiku ilimo isäsä~ (ilmetty)

~se näyttää semmosta jota eijj ou ilimo ikinä nähny eikä kuullu~ (unessa)

~meinasvat vallar ruveta ilmomaan semmosia että hänen täyty hillitäm miehiä~

(puhumaan salassa pidettyjä asioita, oma tieto=salatietoa, pyhäköiden

paikkoja, haltijoiden nimiä)

~ihon on kun ilimoinen isäsäk~

~oli ilimonen onni~

~ei ilmoos ikänäh~

~se ei tapahus sinä ilimossa ikänä eikä kuuna valakkiina~ (ikä ja kuu)

~minä en oo ilimossa ikänä varastanna keltää~

~se on ollu iän ilmoisem päivän~ (vrt. kuun)

~täällä tuo sitte mennee koko ilimonen ikä~ (väärältä tuntuvaan elämään 

jämähtäminen, nykyään helpompi muuttaa)

~s oon ilmonen ihme että se jaksaa kannattaas semmoset sarvet ettei ne paina 

sem peetä alhaalle~ (uroshirven, omia jumalia)

~ilmone ihme, mite kova pakkane~

~siin on sitteh hyvät löylyt, voe ilimonen kumma~ (savusaunassa)

~ei ne ääntäs ilmoottannu, ja jos ne ilmootti nin nii erityisel äänel et~

(pukeiksi pukeutuneet joulumuijat, vrt. sukulaiskansojen tavat)

~kyllä tuola jollakulla ilmalla, noisa sanomisa ilmottaa~ (myrskyn

lähestymisestä, omat sanomat)

~kyllä se monasti heille ittensä ilmootti~ (karhu, onko jo rauhoitettu

joka ainoassa kunnassa, tuhatvuotisen vieraan vallan jälkeen)

~varikset ilmoottii, missä oli kuarreita~

~itä kesän ilimottaa, länsi kesäl lämmittää~ (kesätuulia)

~se aarivalkea sen ilmottaa~ (aarteen paikan, aari=aarni)

~viärääs noi sänkyvaatteep pihallev vähä ilmottuun~

~petäjäpä se on ilimottummaam pahempi kum muu puu~

~täs mie olen ollu ihlan ilmotun ikäin~ (paikallaan viihtyvät, luonteen

mukaan eläminen)

~sinä ilmottun ikän en lase lastai tuolasee kyytii~ (lasten perään

katsominen, liikenne=pahimpia tappajia)

~unissoa nauroa, ilmusissoa itkyö~ 

~puhuu jokapuollen, pettäis ikään toista~ (puheillaan, paheksutut

eli vieraat tavat)

~ei siittä iloo o, mitä kyläsä puhutaan~ (vrt. "lööpit", "uutiset")

~sehä se olkii ilua ku pimiäl jo tupa lämpiis~ (jouluna)

~siell oj jo ilo ylimmäissä~

~tiet työtä voa, ilo tulloo itestää~ 

~ei muuta ilua eikä armua, jojesta löyvettihil lapskulta~ 

(jokikin voi tappaa lapsia, vrt. veen hengillä pelotteleminen)

~köyhhyys ei oo ilo kellekkääv vaj joskus se naorattaa~

~hän oli sit iloisas~

~talven surussansas suven ilossansa~ (mikä se on.. lehtimetsä)

~ne taetaa iloissaannii jotai lauloa~ (vrt. kuunnella musiikkia,

laulaminen=luovempaa, vanhempaa)

~niinkun nuoret kokoontuu iloansa~ 

~pitivät niitä iloja semmosie että kokkousivat joetae aena yhteen paekkaan~

(nauramaan ja laulamaan, ilo=omia pitojen / juhlien nimiä)

~kyllä siellä käy toas ilo tuolla pellolla~ (haukan hyökättyä varisparveen.

linnut ja petolinnut)

~sit me lehretti oikke ilost~ (iloisesti, suon yli)

~jo minu otti ilollek kun sekkii oli tullun nii yökeeks ettei tuntenu entistä 

nuapuriijjaan~ (otti ilolle eli harmitti, ilo=perustila)

~ilo elo~ (morsiamen syömä ruoka, puettaessa)

~iloheenä~ (harakankello)

~ilo iltainen~ (häiden aattona syöty iltanen)

~sill o ni iloses silmä~

~s on niin iloosihnansaj ja miälihnänsä~ (lapsi, nurmon kieltä)

~ei tuo tiev vahinkookaaj jos ei ilostakkaap päevee~ (keskitie)

~vähästä s oon lapsi ilonen~ (vrt. lapsen mielinen, lapsissa 

paljon omia hyveitä)

~ne pantiin pystyyn sen ympärille iloiseen oattoon asti~ (hääsaunan lämmityspuut, 

pihapuun ympärille)

~sen saretryäpyn jälkhen on ollu oikeen iloosia ilmoja~ (vähäkyrön kieltä)

~katoppa kun alako paestaa ilosesti~ (ilon tuoja)

~on nin ilonev valkee~

~ilosestis sato~

~suksmäjest tuop ilosie~ (lapsi iloa, iloisia sanomia)

~se palo liika ilosee~ (tuli, omia ilon antajia)

~ilosela mäelä, ei siinä halla tulek kuuna päevänä~

~het minä keitä ilose roka~ (vrt. nopean)

~se ol nii iloisoa~ (tyttö iloinen, jutellessamme, hyvä enne)

~kylhä se ol ilosaa sitten~ (kelta ja punaraitainen kangas)

~kyl ne ai ilotteva~ (nuoret)

~elä iloihet toisev vahingolla, onni ihtes kansal leikihttöö~

~tanssi o unissa pahaks, ja muu iloihtemine~ (vastakohtana pidetty unimaailma,

vrt. yhtenä, enteenä)

~yhet ilot ilottuna kiäntyy toevo toesii~

~sitten ne tanssiaj jylykytti koko yön, ne ilohti sillä lailla~ (vrt. me)

~ne parvviit ja eäntelööt, ne ilohtoot ja laoleloot niitä lähtövirssie~

(linnut syksyllä)

~inkeris ko synty laps, ni sitten iloittii~ (syötiin ja laulettiin)

~ketkä ol semmoset ilokkaammat ihmist he pitivät~ (tupaantuliaisia)

~Pertta se on nii ilokas immeine~ (vrt. perttu, kaikista nimistä a,e,i,o ja u-päätteet)

~tyttö om meijän ilokäkennä~

~luoteesta ilokäk~ (kukkuu)

~menhän ilolankoja sitomha~ (juhannusyönä sidotut taikalangat)

~linnut lauleloo ilolauluja luojallee~ (vrt. eläimillä ja ihmisillä eri luojat)

~kesä tullee että humisee, ilima ol lämmi ja ilolinnut laulaa~

~kun käk kukku, ilolintukii kuuluu~ (jokin kevätlintu)

~vanhakij jaksaa, ku nuaret on iloluantosia~

~kevväällä on ilomieli siittä että maa on sula~

~se meni ilomiälellä~ (ilon kautta)

~ilomielin mie sen tehen~ (ilolla tehdyt omat työt)

~ajalas tyänteko ja hetkeläs ilompito~ 

~kukat eij o ihlan näi ilopunaset, vaa vähä sinertävät~ (rantakukassa)

~lapsista on ilopäeviä ja on surupäeviä~

~ilorastas~ (laulurastas)

~ilosammal~ (jäkälä)

~sattuu semmosia märkiä lutakkopaikkoja, niissä sitä on ilosammalta~

~se ilostaa huonheen ku korjathaan~ (siivotaan, vrt. korjata talteen)

~mie niin ilostun että syän hyppäsi~

~ilosuosijola minä sen ota~ (miehekseni, omat liitot)

~em mie itseestä illoo, en oo laatint laulujani~ (eri lauluperinteet,

vrt. omasta elämästä kertovat omat laulut)

~yks tiela ilos jotta pit antoa~ (rintaa heti, vastasyntyneelle)

~tetrit käyp ilottelemassa~ (oikeaa luontoa)

~tässä ilottelee meijäl lähellä~ (muikkuparvi)

~jota iltasil ilottoa, nii se on oamul hauka hännäs~ (liiasta

iloitsemisesta, johtaa suruun)

~ei pijä iloittoa toise vahinkol~

~se miel ei enäh ilotukkah~ (vanhalla, kuten nuorella)

~eikööl lähetä iltaselle, päeväe jo alakaa illouta~ (kääntyä illaksi)

~jo olit ilipo immeine~ (ilpo=kelpo, kunnon)

~nii me nauretti ja ilskattii ete harakakka katon pääl pysynee~

(hyvät päivät)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 4)